menu Menu
Nadia Hashimi: The Pearl That Broke Its Shell
Hashimi Nadia, Ulkomainen kaunokirjallisuus, William Morrow, Yhdysvallat 09/06/2015 0 kommenttia
Rachel Joyce: Miss Queenie Hennessyn rakkauslaulu Edellinen Liane Moriarty: Hyvä aviomies Seuraava

I was a little girl and then I wasn’t.
I was a bacha posh and then I wasn’t.
I was a daughter and then I wasn’t.
I was a mother and then I wasn’t.
Just as soon as I could adjust, things changed. I changed. This last change was the worst.

Tällä viikolla vietetään Dekkariviikkoa. Nadia Hashimin The Pearl That Broke Its Shell ei ole dekkari, mutta sisältää niin paljon rikollista toimintaa, että voisi yhtä hyvin ollakin. Valitettavasti näistä rikoksista saati niiden selvittämisestä harva on kiinnostunut ja siksi dekkarin kriteerit tuskin täyttyvät. Näitä fiktiivisiä sekä lukuisia todellisia afganistanilaisnaisia kohtaan tehtyjä julmuuksia ei ole kukaan nokkela etsivä selvittämässä, vaan heidän on yritettävä taistella yksin omista oikeuksistaan.

Jostain syystä Afganistaniin sijoittuvat romaanit kiehtovat minua suunnattomasti. Khaled Hosseinin koko tuotanto kuuluu suosikkeihini ja ilokseni löysin tämän naispuolisen vastineen Hosseinille. Nadia Hashimin oma tarina on hyvin samankaltainen kuin Hosseinin. Molempien perheet ovat lähteneet pakoon Afganistanin epävakautta 1970-luvulla ja molemmat ovat kouluttautuneet lääkäreiksi Yhdysvalloissa. Hashimi tosin syntyi perheen jo asetuttua Yhdysvaltoihin, kun Hosseini taas ehti asua varhaislapsuutensa Kabulissa. Molemmat tuovat kirjoissaan esiin rikasta afganistanilaista kulttuuria ja tavallisten afganistanilaisten elämää, peittelemättä yhtään sotien, korruption, huumekaupan ja naisiin kohdistuvan väkivallan ja ala-arvoisen kohtelun aikaansaamia arpia.

The Pearl That Broke Its Shell on nimensä mukaisesti helmi esikoiskirjaksi. Hashimi kertoo kahden afganistanilaisnaisen tarinan. Vaikka heitä erottaa kokonainen vuosisata, heidän kokemuksensa ja kohtalonsa muistuttavat niin läheisesti toisiaan, että välillä on vaikea uskoa, että maailma voisi olla yhä sellainen. Toisaalta luin juuri Hesarista uutisen siitä, miten Isis kauppaa teinityttöjä paketista tupakkaa ja naisten asema on kohta huonompi kuin keskiajalla. Vaikka Hashimin kirja on fiktiivinen, näidenkin uutisten valossa on helppo uskoa, että vastaavia tarinoita on tuo ja moni muu maailmankolkka pullollaan. Se saa tuntemaan surua ja raivoa näiden ihmiskohtaloiden vuoksi, mutta vahvistaa myös kiitollisuutta siitä, että on saanut itse elää tyttönä ja naisena oikeudenmukaisessa, demokraattisessa ja turvallisessa yhteiskunnassa. Ei viitsi edes maamme uudesta hallituksesta valittaa; meillä ei sentään eduskunnassa räjäytetä ihmisiä mielipiteiden esittämisen vuoksi.

Hashimi asuu 2000-luvun alun Afganistanissa äitinsä, huumeriippuvaisen isänsä ja siskojensa kanssa. Siskokset pääsevät kouluun vain harvoin ja kasvavat enimmäkseen kodin seinien sisällä. Heidän ainoa toivonsa on turvautua erikoiseen perinteeseen, joka antaa perheelle luvan kohdella yhtä tytöistä poikana siihen asti kunnes hän tulee naimaikään (mikä Afganistanissa tarkoittaa noin 12 vuoden ikää!!). Niinpä Rahimasta tulee Rahim, bacha posh, tyttö pojan vaatteissa. Poikana hänellä on mahdollisuuksia, joita tytöillä ei ole. Hän saa kulkea vapaasti kadulla, katsoa ihmisiä silmiin, käydä koulua ja tehdä töitä, käydä markkinoilla ja toimia siskojensa saattajana. Bacha poshin rooli antaa hänen maistaa sitä vapautta, josta tytöt eivät voi edes haaveilla. Vapauden siivet katkaistaan äkisti, kun isä päättää luovuttaa Rahiman paikallisen sotaherran vaimoksi vain 13-vuotiaana. Myös Rahiman kaksi varhaisteini-ikäistä siskoa naitetaan samalla kertaa. Huoleton pallonpeluu kaduilla vaihtuu lapsivaimon elämään, jota sävyttävät väkivaltaisen miehen mielivaltainen käytös ja hyväksikäyttö ja orjuuteen verrattavissa oleva asema pahansuovan anopin ja katkerien toisten vaimojen oikkujen armoilla.

