#elämäkertakaikkiaan #kirjojaulapalta #naistenviikkohaaste autofiktio avioliitto dekkari dystopia englanninkielinen Englanti esikoiskirja esikoisromaani espanjankielinen Gummerus helmet2021 helmet2022 helmet2023 helmet2024 helmet2025 helmethaaste historiallinen romaani ihmissuhteet Irlanti kasvutarina Keltainen kirjasto kuolema maahanmuutto mielenterveys muistelmat naisen asema Otava perhe perheet perhesalaisuudet rakkaus siirtolaisuus sota suru Tammi toinen maailmansota WSOY Yhdysvallat yksinäisyys ystävyys äitiys äänikirja
Kuvat:
iStockPhoto
Unsplash.com
© Kirjaluotsi 2018
Nyt olen tällainen. Kai jotenkin viallinen.Kunpa voisin vain istua Lassen sylissä suukottelemassa ja kuuntelemassa musiikkia ja keskustelemassa. Kunpa Lasse ei haluaisi niin usein, tai kunpa voisin kelata sen kohdan yli.Koska sitten jälkikäteen kaikki on niin hyvin. Kun makaamme vieretysten kapeassa sängyssä, kun Lasse vetää minut kainaloonsa ja silittää hiuksiani, eikä sillä ole kiirettä nousta. Silloin […]
Kartanon kulmilla äkkään nokkosryppään. Leivän mutustelun jälkeen minuun iskee halu pidellä sylillistä yrttejä, vaikka ne olisivat äksyjä. En tiedä, mitä päässäni oikein liikkuu, mutta revin kahmaloittain nokkosia, ja ne polttavat kuin tulenlieskat. Eivät niinkään ihoani, kun sormeni ahertavat, sukeltavat vihreään, hamuavat lapsuutta, viattomuuden väriä. Poltteessa piilee jotain syvempää, alta puskevaa synkkyyttä. Se pyrkii läpäisemään vuodenkiertojen […]
Kirjoitin sinä vuonna päiväkirjaa. Löysin sankarini, vaeltelevien ajatusteni homunculuksen, ja kokeilin kirjoittaa katkelmia hänestä kertovasta romaanista muistikirjaani. Riipustelin ja piirustin ja kirjasin muistiin ainakin joitakin tulemisiani ja menemisiäni ja keskustelujani ihmisten ja itseni kanssa, mutta mustavalkoinen Meadin muistikirja kaikkine silloista minääni koskeneine ajatuksineen katosi kauan ennen täyttymistään. Vasta kolme kuukautta sitten löysin sen laatikosta, jonne […]
Se tapahtui kesäkuussa pahimman sarvikorentosesongin aikaan. Joka vuosi nuo häilyvät hyönteiset nousevat suurina pilvinä saastuneen järven leväkasvustoista ja peittävät alleen koko kaupungin. Ne pimentävät ikkunat, levittäytyvät autojen ja katulamppujen päälle ja sotkevat venelaiturit ja purjeveneiden mastot kaikenkattavalla ruskealla töhnällä. Rouva Scheer, joka asuu meidän kadullamme, sanoi nähneensä Cecilian päivää ennen itsemurhayritystä. Cecilia oli seissyt katukäytävällä […]
Mutta se ihana on jo totta. Hän on jo ihanasti ja kuolettavasti rakastunut eikä suinkaan Daltoneihin, ihme ja kumma, sillä sarjakuvahahmoista saa tarpeeksi jo kotona, missä kapteeni Haddock kiroilee ja remeltää ja kädet viuhtovat kuin myllynsiivet. On ihanaa olla kuolettavan rakastunut, ja sen vallassa on yötä päivää ja siihen liittyy joku ihan muu, joku joka […]
Edellinen sivu Seuraava sivu