Joitain kuukausia sen jälkeen kun A. ja minä olimme tavanneet toisemme hississä, vietimme Pariisissa useita päiviä yhdessä. Hänen asunnossaan, vuoteessa, valkeissa lakanoissa, punaisessa jeepissä, bunkkerimaisessa valokuvastudiossa. Mutta tyttö joka olin silloin murenee aina kun kosken häneen. On niin paljon mitä et tajua, hän huutaa kadunkulmasta vieraassa kaupungissa. Etkä voi puhua tuntemisesta, hän sanoo. Kirjoitit kun […]

No mutta äiti. Sinä tulit.En ollut aivan varma. En uskaltanut ihan kuitenkaan luottaa. Vaan nyt me olemme tässä. En uskalla katsoa sinuun, olet suuri hahmo, aina olet ollut. Istu sinä vain siellä rauhassa, minä olen täällä vähän etäämpänä. Näin voidaan kyllä olla.Kiitos kun tulit. Sinä voit olla siinä keltaisessa nojatuolissa, minä olen tässä lattialla polvillani. […]

My first experiences of school confirmed my suspicion that life was better at home, and if anyone asks me now, why were you home-schooled, I have taught myself to say, because my mother was really good at it. And, as it turned out, I didn’t have much time with her, so I am glad, now, […]

Of course, now I know Vita’s little bird-heart, I remember those one-sided conversations differently. I see that my frequent muteness was a convenience to someone who was soft-feathered and sharp-eyed. And who sang away to herself in my presence, happily and without interruption, for she knew I had no song with which to call back. […]

Silloinkin kun hän oli yksitoista, kaksitoista, kolmetoista ja hän nukkumaan mennessään pyysi, että tulisin hänen viereensä, että käpertyisimme yhdessä peiton alle höpöttelemään, minä menin aina. Hän kutsui sitä syväpeittelyksi. Et ole pitkään aikaan syväpeitellyt minua, hän sanoi. Äiti kiltti. Harvoin kieltäydyin. Höpöttelimme pimeässä, ja jos hän yritti kertoa minulle jotakin, kiertelemällä tai suoraan, pinnistelin ollakseni […]

“Okei, tein väärin”, Linda myönsi. “Mutta sinun pitää ymmärtää, että tein sen sinun vuoksesi. Suojellakseni. Rakkaudesta. Minä näen työssäni pahoja juttuja. Sitä paitsi sain selville, että valehtelit minulle. Sinä ja Laura vietitte yhdessä aikaa koulussa, ja nyt Laura on kuollut. Et uskokaan mitä… Jossain on ihminen, joka satutti Lauraa todella pahasti. Jos hänen äitinsä olisi […]

When Lia came to, Anne was perching next to a bed that was not her bed, in a room that was not her room. Her mother’s large planet-black eyes tapped shut every few seconds. She twitched curiously the way birds do when studying their very first hatching, their first glistening object of great and undivided […]

Et kirjoita mitään, olet hiljaa vaan. Muista mitä mun äiti aina sanoi, vai oliko se Koivisto, että vaiti. Vaiti! Menet ulos kävelemään, katot kukkakauppojen ikkunoita, se siinä sun lähellä on aivan ihana, siinä mäessä. Menet sinne ja ostat jonkun. Heität vanhat pois, paitsi siinä meidän tuomassa oli kyllä kiva ruukku, säästä se. Meillä on täällä […]

Muistan: Olin tehnyt maalauksen nimeltä Oma maa mansikka, muu maa mustikka ja antanut sen äidille syntymäpäivälahjaksi. Herätimme hänet aamulla, silloin oli varmaankin syksy, ehkä tähän aikaan vuodesta, eikä Ruthia ollut, luulisin, koska olin silloin varmaankin ensimmäisellä luokalla, isä oli lähtenyt töihin ja minä olin lähdössä kouluun, äiti avasi minulle ulko-oven ja astuin portaille, hän kumartui […]