Hän kömpi vaatteet päällä ruskean froteepeitteen alle. Se oli sama kuin 1980-luvulla. Lapsena hän oli nyppinyt siitä lankoja hampaillaan.
Hän sulki silmät ja ajatteli: ihmiset ovat erilaisia kaikkialla.
Paikan olemus vaikuttaa heihin: äänet, tuulen suunta, sateiden tulokulma ja intensiteetti, valon suhde pimeään. Toisten ihmisten määrä, heidän liikeratansa, ja miten usein ne kohtaavat. Tempo ja syke, tai niiden puuttuminen.
Se, miten usein on mahdollista nähdä tähtien puhkoma taivas.
Ainoa, mikä yhdistää ihmisiä kaikkialla maailmassa on se, että heistä on vaikea päästä selvyyteen. Että he surevat, ja rakastavat.
Rakastavat, ja sitten surevat.

Tiina Laitila-Kälvemark: Valon ja pimeän sonaatit

Valon ja pimeän sonaatit on Tiina Laitila-Kälvemarkin viides kaunokirjallinen teos. Edellinen romaani H2O käsitteli lapsuuden trauman seurauksena puhjennutta dissosiatiivista persoonallisuushäiriötä. Myös uudessa romaanissa lähtökohtana on lapsuudessa koettu trauma. Mikael joutuu rikoksen uhriksi 13-vuotiaana, kun hänet siepataan keskellä kirkasta päivää kotikunnassaan Teerimäellä vuonna 1993. Kun hänet vajaa vuosi myöhemmin löydetään, hänellä on mukanaan pullo, johon on suljettu elävä kyykäärme. Media villiintyy Käärmepojan tarinasta, mutta poika vaikenee. Hän vaihtaa sanat pianonsa säveliin. Nyt tapahtumista on kulunut 25 vuotta ja Mikael palaa kaikessa hiljaisuudessa Teerimäkeen. Kotikonnuilleen on palannut myös Pariisissa vuosia asunut Saara, jonka elämä on hiljattain mennyt palasiksi. Kun Saaran ja Mikaelin polut kohtaavat, syntyy ystävyys, joka tarjoaa molemmille mahdollisuuden sovitukseen. Romaani kertoo siitä, millaista on nousta jaloilleen, kun perusturvallisuutta on pahasti horjutettu.

Ystävyyttä ei kovin usein ole kuvattu kirjallisuudessa, tai jos onkin, se on usein myrkyllistä laatua. Täysin ongelmaton ei tämäkään ystävyyssuhde ole, sillä alkuun Saara tuntuu olevan kiinnostunut Mikaelista vain tämän sieppaustarinan vuoksi. Saara toivoo Mikaelin kertovan hänelle yksinoikeudella koko tarinansa, jotta hän voisi käyttää sitä ponnahduslautana takaisin uskottavaksi toimittajaksi. Ajan myötä ystävyyssuhteesta tulee kuitenkin tasavertaisempi, kun yhtä lailla Saara huomaa voivansa avautua Mikaelille omista kipeistä ja häpeällisistä salaisuuksistaan. Siinä missä Mikael on turvautunut hiljaisuuteen, Saara on lipsunut valheiden ja petoksen tielle. Askel kerrallaan ja toisiaan tukien molemmat löytävät tien ulos umpikujastaan. Koska Mikael ei puhu, he kommunikoivat alkuun kirjeiden välityksellä, mutta luottamuksen kasvaessa myös puhetta alkaa tulla. Toisaalta ekstrovertti Saara oppii, että ystävän kanssa voi olla luontevasti myös hiljaa. Hiljaisuus antaa tilaa oikeiden sanojen tulla, kun sen aika on.

Laitila-Kälvemark on kotoisin Pohjois-Pohjanmaan Kärsämäeltä, josta hän on ammentanut tunnelmia romaanin fiktiiviseen Teerimäkeen. Pienen maalaispaikkakunnan tuntu onkin kirjassa aidosti läsnä. Aikuisikänsä kirjailija-toimittaja on asunut ulkomailla, joten Saaran elämä Pariisissa ja työ toimittajana on myös uskottavasti kuvattu. Kirjan julkkareissa Laitila-Kälvemark kertoi, että kirjan idea lähti liikkeelle ajatusleikistä, millaista olisi palata häntä koipien välissä omien vanhempien vierashuoneeseen hillopurkkien ja täytettyjen eläinten keskelle. Saaran tapauksessa yllättävä avioero ei ole ainut syy, vaan hänellä on muitakin painavia syitä pitää matalaa profiilia lapsuudenkodissaan. Nämä syyt aukeavat lukijalle vähitellen, yhtä matkaa Mikaelin hurjan kidnappaustarinan kanssa. Maanläheisyyttä tarinaan tarjoavat Saaran äiti sekä Oili-Oili, Saaran lempitäti, joka asuu yhteistaloudessa sisarensa kanssa.

Valon ja pimeän sonaatit on tiivistunnelmainen romaani, joka pitää hyvin otteessaan. Mikaelin tummanpuhuva ja pianon sävelin vähitellen avautuva hahmo, erikoinen rikosjuoni käärmeineen, pikkupaikkakunnan aavemaisuuden ja arkisuuden yhdistelmä sekä välähdykset Saaran pariisilaiselämästä tekevät tarinasta kiehtovan kokonaisuuden, jossa eri palaset pysyvät hienosti tasapainossa. Mikaelin kidnappaustapausta seurataan myös vanhojen lehtiuutisten muodossa ja median roolia käsitellään kriittisesti sekä Mikaelin tapauksen että Saaran toimittajakokemusten kautta. Teinipojan äitinä arvelutti ensin lukea kuvausta 13-vuotiaan kidnappauksesta, mutta toisaalta arjessa tuollainen tilanne tuntuu aika kaukaiselta pelolta. Akuutimmin kosketti kuvaus Mikaelin yksinäisestä lapsuudesta ja erilaisuuden kokemuksista. Kaunis romaani osoittaa, miten merkityksellistä ja kauaskantoista lapselle voi olla, että edes yksi ihminen näkee toisen yksinäisyyden ja kurottaa sen yli.

Tiina Laitila-Kälvemark:
Valon ja pimeän sonaatit
WSOY 2023

Sinua voisi myös kiinnostaa

Elina Hirvonen: Rakkauksien lokikirja

Milla von Plato: Hyvää iltaa

Annastiina Heikkilä: Vapaus valita kohtalonsa

Laura Lähteenmäki: Sitten alkoi sade

Tiina Laitila Kälvemark: H2O

Seuraa Kirjaluotsia

avioero häpeä kidnappaus Tiina Laitila-Kälvemark trauma Valon ja pimeän sonaatit yksinäisyys ystävyys