Ko mie ja Katri olima koalla urakalla saahneet kyörättyä karjan maantiele, taivas peitty syksysseen utuharssoon ja kohta alko tihuutahmaan jäähilheistä vettä. Kaikki muut lehmät paitti Ilona pölästyit teräviä hiutahleita ja haijaannuit. Sisko, Pirkko ja Liina rynnit ojjaa pitkin, Kerttu reistasi paeta methään, Siskon eeliskuussa synnyttämä Sokkeri-vasikka tanssi paikahlaan, Soma kiipesi Kielon sölkhään ja molemmat rääyit. […]

Bigga-Marja ja Piera alkoivat käydä keskustelua saameksi. Olavi hautautui mukiinsa. Hän huokaisi ja hieroi silmiään. Olisi vain ajan kysymys, milloin Inkeri pääsisi Koskelan kanssa juttusille. Olavi tiesi, että Koskela oli järkevä ja älykäs mies, mutta saattoiko hän olla varma, että tämä ei mainitsisi hänen nimeään? Koskela saattaisi möläyttää jotain pientä, merkityksetöntä, mutta sellaista, mistä Inkeri […]

He ohittivat aapoja, joiden keskellä rimmet vaanivat varomatonta kulkijaa, kävelivät läpi palsasoiden, joiden kumpujen kätkemä jää oli syntynyt jo Kristuksen eläessä. Paikka paikoin he erottivat tien reunassa kohdan, jonka pintaa ei peittänyt jäkälä vaan tuore sora. Ensimmäisillä kerroilla Irene ihmetteli, mitä niistä paikoista oli kaivettu, mutta ymmärsi, kun kysyi Siiriltä. Sellaisen soraikon alla lepäsivät tienteossa […]

Else piti Ingan sanoja kielensä alla kuin sokeripalaa ja antoi sulaa sinne, ahnehti niitä nälkäisenä, kuin olisi kuollut ilman niitä. Ennen Ingaa roikkui hänen kielensä menneisyyden helmoissa. Hänen kielensä oli täynnä jälkiä, sanojen sammioita, joista osa oli märkiviä rakkuloita, osa kielen poikki risteileviä arpia, joista piirtyi kotiin vievä kartta. Isän sanat olivat hänen kielessään kuin […]

En muistaisi äitiä tuollaisena. Savinen ihminen. Valettu arkunkokoiseen muottiin. Kasvot murenisivat heti, kun kansi vedettäisiin kiinni. Muistaisin hänet luultavasti vähän yli kolmekymmenvuotiaana kuten tähänkin asti. En muistanut hänen vanhentuneen, se oli tullut aina yllätyksenä kun tapasimme. Muistin hänet jostain syystä sellaisena kuin hän oli ollut viisikymmentäluvulla. Silloin kun itse olin yhden- tai kahdentoista tienoilla. Kun […]