Juuttuneena Via Salvator Rosan liikenneruuhkaan ajattelin etten tuntenut enää mitään sympatiaa Amalian kaupunkia, hänen käyttämäänsä murretta, lapsuuteni maisemia tai napolilaisia kohtaan. Kun tietyllä kohdalla reittiä tuli näkyviin kaistale merta (sama kaistale josta lapsena iloitsin), se näytti minusta vain hilseilevään talonseinään liimatulta violetilta silkkipaperilta. Tajusin että olin menettämässä äitini lopullisesti ja että juuri sitä halusinkin. Elena […]

Olen hakenut uurnasi ja ajanut mökillesi. Luulin että haluaisin laittaa sinut mahdollisimman pian maahan, mutta nyt haluankin pitää sinut lähelläni. Vien sinut kävelylle postilaatikolle ja poikkean metsään, jossa kaikki elävät ja kuolevat sen enempää eksistentiaalisia kysymyksiä pohtimatta. Rajallisuus on koskettanut sinua, mutta ei tätä muuta, joka vuoroin kasvaa ja vuoroin horrostaa. Käperryn kanssasi sammaleiden alle. […]