Me leikimme kuolemista, varsinkin kuolemista me leikimme. Me kiipesimme ja putosimme. Karkasimme öisin laitakaupungille ja oikaisimme aina hämärimmän puiston läpi kotiin. Laitoimme muovipussin päähän, vuoronperään kummallekin. Kun veti henkeä, muovia tuli suuhun, toisella yrityksellä pussi huurtui ja imeytyi naamaan kiinni. Kolme nyrkiniskua lattiaan ja pussi oli leikattava pois. Kolme nyrkiniskua ja keuhkot täyttyivät jo unohtuneesta […]

Lucas ei kertonut Colelle järvestä. Hän väitti että he olivat pelanneet shakkia. Ja näpränneet Colen tietokonetta. Cole ei tuntunut aavistavan mitään. Sen täytyi tarkoittaa, ettei myöskään Nik ollut puhunut siitä. Rantaan meneminen oli ollut ajattelematonta, mutta samalla parasta mitä koko aikana oli tapahtunut: sillä tavalla Lucas sai selville että myös Nik salasi Colelta asioita. Seuraus […]

Jotta ymmärtäisit mitä seuraavaksi kerron, sinun on tiedettävä jotain Kaivoksesta. Kun puhun mielenosoituksista, en tarkoita niitä, joissa kansalaiset vastustavat jotain. Metsien hakkaamista tai niiden suojelua, autoilua tai autoilun rajoittamista, asuntoalueen rakentamista tai purkamista, mitä milloinkin mielipiteestä riippuen. Kaivoksessa sellaisesta ei ollut kyse. Kaivoksen mielenosoitukset olivat aina Johtajan järjestämiä ja aikuisten ohella koululuokat osallistuivat niihin opettajiensa […]

Kun isä ja Julia lähtevät talolta, aika hajoaa. Se huojuu ja katoaa välillä näkyvistä kuin katselisi maisemaa vedenpinnan läpi. Jos vesi johtaakin ääniä nopeammin kuin ilma, niin valoa se hidastaa ja taittaa, veden läpi kaikki kulkee hiukan eri tahtiin. Mikään ei tunnu olevan olemassa juuri nyt, aika ei koostu peräkkäisistä nykyhetkistä vaan kaikki on ohi […]