En tiedä sinusta, mutta minua ei ole koulutettu kaikkea tätä varten. Opiskelin suomea 1900-luvulla. En opiskellut, miten viilleltyihin käsivarsiin pitäisi suhtautua. En opiskellut erityispedagogiikkaa enkä olisi vielä kymmenen vuotta sitten voinut uskoa, että lukioissakin on nykyään erityisopettajan virkoja, vaikka sellaista jo silloin uumoiltiin. En tiedä, mitä sanoa epätoivoaan ja paineitaan itkevälle nuorelle, enkä osaa auttaa […]

Varmasti se alkoi jo paljon ennen Iran saapumista musiikkiluokalle, tuo sosiaalisten suhteiden jähmettyminen läpitunkemattomiksi. Kyse tuskin oli mystisestä lasten välisestä ryhmädynamiikasta, jollaiseen kasvatustieteilijät niin mielellään viittasivat, A sanoi, ikään kuin koululla ei olisi osaa eikä arpaa siinä, millaisiksi oppilaiden välit muodostuvat, ikään kuin juuri koulu ei olisi se liian tiivis astia, jossa happi loppuu ja […]

Sormissa on heikosti tuntoa. Voitelen leivän, hörppään maitoa, avaan opettajanpäiväkirjan. Aamulla ensiluokkalaisille laskutoimituksia 0+1, 0+2, isommille ilmansuunnat, sen jälkeen Marian ilmestys ja lauseen käsite. Iltapäivällä ulkona palloilua yhdessä, jos jaksan. Mitä lapset tekevät, jos en jaksa? Noudetaanko heille kirkonkylältä uusi tytönhuitukka, joka ei opetustyöstä mitään tiedä? ja mitä minä itse teen? Minne minä menen, jos […]