iStockPhoto
Unsplash.com
© Kirjaluotsi 2018
Poika hyppäsi alas halkopinolta ja juoksi Pobedaa vastaan. Hän näki tuulilasin läpi tutun sedän leveän hymyn. Pobeda pysähtyi, ovi avautui ja mies ojensi kätensä, että poika voisi tehdä pantterinhyppynsä nahkaistuimelle. Autosta paiskautui vastaan sama tuttu haju. Siellä oli hyvä ja lämmin olla. “Kiva tavata taas, linjurinkuljettaja!” setä sanoi leppoisasti. “Käännäpä tästä.” Poika ojensi kätensä ja […]
Olen väsynyt, itku on laukaissut päänsäryn, se on vaiva josta kärsin ihan niin kuin isäkin. Kyynelillä on silti ollut myös puhdistava vaikutus; vaistoni sanoo, että minä ja Sandro olemme lähestyneet toisiamme. Ja jos vaistoni on oikeassa, hän ottaa vielä omasta aloitteestaan puheeksi ehdotukseni. Silittelen Labesia ja päätän paljastaa veljelleni salaisuuden, jonka sain täysin sattumalta selville […]
Ryhdyin tukkimaan kaikkia mahdollisia huonon onnen reittejä. Aloin olla kiltti Funmille, annoin hänelle vinkkejä Akinin suhteen. Kerroin Akinin pitävän eniten kirkkaanpunaisesta huulipunasta – joka näyttäisi Funmilla räikeältä – ja vetisistä, runsaasti pippuroiduista pavuista. Olin valmis jakamaan. Miestä ei voi omia itselleen; hänellä voi olla monta vaimoa, mutta lapsella voi olla vain yksi oikea äiti. Yksi. […]
Iltapäivärukouksessa me käytettiin pyyhkeitä rukousmattoina, ja kun kumarruin polvilleni, tunsin Jumalan kädenjäljet kallion rosoisessa pinnassa ja tuulen ja aaltojen pauhussa. Ja kun me edelleen oltiin polvillaan, äiti kääntyi katsomaan minua. Otti huivin päästään ja antoi tuulen lennättää hiukset kasvoille, ja sillä hetkellä se näytti ikivanhalta ja ajattomalta kuin kallio, jolla me istuttiin, ja minusta tuntui […]
Kun pienet jäähait syntyvät, ne erottavat satoja metrejä yläpuolellaan kalpean harmaan sävyn. Sitä ne tuskin huomaavat. Sitten ne alkavat etsiä yksinäisen kylmyyden mustasta hiljaisuudesta syötävää. Ei ole mielekästä kysyä, miksi tämä eläin on ylipäätään olemassa. Kaikkiin eliöihin on ohjelmoitu halu elää. Eläimet eivät tee itsemurhaa, olipa niiden olemassaolo miten lohdutonta tahansa. Tällainen on ihmisen avuton […]
Odotin kunnes Christina oli mennyt menojaan. Sitten ponnistin pystyyn ja ojentauduin ottamaan puhelimeni. Kirjoitin viestin: Minä tulen. Sitten heittäydyin taas selälleni. “Teen sen Aramin vuoksi”, minä sanoin ääneen itsekseni. Mutta ei se pitänyt paikkaansa. Tein sen itseni vuoksi. Koska lääkäri oli oikeassa. Muiden loukkaaminen tekee kipeää. Se tekee kipeää, koska he sen jälkeen kääntävät selkänsä. […]
Mikä se on? Kaj katsoo kantta. Sodan runokirja. Oletko alkanut kirjoittaa runoja? Luoja paratkoon, en suinkaan. Ib nauraa kouristuksenomaisesti ja saa korisevan yskänkohtauksen, ottaa mukin, nostaa sen kantta ja sylkäisee sinne jotakin. Hän panee kannen paikoilleen. Olen vain kirjoitellut silloin tällöin ikävissäni. Ehkäpä saat sen lukemisesta samanlaista iloa kuin minä sain sen kirjoittamisesta. Talvisodan aikaiset […]
Edellinen sivu Seuraava sivu