Kuten blogiani viime aikoina seuranneet ovat huomanneet, olen lukenut peräjälkeen kolme tämän syksyn uutuusromaania, joista jokainen käsittelee läheisen menetystä ja sen aiheuttamaa suruprosessia. Meiju Niskalan esikoisromaani Sata kirjettä kuolleelle äidille kertoo kipeän omakohtaisesti muistisairaan äidin kuolemasta ja sen aiheuttamasta kaiken nielevästä surusta, joka johtaa kirjailijan oman kehon ja mielen murenemiseen. Petri Tamminen taas käsittelee romaanissaan […]