menu Menu
Nina George: The Little Paris Bookshop
Abacus, George Nina, Saksa, Ulkomainen kaunokirjallisuus 29/12/2015 0 kommenttia
Luetut kirjat 2015 Edellinen Pasi Pekkola: Lohikäärmeen värit Seuraava

Perdu reflected that it was a common misconception that booksellers looked after books. They look after people.

 

Perdu wanted Anna to feel that she was in a nest. He wanted her to sense the boundless possibilities offered by books. They would always be enough. They would never stop loving their readers. They were a fixed point in an otherwise unpredictable world. In life. In love. After death.

Olen lukenut vuoden aikana niin paljon ja niin loistavia kirjoja, että on suorastaan ihme, ettei joukkoon ole eksynyt juurikaan huteja. Mutta miksi, oi miksi, sen piti tapahtua juuri tämän kirjan kohdalla! Tämän piti sopia Kirjaluotsille kuin nenä päähän, onhan kirjan päähenkilö pariisilainen kirjakauppias, joka pitää Seinen varrella kelluvassa jokilaivassaan ”kaunokirjallista apteekkia” ja suosittelee asiakkailleen kirjoja lääkkeiksi erilaisiin vaivoihin. Mitään korkeakirjallista ilotulitusta en kirjalta toki odottanutkaan, vaan toivoin vain saavani hetken viihtyä oivaltavan romanttisen tarinan parissa ja lämmittää sieluani kirjoja rakastavien heimon taikapiirissä. Toisin kuitenkin kävi. Tämä kirja ontui niin monella tavalla, että tunteenpurkaukseni heittelivät epäuskoisen naurun ja epätoivoisen itkun välimaastossa, ja jouduin puolipakolla kahlaamaan kirjan loppuun.

Nina Georgen The Little Paris Bookshop sisältää niin paljon laskelmointia, kliseitä ja siirappia, että vieläkin on ällöttävän tahmea olo. Harlekiinimaisen kököt intiimit kohtaukset taas saivat olon vain epämukavaksi. Pariisilainen kirjakauppias Jean Perdu osaa herkkävaistoisesti tulkita kirjakauppalaivansa asiakkaiden tuntoja ja valita juuri sopivan ”lääkkeen” kirjojensa joukosta. Herra itse on kuitenkin nimensä mukaisesti niin hukassa, ettei vieläkään ole päässyt yli siitä, että tyttöystävä Manon otti ja lähti yli 20 vuotta sitten. Sydänsuru ja suuttumus jätetyksi tulemisesta ovat niin voimakkaita, että herra Perdu ei ole koskaan lukenut Manonin jättämää kirjettä (!!), ennen kuin naapuriin muuttava toinen sydänsuruista kärsivä sielu saa jäätä vähän murrettua. Olin tietenkin arvannut kirjeen sisällön jo paljon aikaisemmin, joten kun se viimein paljastui herra Perdulle, tunsin vain väsymystä.

Kirjeen lukeminen saa herra Perdun irrottamaan jokilaivansa laiturista ja lähtemään seikkailulle Seineä pitkin kohti menneisyyden haamuja ja Provencea. Mukaan tälle itsensäetsimismatkalle lähtee myös nuori ja epävarma kirjailijanalku Max Jordan, jota kohtaan herra Perdu alkaa tuntea isällisen lämpimiä tunteita. Seuraa joukko erinäisiä kommelluksia, puolisyvällisiä keskusteluja ja kohtaamisia erilaisten persoonien kanssa sekä paljon miesten välisiä ryhmähaleja ja kyyneliä. Sivujuonena etsitään pseudonyymin takana piileksivää kirjailijaa, joka on kirjoittanut sen ainoan herra Perduun tehoavan kirjallisen lääkkeen.

Kyllähän tästä sopasta saisi varmaan ihan tunnelmallisen Lasse Hallström -elokuvan Provencen maisemineen. Soppaan on tietenkin heitetty vielä kirjan lopusta löytyvät provencelaiset reseptit sekä Jean Perdun kirjallinen ensiapupakkaus, jossa suositellaan mm. Peppi Pitkätossua pessimismiin ja ihmeiden pelkoon sekä useita saksalaisia kirjoja muihin väkinäisen nokkeliin vaivoihin. Vasta tässä vaiheessa tajusin, että kirjailija Nina George on tosiaan saksalainen, mikä ehkä selittää kirjan turistimaisen kiiltokuvamaisuuden. Ilmeisesti kirjailija on tykästynyt Astrid Lindgreniin enemmänkin, sillä kirjakaupan pakolliset kissat ovat nimeltään Kafka ja Lindgren.

Kirjassa oli tietysti joitakin ihan nokkelia viittauksia muuhun kirjallisuuteen. Väistämättä kirja herätti myös mielleyhtymiä moniin luettuihin kirjoihin. Herra Perdun Pariisin naapuruston kuvaus toi mieleen Muriel Barberyn loistavan Siilin eleganssin. Kirjakauppiasmiestä päähenkilönä ei voinut olla vertaamatta herroihin tänä vuonna lukemissani kirjoissa Tuulisen saaren kirjakauppias ja Punaisen muistikirjan nainen. Tässä hahmovertailussa ressukka Jean Perdu jää kyllä kolmoseksi änkyrän A. J. Fikryn ja sympaattisen Laurentin rinnalla. Kuulin myös kaikuja Joanne Harrisin kirjoista, joista tuo Lasse Hallström -mielleyhtymäkin nousi.

Pahoittelen tätä pettymyksen sävyttämää purkautumista. Kirja on toki kansainvälinen bestseller ja saanut myös ylistäviä arvioita. Epäilemättä tälle kirjalle löytyy oma innokas lukijakuntansa. Vastoin suuria odotuksia minä en nyt tälle syttynyt. Ehkäpä kirja sopii parhaiten Ranskan matkaa suunnittelevalle? Kirja ilmestyy keväällä suomeksi Bazarin kustantamana nimellä Pieni kirjapuoti Pariisissa. Yleensä olen viihtynyt oikein hyvin Bazarin kirjojen parissa, joten sallittakoon tämä yksi harha-askel.

the_little_paris_bookshopNina George: The Little Paris Bookshop
Das Lavendelzimmer (2013), trans. Simon Pare.
Abacus 2015.

Bazar kirja kirjoista kirjakauppias Nina George Pieni kirjapuoti Pariisissa Ranska The Little Paris Bookshop


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

keyboard_arrow_up