Valvoja työssä nimenomaan siirtymät voivat olla kiireisiä, vaikka muuten aikaa olisikin loputtomiin. Jouduin äsken ottamaan muutaman juoksuaskeleen ehtiäkseni uudelle valvontapaikalleni ajoissa. Tämä sali, jossa nyt olen, on portaikosta katsottuna kaikkein perimmäisin, ja pylvässalista tänne siirtyminen vie aina oman aikansa. Täytyy kulkea joko aulan ja veistospäiden salin läpi tai sitten on mentävä valkoisen salin kautta, pujoteltava […]

Hän kiepauttaa kuulokejohdon muutamaan kertaan korvalappustereoiden ympäri, tiukasti, jotta pieni kasettiluukku pysyy kiinni. Hän pussaa Walkmaniaan ja sanoo: Aito jungle jyrää. Hän laskee soittimen retkipöydälle, taputtaa sitä kahdesti ja sanoo: Kiitos. Hän kääntyy katsomaan talolle päin ja kuulee suoraan edestään kahinaa, kuivien lehtien laahaavaa ääntä tai ehkä askeleita, mutta näkee vain polun, pensasaidan ja alapellon. […]

Miten tämä voi onnistua? Miten ehdimme kaiken? Kaiken tämän lisäksi on siedettävä sinua, aavetta, joka katselet selkäni takana, naurat, pilkkaat, kerrot kuinka ihanaa sinun ja vaimosi elämä on, kuinka minulla ei tule olemaan mitään vastaavaa, sillä en ansaitse rakkautta, en sinun, en kenenkään. Jalassa vihlaisu kuin paarman puraisu. Läimäisen sitä, refleksi. He katsovat, hymyile, noin, […]

Dawn. There’s no sunrise, no birdsong. Light seeps over the water, through the branches. The sky is lying on the loch, filling the trees, heavy in the spaces between the pine needles, settling between blades of grass and mottling the pebbles on the beach. Although there’s no distance between cloud and land, nowhere for rain […]

SOITAN VELJILLENI JA SANON: Äsken sattui niin sairas juttu. Ootteko kuulleet? Mies. Auto. Kaksi räjähdystä. Keskellä kaupunkia. Soitan veljilleni ja sanon: Ei, ketään ei ole otettu kiinni. Ei ole epäiltyjä. Ei vielä. Mutta tästä se alkaa. Valmistautukaa. Jonas Hassen Khemiri: Soitan veljilleni Tukholman Drottninggatanilla joulukuussa 2010 tapahtunut pommi-isku ja sitä seurannut ilmapiirin kiristyminen sai Jonas […]

Lähden kävelemään kodin suuntaan. Jonnekin on käveltävä. Eksistenssi on tiheä sarja valintoja, jotka johtavat liikkeeseen. Valintatilanne ei ole risteys vaan kolmiulotteinen avaruus, jossa rajaton määrä potentiaalisia toimintatapoja avautuu joka suuntaan, ja pysähtyminen on mahdotonta, koska aikaa ei voi seisauttaa, sillä pysähtyminenkin on liikettä, nimittäin liikettä ajassa, joka pakottaa taas uusien vaihtoehtojen äärelle, valintojen väliseen tilaan, […]

Vilho sytytti myrskylyhdyn, jotta hämärässä saunassa olisi riittävästi valoa Sirkalle. Hän auttoi vaatteet pois Sirkan yltä ja talutti tämän pukuhuoneesta saunan puolelle, istutti alalauteelle. Sitten Vilho kaatoi varovasti vettä kiukaalle. Se sihahti leppeästi. Itse hän kapusi ylälauteelle ja katseli Sirkan ohutta niskaa, selän ryppyistä ihoa, joka roikkui ulostyöntyvien lapaluiden päällä läpikuultavan hauraana. Vilho poimi vierestään […]

Lääkärin huoneessa on kuin olisi jossain salaisessa paikassa, sellaisessa, johon kaikilla ei ole pääsyä, johon kaikkia ei päästetä. Eikä ole kovin kaukaa haettua alkaa itsekin leikkiä mielessä lääkäriä. Arvuutella, millaista olisi sanoa: teillä on ja teillä ei ole, tehkää näin ja tehkää noin, ”riisukaa” ja sitten ”pukekaa”. Kyllä vain, suurta valtaa ja vastuuta. Ja miten […]