Kun sinä lähdit, makuuhuoneen sänky kävi suureksi yhdelle ja minä tein paikkani isän kylkeen, pidin häntä iltaisin kädestä niin kauan että kuorsaus alkoi. Kun uni lopulta armahti isää, asetin oman hengitykseni samaan tahtiin, käteni alla tunsin miten isän pyöreä omenavatsa nousi ja laski. Katuvalo osui verhojen raosta vesilasiin, jossa isän hampaat hymyttömänä rivistönä odottivat aamua. […]

Jos äiti oisi ehtiny elää ja jos se oisi joutunu näkemään, kuinka oma penikkansa valihtee mustilaisen, se oisi kuollu siihen paikkaan. Se ei voinu sietää niitä, jos nyt ei voinu oikein muitakaan. Sillon harvakseltaan kun nuo tulivat kerjuulle, se laitto raakasti oven säppiin ja teki sen joka ikinen kerta. Meijän navetan ikkuna oli kuin tarkotuksella […]