I don’t know if you think this is really weird but when there’s something on the news or Belfast Live or, say, I just hear talk about stuff that’s gone down – a murder or an attack or a fight – I always immediately look up online the people involved. I suppose it’s to see if we have any mutuals, but it’s also to find out what they look like. It makes me feel more involved with it all, if I can picture it, picture them. Like, say some random guy’s got stabbed in the town. But then, if you’ve got five mutuals, and if you see the pics of him with his wee baby girl at the park, the little cutie giving him a kiss, you are like, oh my god that is so, so tragic. She’s going to grow up without her daddy. When I heard them talking the other week in the shop, about that girl Misty and those three rich guys, to be fair I didn’t know what to think, I mean, Bennyz and all that, but when I checked her out online she was nowhere as slutty looking as I thought she’d be. Like, nowhere fucking near. She actually looked friendly and somebody that wouldn’t be a real bitch, so that made me think that there was no way she could be lying or have wanted that to happen.

– Wendy Erskine: The Benefactors

Wendy Erskinen esikoisromaani The Benefactors alkaa tapahtumasta, jonka ympärille moni nykyromaani rakentaisi koko juonensa: nuori Misty Johnston joutuu kolmen pojan seksuaalisen väkivallan kohteeksi juhlissa. Erskineä kiinnostaa kuitenkin jokin muu kuin rikoksen dramatisointi. Hän siirtää katseen siihen, mitä tapahtuu seuraavaksi – koteihin, keittiönpöytien ääreen, asianajajien toimistoihin, koulun käytäville ja niihin keskusteluihin, joissa ihmiset alkavat selittää, puolustaa, vaieta ja syyttää.

Romaani rakentuu useista näkökulmista, ja keskiössä ovat erityisesti kolmen syytetyn pojan äidit Frankie, Miriam ja Bronagh. He ovat erilaisia naisia, eri elämäntilanteissa ja eri asemissa, mutta poikiin kohdistuvien syytösten jälkeen heitä yhdistää sama vaisto: oma lapsi täytyy pelastaa. Erskine kuvaa hienosti, kuinka nopeasti huoli muuttuu puolusteluksi, puolustelu hyökkäykseksi ja järkytys käytännön järjestelyiksi. Asianajajat hankitaan, puheluita soitetaan, sanoja punnitaan.

Toisella puolella ovat Misty ja hänen lähipiirinsä. Erityisen lämmin ja surullinen hahmo on Boogie, Mistyn taksikuskina työskentelevä isä, joka yrittää pitää arjen kasassa ja tyttärensä turvassa, vaikka keinot ovat rajalliset. Hän ei ole suuri puhuja eikä sankarihahmo, vaan tavallinen mies, joka tekee minkä osaa. Vielä vahvemman vaikutuksen tekee suvun matriarkka Nan D, teräväkielinen isoäiti, joka näkee ihmisten läpi eikä pelkää sanoa sitä ääneen.

Romaanin nimi viittaa Mistyn käyttämään OnlyFans-tyyppiseen sivustoon, mutta samalla myös laajempaan kysymykseen kyseenalaisista hyväntekijöistä – niistä, jotka auttavat vain silloin kun hyötyvät siitä itse. Pohjoisirlantilainen Belfast on kirjassa vahvasti läsnä. Erskine kuvaa Belfastia kaupunkina, jossa luokka, raha, maine ja vanhat valtarakenteet näkyvät kaikkialla. Ne vaikuttavat siihen, ketä uskotaan, ketä suojellaan ja ketä pidetään ongelmana jo valmiiksi. Tässä mielessä The Benefactors on yhtä paljon yhteiskunnallinen romaani kuin kertomus yksittäisestä rikoksesta. Erskine näyttää, kuinka oikeudenmukaisuudesta puhutaan mielellään yleisellä tasolla, kunnes tilanne osuu omalle kohdalle.

Kuuntelin kirjan äänikirjana, jossa Wendy Erskine lukee itse suurimman osan tekstistä, mutta mukana on myös noin kolmekymmentä muuta ääntä rakentamassa romaanin moniäänistä kerrontaa. Osa lukijoista on ammattilaisia, mutta joukossa on myös kirjailijan perheenjäseniä, ystäviä ja tavallisia belfastilaisia. Ajatus on kiinnostava ja sopii kirjan rakenteeseen, jossa näkökulmat risteävät jatkuvasti. Toteutus ei kuitenkaan täysin vakuuttanut. Kertojia oli lopulta liikaa, näkökulmat vaihtuivat tiuhaan ja kokonaisuus kävi välillä vaikeaksi seurata. Lukijoiden taso vaihteli selvästi, ja osa osuuksista tuntui enemmän sinnittelyltä kuin eläytymiseltä. Painettuna kirjana rakenne voisi avautua selkeämmin ja säästyä tältä äänten ruuhkalta.

The Benefactors on ehdolla Women’s Prize for Fiction -palkinnon pitkällä listalla, eikä syyttä. Se on terävä ja älykäs romaani, joka ei tarjoa helppoja vastauksia. Sen vahvuus on siinä, että se näyttää tavalliset ihmiset paineen alla: miten nopeasti moraali taipuu, miten uskollisuus sumentaa katseen, ja mitä tapahtuu, kun syytökset kohdistuvat omaan perheeseen.

Wendy Erskine: 
The Benefactors
Sceptre 2026
Äänikirjan lukijat: Various, Wendy Erskine

Sinua voisi myös kiinnostaa

Lily King: Heart the Lover

Virginia Evans: The Correspondent

Susan Choi: Flashlight

Louise Kennedy: Trespasses

Michelle Gallen: Factory Girls

Patrick Radden Keefe: Say Nothing: A True Story of Murder and Memory in Northern Ireland

Anna Burns: Maitomies

Seuraa Kirjaluotsia

äänikirja Belfast englanninkielinen esikoisromaani moniäänisyys seksuaalinen väkivalta The Benefactors Wendy Erskine Women's Prize for Fiction 2026