Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä.

Kun mietin, mitä tuskaa kirjailijuuteni täytyy aiheuttaa vanhemmilleni, häpeän. Kun kysyn asiasta, he väittävät joka kerta urheilla äänillä ja yhtenä rintamana, ettei hävetä yhtään. Minun on vaikea uskoa sitä. Äidille olisi varmasti helpompi, jos minä olisin tomera sairaanhoitaja, oikean ikäisenä vanhemmaksi tullut reipas kolmen lapsen äiti, joka valmistaisi päivittäin, asiasta minkäänlaista numeroa tekemättä, iso kattilallisen normaalia kotiruokaa.
Isä halkeaisi ylpeydestä, jos minä olisin isossa firmassa osaston päällikkönä, mieluiten tietysti Keskossa.
Jos unelmatytär kirjoittaisi, hän kirjoittaisi huiskista vain Finlandia-raadin pyörryksiin, Pro Finlandia -mitalin rintaan ja ennimustosen myyntiluvut vuosi toisensa perään kirjakaupan ranking-listalle.
Unelmatytär ei tuhertaisi itkua yläkerran matolla, ei haaskaisi aikaa siihen, että kokoaa tyttäriensä vanhoja legoja uudelleen ja kirjaa hukkuneiden palikoiden koodeja Excel-taulukkoon.

– Soili Pohjalainen: Perätilassa

Soili Pohjalaisen Perätilassa kertoo kirjailijasta, joka ei enää muista, miten kirja kirjoitetaan. Vaikka oikean ja fiktiivisen kirjailijan välille voisi piirtää monta yhtäläisyysmerkkiä, onneksi Pohjalainen ei ole unohtanut omaa taitoaan. Hänen neljäs romaaninsa on jälleen mustan huumorin ja elämänmakuisen kerronnan ilotulitus. Jos etsit vielä äitienpäivälahjaa, tässä on yksi varteenotettava ehdokas. Perätilassa on perheromaani, joka sukeltaa sukuhistoriaan ja muistojen virtaan – ja etenee, kuten tuleva lapsenlapsi, perätilassa kohti uutta elämää. Kertojan nelikymppinen minä siirtyy sukupolvien ketjussa yllättäen taaksepäin: äidistä isoäidiksi.

Kertojan maailma menee mullin mallin. Pitäisi käyttäytyä kuin isoäiti, vaikka äitinäkään ei vielä tunne olevansa valmis. Äiti ei voi suojella tytärtään edes kaikkein kipeimmiltä äititunteilta. Eikä elämä kysy, haluaisiko ennen isoäitiyttä hetken huilia. Kirjan synnyttäminenkin junnaa – mutta muistot eivät. Ne puskevat pintaan, kun suvun naiset ja miehet ilmestyvät pään sisään viisauksineen, harhoineen ja vinksahtaneine huumorintajuineen.

Romaani loikkii ajassa vinhasti ja vangitsee suvun arjen perintöä: mitä meistä siirtyy eteenpäin, mitä jää taakaksi, mitä lahjaksi? Kertojan äiti oli aikanaan reipas synnyttäjä – perätilassa tultiin silloinkin – ja sai suorituksestaan kympin, kertoja vain kuutosen. Reippaus oli kauppaa pyörittävän perheen mantra, mutta kirjailijan arjessa se on saanut uuden sävyn. Nyt pitäisi vielä selvitä babyshower-juhlista. Amerikkalainen sokerihöttö ällöttää, mutta äiti tekee, mitä äidin on tehtävä. ”Siitäkin selvittiin”, sanoisi isoisotäti Fanni. Ja ”Ai, saaplari!”, huudahtaisi mummo. Suku on aina mukana – hyvässä ja pahassa, tässä kirjassa pääosin hyvässä. Ja sepä ilahduttaa.

Näinä traumaproosan kyllästäminä aikoina on virkistävää lukea laatuproosaa ihan tavallisesta perheestä. Sellaisesta, jossa on murheita ja huolia, mutta myös vakaa perusta ja kyky kannatella toisia. Hyvästä ja onnellisesta lapsuudesta voi syntyä vaikuttavaa kirjallisuutta – ei tarvita parantolaa, sairautta tai suurta särkyä. Riittää, että elämä on eletty. Sen kertoja oivaltaa lopulta itsekin – ja löytää taas kyvyn kirjoittaa. ”Sanat ampuvat aina ohi, parhaimmillaankin vain lähelle ääriviivoja”, Pohjalainen kirjoittaa. Mutta kylläpä ne tällä kertaa osuvat häkellyttävän tarkasti. Tosin myönnän, että olen helppo maali: olen pitänyt kaikista Pohjalaisen romaaneista. Ja tämä – jossa musta huumori kohtaa lempeän sukutarinan – osui taas suoraan sydämeen.

Helmet-lukuhaaste 2025:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 7 – Hyvän mielen kirja.

Soili Pohjalainen:
Perätilassa
Atena 2025

* Osta kirja Finlandia Kirjasta

Muissa blogeissa:
Kirjavinkit

Sinua voisi myös kiinnostaa

Sami Oskari Lahtinen: Dinosaureeni

Riikka Ala-Harja: Tämä ei ole tv-sarja

Soili Pohjalainen: Ihon alla

Laura Malmivaara: Vaiti

Saara Turunen: Järjettömiä asioita

Soili Pohjalainen: Valuvika

Soili Pohjalainen: Käyttövehkeitä

Seuraa Kirjaluotsia

äitiys helmet2025 helmethaaste isoäitiys kirjoittaminen musta huumori Perätilassa perhe Soili Pohjalainen