Rahima ei ole sukunsa naisista ainoa, joka on kulkenut miesten vaatteissa. Vuosisataa aiemmin Shekiba menettää perheensä koleraepidemiassa ja elää yksin tehden kaikki tilan työt kuin mies, kunnes sukulaiset huomaavat hänen jääneen yksin. Lapsena kasvonsa pahoin polttanut Shekiba ei ole houkutteleva vaimoehdokas, ja hän joutuu kotiorjaksi ensin välinpitämättömien sukulaistensa armoille ja sitten velanmaksun välineenä toiseen sukuun palvelijaksi. Kun tämäkin perhe haluaa päästä hänestä eroon, Shekiba päätyy Kabuliin, kuninkaan palatsiin. Kuninkaan henkilökohtaisen haaremin vartijana hän pukee taas miehen vaatteet ja roolin ylleen ja hänestä tulee Shekib.

The Pearl That Broke Its Shell ei ole todellakaan kevyttä lukemista, mutta sitäkin vaikuttavampaa. Esikoiskirjailija on kiitettävällä tavalla onnistunut luomaan henkilöistään niin todellisen tuntuisia, että heidän kohtaloaan jää pohtimaan ja huomaa toivovansa, että heille kuuluu nykyään hyvää. Kirjan vahvin naishahmo on mielestäni Rahiman täti Khala Shaima, joka uskaltaa sanoa sanottavansa ja yrittää edes vähän pitää tyttöjen puolia. Surullista kyllä hänen “vapautensa” johtuu siitä, että lapsuudesta saakka vammautuneena hän ei ole kelvannut vaimoksi ja on siksi pystynyt säilyttämään itsenäisyytensä. Juuri Khala Shaima yrittää luoda toivoa Rahimalle kertomalla tarinaa Shekibasta, haaremin vartijasta.

Naisten heikko asema Afganistanissa on ollut minulle selvää jo kauan, mutta tämän kirjan myötä ymmärsin, että alistamista ja väkivaltaa ei tapahdu vain miesten taholta, vaan naiset ovat julmia myös toisilleen. Sukujen matriarkat, anopit ja isoäidit yhtä lailla, käyttävät vähäistä arvovaltaansa julmalla tavalla alempiarvoisia naisia kohtaan – ehkä kostaakseen itse kokemaansa kohtelua – ja moniavioisuuden sallimassa kulttuurissa vallitsee vaimojen välinen nokkimisjärjestys. Ensimmäisten vaimojen ja poikalapsia synnyttäneiden vaimojen asema on parempi. Jokainen yrittää selviytyä tavallaan, ja surullista kyllä, nokkimisjärjestyksen pohjalta ainoa tie ulos voi olla sytyttää itsensä tuleen.

Toivottavasti tämä kirja löytyy jonkun kotimaisen kustantajan käännöslistalta, sen verran hieno ja tärkeä kirja kyseessä. Parhaimmillaan kirjallisuus sekä koskettaa että pistää ajattelemaan. Tämä on juuri sellainen kirja. Rankkuudestaan huolimatta kirja on nautittava lukukokemus, siinä on kauneutta ja toivoakin. Hosseini-fanit tulevat pitämään tästä, mutta suosittelen muillekin, jotka pitävät ajatuksia herättävistä koskettavista tarinoista. Hashimilta on tulossa kesällä myös uusi kirja, When The Moon is Low. Afganistan-teemaan liittyen suosittelen myös Qais Akbar Omarin Yhdeksän tornin linnaketta, joka perustuu kirjailijan omaan elämään.

Nadia Hashimi: The Pearl That Broke Its ShellNadia Hashimi: The Pearl That Broke Its Shell
William Morrow 2014.

Afganistan Nadia Hashimi naisen asema sukutarina The Pearl That Broke Its Shell


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

keyboard_arrow_up