”Ootsä Ylva ikinä aatellu, että sä haluisit kirjottaa romaanin?” Santeri kysyy.”Ehkä. Oon mä itse asiassa kerran jo alottanu jotain luonnosta. Mut se on tosi vaikeeta. Tosi hidasta.” Ylva miettii hetken, sanoo: ”Alkuun joku vesiympäristöön liittyvä ihme tai todellisuusvääristymä, jossa kaks vastakkaista asiaa on tai ei ole totta yhtä aikaa. Hitunen uskonnollista sävyä. Joku hulluuden reunoilla […]

Kermanvalkea kermanvalkea tuo sana tulisi toden totta kieltää lailla, en kannata rajatonta sananvapautta minäkään. Miten jotkut sanat kantavat mukanaan niin paljon ylijäämää, likaisia mierkityksiä jotka eivät ole sanoista itsestään lähtöisin? Miksei sanojen anneta ajaa asiaansa, tarkoittaa, tähdätä asioihin terävällä kärjellä? Minä haaveilen puhtaista ja yksiulotteisista sanoista, sellaisista joilla on tarkkaan rajattu merkitys, merkitys joka ei […]

Hän kiepauttaa kuulokejohdon muutamaan kertaan korvalappustereoiden ympäri, tiukasti, jotta pieni kasettiluukku pysyy kiinni. Hän pussaa Walkmaniaan ja sanoo: Aito jungle jyrää. Hän laskee soittimen retkipöydälle, taputtaa sitä kahdesti ja sanoo: Kiitos. Hän kääntyy katsomaan talolle päin ja kuulee suoraan edestään kahinaa, kuivien lehtien laahaavaa ääntä tai ehkä askeleita, mutta näkee vain polun, pensasaidan ja alapellon. […]

Ken olisi uskonut, että yksi hävinnyt, yksi hengestään päässyt Otto Vokl, ehkä itse päivänsä päättänyt, kenties pois lähtenyt, olisi voinut käynnistää näin jättimäisen härdellin? Sittenkin tiedämme eittämättä sisimmässämme, että meidän jok’ikinen tekomme, puheemme on velvoitettu, ettei ole mitään ei-mietittyä, sillä millä hyvänsä on välittömästi oikeutus, merkitys, kuin eläisimme fiktion keskellä, jonkun Potockin, Poen, Christien (mieleen […]

Victor on kirjoittanut viimeisen sanan lyhyeen kirjaan, joka kertoo keväisestä lennosta, poikkeamasta, eriytymisestä. Hän harkitsi antavansa kirjalle nimen Jos talviyönä kaksisataaneljäkymmentäkolme matkustajaa – mutta Anne pudisti päätään. Sitten hän halusi nuo sanat kirjan motoksi – ja Anne huokaisi. Kirjan nimestä tulee lopulta lyhyt, yksi ainoa sana. Valitettavasti Poikkeama oli jo käytössä. Victor ei yritä selittää. […]

When Lia came to, Anne was perching next to a bed that was not her bed, in a room that was not her room. Her mother’s large planet-black eyes tapped shut every few seconds. She twitched curiously the way birds do when studying their very first hatching, their first glistening object of great and undivided […]

Ei, ei tällä kertaa. Haluan, että häivyt, rakastaja ja kriitikko, tulet potkaistuksi kumiselta gagaatinmustalta triptyykin lopussa, että olet lyötynä tai polvillasi, palaat luokseni ja sanot: Ole kiltti, tein sen loukatakseni sinua, pilatakseni Pariisin, ja minä sanon: EN KUULE SANAAKAAN, tein sen, koska se oli helppoa, profiilisi piirtyi valmiina esiin, kaikki muut olivat kuoleman omia, ja […]

Woooooooo- hooooooo what a fall what a soar what a plummet what a dash into dark into light what a plunge what a glide thud crash what a drop what a rush what a swoop what a fright what a mad hushed skirl what a smash mush mash-up broken and gashed what a heart in […]

Saramago suuntasi kasvonsa kohti ohikiitäviä yhdentekeviä kuvia, kuvia, jotka siirtyivät paikaltaan omassa tahdissaan; kaupungin valot heijastuivat silmälasien leveistä linsseistä, yhtäkkinen kimallus, liikkeessä sekin. Paikallaan pysyvät kulmakarvat olivat linjassa rypistyneen otsan uurteiden kanssa. Saramago ei pitänyt ajatuksistaan. Hän ei ollut kyennyt vastustamaan kiusausta, hän oli ilmaissut tietävänsä enemmän kuin José osasi kuvitellakaan. Hän ei ollut huolissaan […]