She consulted her watch, the watch that would in time be Magi’s. Barely after eight-thirty. Up at the big apartment, at the top of the hill, there would still be the last sunlight, the beautiful late glow at the horizon, over the ocean. But the big apartment was locked and empty. For François in America […]

Toukokuun 1968 tapahtumista Aïcha ei ymmärtänyt yhtään mitään. Hän tentti koko kevään yhtä ahkerasti kuin ennenkin ja vietti lukuisia öitä ja päiviä sairaalassa, josta hän otti vastaan kaikki tarjotut päivystysvuorot. Toki hän jotain ilmapiirissä aisti, jonkinlaisen muutoksen ja kuohunnan. Joskus jostain tyrkytettiin lentolehtistä, jonka hän otti ujosti hymyillen vastaan ja heitti hetken päästä kotitalonsa edessä […]

Why did her family think pachinko was so terrible? Her father, a traveling salesman, had sold expensive life insurance policies to isolated housewives who couldn’t afford them, and Mozasu created spaces where grown men and women could play pinball for money. Both men had made money from chance and fear and loneliness. Every morning, Mozasu […]

Äiti, on niin paljon mitä haluaisin kertoa. Olin aikanaan niin hölmö että kuvittelin tiedon kirkastuvan, mutta joitain asioita peittää niin paksu lauseopin ja semantiikan sideharso, niin monta päivää ja tuntia sekä unohdettua, pelastettua ja hylättyä nimeä, ettei pelkkä tieto haavan olemassaolosta auta vielä yhtään sen löytämisessä. En oikein tiedä mitä yritän sanoa. Tarkoitan varmaan, että […]

Mathilde tiesi kyllä, että aviomies moittisi häntä. Amine ei pitänyt hänen kasvatustavoistaan, siitä miten ymmärtäväisesti hän suhtautui lasten huoliin ja murheisiin. Mies valitti, että Mathilde teki heistä heikkoja marisijoita, etenkin pojastaan. ”Ei miestä noin kasvateta, ei hän noin opi kestämään elämää.” Mathildea pelotti syrjäisessä talossa, hän kaipasi ensimmäisiä Marokon-vuosiaan, jolloin he olivat asuneet Meknèsin medinassa […]

Algeria kutsuu heitä rotiksi. Pettureiksi. Koiriksi. Terroristeiksi. Luopioiksi. Roistoiksi. Saastoiksi. Ranska ei kutsu heitä juuri miksikään. Ranska ompelee suunsa kiinni piirittämällä vastaanottoleirit piikkilanka-aidoin. Kenties on parempi, ettei heitä kutsuta miksikään. Ei yksikään ehdotettu nimitys sovi viittaamaan heihin. Ne vain lipuvat heidän ylitseen kykenemättä määrittelemään heitä. Paluumuuttajat? Moni heistä ei ole koskaan nähnyt maata, johon he […]

Muistan, miten mummo kirjoitti reseptejä ylös, kun telkkarista tuli Teijan keittiössä. Se vahtasi teeveeruutua essu päällä, ruutulehtiö ja kuulakynä valmiina. Se ei koskaan ehtinyt saada reseptiä kokonaan talteen. – Nonni ja nyt se ehti mennä. Ai saaplari sentään, se manasi. Muistot tulvivat päähäni kurittomana ja hälisevänä jonona. Miten Arttu otti minut syliinsä tuvan pöydän ääressä […]

Nousen rosoista polkua, astun juurten päälle ja otan tukea rungoista. Miten Kerttu ikinä pääsi tästä ylös? Jokin lintu tohahtaa lentoon melkein jaloista ja lentää vaappuen oksiston turvaan. Minä olen vieras. Ylhäällä istun avokalliolle ja katson Mustaselkää. Jää on epämääräisen kirjava kuin marmoripöytä, Mustasaari lepää suurena kalana sen keskellä. Kalalla on vankka ranka, nikamina ikivanhat männyt. […]

Later, when they look back on this last evening, the family will remember almost nothing. So many things will be pared away by the sadness to come. Nath, flushed with excitement, chattered through dinner, but none of them – including him – will remember this unusual volubility, or a single word he said. They will […]

