#elämäkertakaikkiaan #kirjamessut #kirjojaulapalta #naistenviikkohaaste autofiktio avioliitto dekkari dystopia englanninkielinen Englanti esikoiskirja esikoisromaani Gummerus helmet2021 helmet2022 helmet2023 helmet2024 helmethaaste historiallinen romaani ihmissuhteet Irlanti kasvutarina Keltainen kirjasto klassikko kuolema maahanmuutto mielenterveys muistelmat naisen asema Otava perhe perheet perhesalaisuudet rakkaus siirtolaisuus sota suru Tammi toinen maailmansota WSOY Yhdysvallat yksinäisyys ystävyys äitiys äänikirja
Kuvat:
iStockPhoto
Unsplash.com
© Kirjaluotsi 2018
Lönnrotin Kalevala on taiturimaisesti laadittu, ajan vaatimusten mukaisesti sensuroitu hieman pilaantuneen kaiun uudelleenmuotoiltu, kutistettu ja sievistelty versio. Kalevalan perimmäinen ongelma on, että säilyneessä kansanrunoudessamme ei ole olemassa mitään Kalevalaa. On vain erillisiä runoja. Kainuun piirilääkäri Lönnrot muutti, liitti, laati, polarisoi, dramatisoi, duunasi, leikkasi ja liimasi runot kivaan jonoon ja keksi nimeksi käsitteen “kalevala”. Hän siirsi […]
Lähden kävelemään kodin suuntaan. Jonnekin on käveltävä. Eksistenssi on tiheä sarja valintoja, jotka johtavat liikkeeseen. Valintatilanne ei ole risteys vaan kolmiulotteinen avaruus, jossa rajaton määrä potentiaalisia toimintatapoja avautuu joka suuntaan, ja pysähtyminen on mahdotonta, koska aikaa ei voi seisauttaa, sillä pysähtyminenkin on liikettä, nimittäin liikettä ajassa, joka pakottaa taas uusien vaihtoehtojen äärelle, valintojen väliseen tilaan, […]
Ympärillä ilta alkaa mytistyä kohti pistettä, jossa elokuun potentiaali, pakahduttava täyteys ja lääkeyliannostusmaista kuvakieltä lietsova havaintokirjo on herahtamaisillaan yhtenä suurena pisarana aistimiin: kultainen valo, kihelmöivä linimenttimäinen lämpö, kaupunkiluonnon lauluton humina ja aavistus sakeasta, hyväilevästä pimeydestä, joka jo rapisee pihavaahteroiden öyheässä ja möyheässä lehvästössä. Varsinaiseen pimeäntuloon on kuitenkin aikaa, ja onhan siinä vielä sitä auringonpimennystäkin luvassa, […]
Prosessi johon sisältyy oikeudenkäynti, tuomioita, julkisuutta – helvetillistä julkisuutta – alkaa. Ja tuon prosessin aikana Gusten Grippe tajuaa, tuntee, oppii monia asioita. Ja alkaa vihata sitä (suurta osaa siitä), vihata myös sitä mitä oppii. Esimerkiksi lainausmerkkejä. Kuinka kaikesta, mikä oli – on – tärkeää, tuli lopulta kuitenkin sanoja ja ilmauksia, jotka saivat ympärilleen lainausmerkit. “Rikoksentekijät.” […]
Tasa-arvo ei ole naiskysymys, vaikka me olemmekin siinä altavastaajia. Tasa-arvo on ihmisoikeuskysymys. Epäoikeudenmukaisuus ei ole minulle mikään uusi asia, mutta tasapaino on. Ystävystyttyäni Irman kanssa opin että naisilla, jotka tuntevat vetoa toisiinsa, ei ole tiettyjä vakiintuneita rooleja. Me olemme avoimia, me olemme keskeneräisiä. Lisäksi suhteessamme vallitsee symmetria, ja se tuo vakautta tilanteeseen jossa mikään muu […]
Eräänä kylmänä lauantai-iltana maaliskuussa istun yksin navetassa ja yritän luoda silmieni eteen kuvaa äidistä. Hänen tukkansa, yhtä tumma kuin minun, roikkuu hänen kasvoillaan kun hän soittaa pianoa. En onnistu näkemään hänen kasvojaan. Vain tukan. Silitän kädelläni omaa tukkaani ja toivon että hänen tuntuisi samalta. Karhea tukka, paksuja hiuksia, hiuksia jotka eivät tahdo pysyä letillä, sillä […]
