Ariellen lähdön jälkeen olen tuntenut olevani upoksissa. En pääse takaisin pintaan. En ole mennyt suruterapiaan. Mutta löydettyäni Tennysonin aloin etsiä surusta kertovaa kirjallisuutta. Tennysonin jälkeen luin Thomas Hardya, Hardyn jälkeen C. S. Lewisia, Lewisin jälkeen Joan Didionia. Luin Antigonen yhdellä istumalla eräänä iltapäivänä, kirjaston pinojen keskellä. Kuljetin Audenia taskussa. Kokeilin kaikkia mahdollisia metaforia. Suru on […]

Mikään elämä ei tietenkään ole ikuista, eikä aika ole suhteellista valtameren syvyyksissä, se voi vain tuntua siltä. Jopa valtameren rytmi on sirkadiaaninen. Myös meri on yhteydessä kaikenkattavaan rytmiin, joka yhdistää kaikki olennot yhdeksi säännölliseksi kuvioksi. Jopa ne meren syvyyksissä elävät elämänmuodot, jotka eivät ole koskaan nähneet auringonvaloa, omaavat tämän sisäisen kellon. Niilläkin on aktiivisuus- ja […]