Soleá oli voimakkaan hallittu ja ilmaisi käsittämättömän syvää tunnetta, ja kappaleen päätyttyä yleisö oli melkein kireänä tuskasta ja paatoksesta. Kaikki tiesivät, että esiintyminen oli spontaani. Hiljaa mutistut Olé-huudot vaiennettiin. Tuntui kuin he eivät olisi halunneet rikkoa lumousta. Tocaor ymmärsi keventää tunnelmaa iloisemmalla alegríasilla ja huomasi tanssijansa rentoutuneen, kun tämä otti kiinni uudesta rytmistä ja eteni […]

She made her way back quickly through the woods, careful to avoid the boathouse and its memories. Dawn was breaking as she reached the house; the rain was light. The lake’s water lapped at its banks and the last of the nightingales called farewell. The blackcaps and warblers were waking, and far in the distance […]

Juuri sillä hetkellä Armanoush tunsi kaupungin sykkeen ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun oli saapunut Istanbuliin. Hänelle oli juuri valjennut, miksi ja kuinka ihmiset saattoivat rakastua Istanbuliin kaikesta siitä murheesta huolimatta, jota se saattoi aiheuttaa. Ei olisi helppoa lakata rakastamasta kaupunkia, joka oli niin sydäntä särkevän kaunis. Tämän oivalluksen myötä hän kohotti maljan: ”Şerefe!” Elif Shafakin […]

I was a little girl and then I wasn’t. I was a bacha posh and then I wasn’t. I was a daughter and then I wasn’t. I was a mother and then I wasn’t. Just as soon as I could adjust, things changed. I changed. This last change was the worst. Tällä viikolla vietetään Dekkariviikkoa. […]

Eteläkorealainen Kyung-sook Shin on kotimaansa luetuimpia ja ylistetyimpiä kirjailijoita. Hänen romaaninsa Pidä huolta äidistä on ensimmäinen suomennettu eteläkorealainen romaani. Kirjan kääntäjä Taru Salminen on tehnyt hienoa työtä, ja Into Kustannukselle pisteet siitä, että kirja on käännetty suoraan koreankielisestä alkuteoksesta eikä englanninnoksesta. Kiinnostuin Kyung-sook Shinistä viime kesänä luettuani englanniksi hänen kirjansa I’ll Be Right There, joka kertoo […]

Victoria Hislopin Saari sai innostumaan Kreikasta sen verran, että päätin heti perään ahmia Hislopin toisen Kreikka-aiheisen kirjan Elämänlanka. Se on jälleen kerran monipolvinen ja traagisia käänteitä täynnä oleva sukutarina. Takakansitekstissä luvataan, että kirja on ”rakkaustarina kuin kaunis koruommel”. Mielestäni rakkaustarinaa enemmän kirja kuvaa sitkeitä ihmisiä, jotka selviävät pää pystyssä mistä tahansa koettelemuksesta. Ja kuten kirjasta voi […]

Mitä he voisivat sanoa? Miten heidän pitäisi käyttäytyä? he eivät koskeneet toisiaan, vaikka olisivat kiihkeästi halunneet. Sen sijaan he vain lausuivat toistensa nimet. He olivat lausuneet ne tuhansia kertoja, mutta tänään niiden tavut kuulostivat vain merkityksettömältä hälyltä. Silloin Giorgis toivoi ettei olisi tullutkaan. Hän oli surrut vaimoaan koko kuluneen viikon, mutta tuossa hän nyt oli, ihan samanlaisena […]

Tiedätte varmasti sen tunteen, kun on katsonut parituntista elokuvaa koko ajan odottaen jotain järisyttävää ahaa-elämystä, joka nerokkaasti saisi palaset loksahtamaan kohdalleen, ja sitten elokuva loppuu töksähtäen ja jäljelle jää vain hämmennys. Eikö olekin turhauttavaa? No ajattele, että lukisit yli viisisataasivuisen romaanin, jossa kävisi lopussa samoin. Booker-palkitun Alan Hollinghurstin romaani Vieraan lapsi on juuri sellainen. Romaani tarttui […]