Yksin asumisen vaikeus on siinä, että jos sotkee paikat, pitää siivota itse. Ei, yksin asumisen todellinen vaikeus on siinä, että kukaan ei välitä jos on pahalla päällä. Kukaan ei välitä, minkä takia 39-vuotias mies on tempaissut muoviastiallisen vindaloota huoneen poikki kuin pikkulapsi. Hän kaataa itselleen lasin punaviiniä. Hän levittää pöytäliinan. Hän kävelee olohuoneeseen. Hän avaa kosteussuojatun vitriinin ja ottaa sieltä Tamerlanen. Keittiöön palattuaan hän laskee Tamerlanen pöydän toiselle puolelle, tukee sen vasten tuolia jossa Nic yleensä istui.

Kirjoja rakastava A. J. Fikry omistaa Alice Islandin ainoan kirjakaupan. Elämä ei ole hymyillyt miehelle vähään aikaan. Fikry on hiljattain menettänyt vaimonsa onnettomuudessa ja yhdessä perustettu kirjakauppa kamppailee talousvaikeuksissa. Suru ja vaikeudet ovat tehneet miehestä asiakkailleen tiuskivan ja kuoreensa sulkeutuneen äksyilijän. Välillä Fikryn päässä pimenee, joskus alkoholin ja joskus kummallisten poissaolokohtausten vuoksi. Kaiken päälle Fikryn ainoa “henkivakuutus”, Edgar Allan Poen esikoisteoksen hyväkuntoinen laitos, varastetaan.

Onneksi kirjakauppaan ilmestyy kaksi erittäin hyvää syytä muuttaa elämä parempaan suuntaan. Ensimmäinen, Amelia, saapuu sovitusti esittelemään erään kustantamon talviluetteloa. Ensitapaaminen on kaikkea muuta kuin rakkautta ensi silmäyksellä, mutta ajan kuluessa rakkaus samoihin kirjoihin sytyttää intohimon myös lukijoiden välille. Toinen syy tulee yllättäen ja löytyy kirjakaupan perältä lastenosaston lattialta: tyttövauva Maya, jonka epätoivoinen äiti on jättänyt kirjakauppaan toiveenaan, että tyttö saisi kasvaa kirjojen parissa. Nämä kaksi vahvaa naista saavat A.J.:n vähitellen kiskottua ulos henkisestä bunkkerista ja avautumaan taas elämälle. Muutoksen myötä myös muut ihmiset alkavat palata A. J.:n elämään. Keskeisiä henkilöitä ovat mm. paikallinen komisario Lambiase, joka intoutuu pitämään kaupassa poliisien lukupiiriä, sekä A. J.:n edesmenneen vaimon sisko Ismay, joka on onnettomasti naimisissa itsekeskeisen ja pettävän kirjailijan Daniel Parishin kanssa.

Gabrielle Zevinin Tuulisen saaren kirjakauppias kuuluu niihin kirjoihin, joita kutsun kirjanystävän takuuvälipalaksi. Se on nopeasti luettava, takuuvarma viihdyttäjä, joka kaiken lisäksi vilisee kirjallisia viittauksia sekä klassikoihin että nykykirjallisuuden helmiin. Myönnän, että rakastan kirjoja, jotka jollain tapaa kertovat kirjojen ihmeellisestä maailmasta. Ja mikä voisi olla romanttisempi miljöö tällaiselle rakkaustarinalle kuin saaressa sijaitseva persoonallinen kirjakauppa! (Onnistuin muuten lukemaan tämän ollessamme omassa saaressamme ja vieläpä tuulisena päivänä.) Mutta..

Tuulisen saaren kirjakauppias koskettaa ja hymyilyttää sopivassa suhteessa, mutta en kuitenkaan ollut täysin myyty. Huvittavaa kyllä kirja on juuri sellainen, jota nirso kirjakauppias A. J. Fikry inhoaisi: liian lyhyt, liian kepeä ja vielä yksi keskushenkilöistä on orpo. Uskon, että Fikry olisi pitänyt tarinaa myös liian laskelmoituna ja epäuskottavana. Vaikka itse pidinkin tarinan lopun saamasta yllättävästä käänteestä, aivan viimeiset sivut tuntuivat siltä kuin kirjailija olisi vähän väsähtänyt ja päästänyt itsensä turhan helpolla. Miten harmillinen lässähdys.  Tähän kirjaan voi kuitenkin hyvillä mielin tarttua silloin, kun kaipaa haastavampien opusten välissä jotain kevyempää viihdettä.

Gabrielle Zevin: Tuulisen saaren kirjakauppiasGabrielle Zevin: Tuulisen saaren kirjakauppias
The Storied Life of A. J. Fikry (2014), suom. Tero Valkonen
Gummerus 2014.

Kirja on ollut suosittu bloggaajien keskuudessa. Tässä joitain poimintoja:
Lumiomena
Kirsin kirjanurkka
Leena Lumi
Kirjakaapin kummitus
Ullan luetut kirjat

Tietoa kirjoittajasta

Kirjaluotsi on valmentaja ja viestijä, joka hengittää kirjallisuutta ja uskoo kaikenlaisten kirjojen ja tarinoiden elämänlaatua parantavaan voimaan. Kirjaluotsi kuvaa omia kokemuksiaan mieltä avartaneista tarinoista.

2 Kommenttia

  1. Katja / Lumiomena says:

    14/09/15 @ 17:36 

    Voi, olisin niin toivonut tästä juuri tuollaista kirjanystävän välipalaa. Sellaista viihdyttävää, mutta laadukasta. Tämä kuitenkin tuskastutti: miten ennalta-arvattava ja hieman latteakin. Ihania kirjoja kyllä – ja kukapa ei joskus haluaisi olla tuulisella saarella.

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      14/09/15 @ 21:04 

      Niinpä, tämä tuntui tosiaan aika laskelmoidulta. Ilmeisesti kirjailija yritti liikaakin kosiskella kirjanystäviä, ja kompuroi omaan nokkeluuteensa. Harmi!

      Vastaa