Siitä lähtien, kun aloitin urani isän museossa, hän sanoi yhä uudestaan minun olevan yksi maailman ihmeistä. Mutta kun tarkastelin kasvojani käsipeilistä, en nähnyt niissä mitään ihmeellistä. Piirteeni – harmaat silmät, mustat kulmakarvat, korkeat poskipäät, kalpea iho – kuuluivat tavalliselle, yksinkertaiselle tytölle jota kukaan ei katsoisi kahdesti. En pitänyt itseäni millään lailla erikoisena, vaan tylsänä ihmisenä […]