My first experiences of school confirmed my suspicion that life was better at home, and if anyone asks me now, why were you home-schooled, I have taught myself to say, because my mother was really good at it. And, as it turned out, I didn’t have much time with her, so I am glad, now, that we spent all those days together. It took me until I was well into my thirties, and a mother myself, to learn to think this way, to be brave enough to stand up for her, to stand up for my right to a positive memory of my mother. When someone takes their life, they don’t only steal the future out from under our feet, they also desecrate their past. It makes it hard to hold on to the good things about them. And no one deserves to be judged on the worst five minutes of their life, even if those five minutes turn out to be their last.

Siân Hughes: Pearl

Booker-palkintoehdokkaiden lukeminen tuntuu tänä vuonna jännältä jatkumolta, jossa jokin teema siirtyy kirjasta toiseen ja avautuu tarkasteluun uudessa valossa. Siân Hughesin esikoisromaanissa Pearl tuo teema on vanhemman menettäminen ja sen vaikutukset lapseen. Kuten Elaine Feeneyn ehdokasromaanissa How to Build a Boat, myös Hughesin kirjassa päähenkilö on menettänyt äitinsä. Tässä tapauksessa äiti on kadonnut ja epäillään hukkuneen tai hukuttautuneen läheiseen jokeen. Päähenkilö ja minäkertoja Marianne oli silloin 8-vuotias, joten hän hyvin muistaa äidin, toisin kuin Feeneyn romaanin Jamie, jonka äiti kuoli synnytykseen. Kirjassa seurataan Mariannen kasvua, nuoruuden kapinaa ja aikuisuutta puuttuvan äidin varjossa.

Mariannen onnellinen koti hajoaa, kun eräänä iltapäivänä hänen äitinsä katoaa ja hänen jalanjälkensä löytyvät läheltä jokea. Mariannen lisäksi suremaan jäävät isä ja vastasyntynyt veli. Tarina kerrotaan Mariannen minäkerrontana, joka johdattelee nuoren tytön, sitten teini-ikäisen ja lopulta aikuisen naisen maailmaan. Romaanin nimi Pearl tulee samannimisestä keskiaikaisesta runosta. Yrittäessään ymmärtää, miksi äiti hylkäsi hänet, Marianne etsii jatkuvasti vihjeitä muistoistaan sekä äitinsä kertomista tarinoista, lauluista ja loruista. Pearl-runon hän uskoo pitkään olevan avain äidin katoamiseen. Kapinallinen, itseään vahingoittava ja vihainen Marianne yrittää selviytyä maailmassa, joka oli kerran ymmärtäväinen, mutta on väsynyt hänen sinnikkääseen suruunsa. Muut hänen ympärillään kieltäytyvät ymmärtämästä, että trauman vaikutus ja tuen tarve jatkuvat läpi elämän. Mariannen tie on kivikkoinen, mutta vähitellen hän onnistuu löytämään tiensä tasaisemmille poluille.

Äänikirjana tähän romaaniin pääsi hitaasti sisälle, osin johtuen siitä, että lukijan erikoinen tuutulaulunuotti sai minut nopeasti nukahtamaan ja jouduin joka ilta kelailemaan taaksepäin. Kun päätin kuunnella tätä kirjaa vain päivisin ja keskittyneemmässä tilassa, se tempaisi pian mukaansa. Pidin erityisesti Mariannen nuoruusvuosien kuvauksesta. Siihen ajoittuu myös intensiivisesti kuvattu kummitustalokokemus. Kirja sijoittuu Luoteis-Englannin Cheshireen, josta kirjailija on itse kotoisin. Hughes sulauttaa hienosti paikalliset legendat ja perinteet kertomukseen, ja jokainen luku alkaa säkeillä runoista ja loruista, jotka ovat saaneet innoituksensa kansanperinteestä. Romaanin lyyrinen proosa ja elävä ympäristön kuvailu tekevät tästä kauniisti kirjoitetusta ja syvästi liikuttavasta tarinasta upean lukuelämyksen. Suosittelenkin lukemaan tämän perinteisessä muodossa, sillä äänikirjaversio oli liioitellun eteerinen.

Siân Hughes:
Pearl
W. F. Howes 2023
Äänikirjan lukija: Laura Brydon

Sinua voisi myös kiinnostaa

Chetna Maroo: Western Lane

Elaine Feeney: How to Build a Boat

Tan Twan Eng: The House of Doors

Paul Harding: This Other Eden

Viktoria Lloyd-Barlow: All The Little Bird-Hearts

Elizabeth Bowen: Eva Trout

Jacqueline Crooks: Fire Rush

Maddie Mortimer: Maps of Our Spectacular Bodies

Claire Keegan: Small Things Like These

Seuraa Kirjaluotsia

#booker2023 äidit ja tyttäret äidittömyys englanninkielinen kasvukertomus menetys Pearl Siân Hughes suru