Omien vanhempien kuolevaisuuden tajuaminen johtaa väistämättä ajatuksiin omasta kuolevaisuudesta. Ihminen on – toisin kuin muut eläimet – tietoinen heikkoudestaan, lähestyvästä kuolemastaan. Psykologisia ja kulttuurisia puolustusmekanismeja on paljon, mutta ne eivät koskaan riitä. Siksi isän heikkous sairaalassa tuntuu niin pelottavalta, niin musertavalta. Tajuan ettei keisarilla ole vaatteita – eikä minullakaan. Vahvuutta ihaillaan, koska vahvuus tarkoittaa elämää, […]
Helmat liehuvat Karenin säärien ympärillä. Mesiangervo kukkii. Hän tuntee kevyen raapaisun jalassaan, kääntyy ja nostaa häntä seuranneen kissanpojan syliinsä. Se on ainut jäljelle jäänyt tämän kesän poikueesta, pieni harmaa pumpulipallo, linnunkeveä. Karen hengittää sen maidonhajuista turkkia ja kuiskaa sille: “Tänä iltana minä aion olla kaunis.” Kissanpentu rimpuilee, sitä eivät Karenin asiat kiinnosta ja Karen päästää […]
Naistenviikkohaaste päättyy tänään. Nimipäiväänsä juhlivat tänään Kristiina, Tiina, Kirsti, Kirsi, Krista, Kiia ja Tinja. Tänään saan myös itse juhlia nimipäivääni. Päivän kirjasta löytyy myös kaimani, päähenkilön sisar Tiina. Vuorossa siis Jarkko Volasen esikoisromaani Hiekankantajat. Hiekkapoukamaa rajaavissa kallioissa on kohta, jossa Aurasta tulee lähes näkymätön. Se on salainen paikka. Sen huomaa vain yläpuolelta, ilmasta käsin. Aura seisoo […]
Osallistun Tuijatan lanseeraamaan Naistenviikkohaasteeseen. Valitsin tälle päivälle klassikkoromaanin, jonka kirjoittaja kuuluu tämän päivän nimipäiväsankareihin. Naistenviikkoa juhlitaan sekä Suomessa että Ruotsissa. Suomessa se on seitsemän päivän jakso, jolloin kalenterissa on pelkästään naisten nimiä. Ruotsissa ja suomenruotsalaisten keskuudessa naistenviikko on kuusipäiväinen. Tänään suomenkielisen kalenterin mukaan juhlivat Sari, Saara, Sara, Sarita, Salli ja Salla ja suomenruotsalaisen kalenterin mukaan Sally […]
Laulu oli ainoa lääke kaamosmasennukseen, elämänlanka. Joku lauloi, muisteli, improvisoi, toiset kuuntelivat, tapailivat säveltä, painoivat mieleen, treenasivat. Sitten vuoroa vaihdettiin. Kaikki lauloivat, mutta ihmisiä oli vielä vähän, ajanlaskun alussa kymmenen tai kaksikymmentä tuhatta ja sydänkeskiajallakin vain jotakin sadantuhannen pintaan. Kalevalakielen käyttöala levisi yhteisön kaikkeen toimintaan. Se oli epiikan, lyriikan, magiikan, häiden, karhunpeijaisten ja vuotuispippaloiden hallitseva […]
Lääkärin huoneessa on kuin olisi jossain salaisessa paikassa, sellaisessa, johon kaikilla ei ole pääsyä, johon kaikkia ei päästetä. Eikä ole kovin kaukaa haettua alkaa itsekin leikkiä mielessä lääkäriä. Arvuutella, millaista olisi sanoa: teillä on ja teillä ei ole, tehkää näin ja tehkää noin, “riisukaa” ja sitten “pukekaa”. Kyllä vain, suurta valtaa ja vastuuta. Ja miten […]
Jokainen ihminen elää tämän mahdottoman toiveen niin kuin elää, omalla tavallaan, mutta todellisuus ei vastaa toiveeseen jatkuvuuden tunteesta, ja seurauksena elämä muuttuu tai vääntyy paikoiltaan, tapahtuu jotakin vastaavaa kuin joskus liikenneonnettomuuden seurauksena tai silloin kun joku sairastuu Alzheimerin tautiin, ihminen muuttuu joksikin toiseksi, häntä ei enää ymmärrä samaksi henkilöksi, joka hän aiemmin oli, ankka ei […]
Olemme kaikki vaiti, ja ajatukset nousevat ympärillä kuin seinille kasvavat korkeat varjot, kuin kanaaleista kohoava usva. Kutojaneitsyen kasvot yllämme ovat murentuneet, mutta hänen verkkonsa kiertää huonetta yhä. Sen langat juoksevat kohokuvioina seinillä, kiertyvät kattoa kantaviin pylväisiin. Lokit naukuvat ulkona ja vesi kuluttaa rantaa. Etäällä vaijeri kirskuu. Puu natisee talon rakenteissa kuin laivat tuulessa. Vieraat ja […]
Edellinen sivu Seuraava sivu