“No niin, aika lähteä.”Tokue katseli ympäriinsä myymälässä ja silmäili lautasta, jolla oli epäonnistuneita kakkusia. Sitten hän viikkasi esiliinan ja asetti sen työtasolle, sujautti päässään pitämänsä huivin laukkuunsa ja nousi ylös. “Terveisiä Wakana-chanille ja muille lapsille.”“Kerron, jos hän tulee.”Tokue avasi takaoven ja lähti.Sentarō seurasi rinnalla. He astuivat kujalle, missä lehtiään pudottava kirsikkapuu levittäytyi himmeän katulampun valossa.“Ensi […]