menu Menu
Richard Ford: Canada
Bloomsbury, Ford Richard, Ulkomainen kaunokirjallisuus, Yhdysvallat 08/08/2020 0 kommenttia
Penelope Fitzgerald: Offshore Edellinen Olga Tokarczuk: Alku ja muut ajat Seuraava

It’s been my habit of mind, over these years, to understand that every situation in which human beings are involved can be turned on its head. Everything someone assures me to be true might not be. Every pillar of belief the world rests on may or may not be about to explode. Most things don’t stay the way they are very long. Knowing this, however, has not made me cynical. Cynical means believing that good isn’t possible; and I know for a fact that good is. I simply take nothing for granted and try to be ready for the change that’s soon to come.

Richard Ford: Canada

Vastaus on Kanada. Kummelin typerä sketsi tulee väkisin mieleen tästä Richard Fordin romaanista, joka on ytimekkäästi nimetty: Canada. Kirja tarttui mukaan viime vuonna Helsingin kirjamessujen antikvariaattiosastolta, sillä se sopi täydellisesti Helmet-haasteen kohtaan ”Kirjan nimessä on jokin maa”. Päädyin kuitenkin lukemaan siihen Kaspar Colling Nielsenin romaanin Tanskan sisällissota 2018-24, ja Canada jäi hyllyyn pyörimään. Nappasin sen mukaan lomalukemiseksi, sillä takakansitekstin perusteella ajattelin sen olevan mukaansa tempaava lukusukkula, juuri sopiva luettavaksi riippukeinussa. Kaiken lisäksi Richard Ford on Pulitzer-voittaja (Independence Day, 1996), joten odotin laadukasta ja viihdyttävää lukukokemusta. Miten väärässä olinkaan. Takeltelin tämän kirjan vastahakoisesti loppuun.

Kirjan asetelma on lupaava. Heti kahdessa ensimmäisessä virkkeessä kertoja Dell Parsons ilmoittaa kertovansa vanhempiensa tekemästä pankkiryöstöstä, ja myöhemmin kahdesta murhasta. Dell ja hänen kaksossiskonsa Berner olivat 15-vuotiaita, kun heidän vanhempansa yrittivät epätoivoisesti maksaa velkansa ryöstämällä pankin Montanassa. Parintuhannen dollarin velka oli syntynyt isän hämäristä lihakaupoista intiaanien kanssa. Ryöstösaaliiksi he saivat 2500 dollaria ja jäivät heti kiinni. Dell ja Berner jäivät oman onnensa nojaan. Berner häipyi omille teilleen, Dell päätyi äidin ystävän järjestämänä Kanadan Saskatchewaniin, jossa karismaattinen mutta väkivaltaisen menneisyyden omaava Arthur Remlinger otti pojan hoteisiinsa. Sitten tapahtui ne kaksi murhaa.

On oikeastaan melkoinen saavutus kirjoittaa noin mehevistä aineksista uskomattoman pitkäveteinen kirja. Romaani on jaettu kahteen osaan. Ensimmäisessä pohjustetaan vanhempien pankkiryöstöä ja päiviä sen ympärillä, toisessa keskitytään Dellin aikaan Kanadassa. Vanhemmat jäävät toisessa osassa taka-alalle, tuntuu kuin olisi lukenut kaksi eri kirjaa. En pelkää tekeväni juonipaljastuksia, sillä Ford hoitaa sen tontin aivan itse. Tosiaan jo ensimmäisissä virkkeissä paljastetaan pankkiryöstö ja murhat, mutta tällaisia spoilereita tippuu pitkin kirjaa, tyyliin ”en tiennyt sitä silloin, mutta se oli viimeinen kerta kun näin hänet”. No lukijapa nyt tietää ja taas katosi osa jännityksestä! Joskus tällainen etukäteispaljastus lisää kutkuttavaa odotusta, että saisi tietää miten kaikki meni. Tässä se ei nyt toiminut niin.

Toisessa osassa riittää erikoisia, vastenmielisiä henkilöitä ja loputtomasti hanhenmetsästystä. Kirjan kiitossanoissa Ford kertoo itse käyneensä hanhimetsällä Saskatchewanissa, se selittänee tarkat kuvaukset siitä. Ford kirjoittaa todella yksityiskohtaista, kuvailevaa tekstiä. Niin kuvailevaa, että usein tuntuu ettei hän pääse kuvailustaan eteenpäin. Usein hän myös palaa kuvaamaan samoja asioita, uudestaan ja uudestaan. Todellista lukijan uuvutustaistelua. Ja edelleen ihmettelen, miten tällainen tylsistyttäminen on edes mahdollista, kun tapahtumat ja henkilöt ovat niin erikoisia. Esimerkiksi Kanadassa Dell auttaa metsästyksessä Charliea, joka on Metis-intiaani, ihailee Hitleriä ja Mussolinia ja käyttää ripsiväriä ja poskipunaa. Silti, tylsistyin.

En osaa sanoa, mitä Ford haluaa tällä romaanilla kertoa tai edes mihin genreen sen sijoittaisi. Se ei ole dekkari tai trilleri, vaikka siinä rikoksia tehdäänkin. Ehkä se voisi olla kasvukertomus, mutta kertoja Dell ei tunnu oikein kasvavan ja kehittyvän koko koettelemuksensa aikana, vaan pysyy erikoisen etäisenä ja ulkopuolisena suhteessa kaikkeen. Kertoessaan tarinaa Dell on 65-vuotias opettaja ja muistelee elämänsä mullistanutta vuotta 1960. Vanhempien pankkiryöstöä, vankilatuomiota ja omaa muuttoa murhaavan hotellinomistajan luo Kanadan takamaille voisi todella pitää mullistavana vuotena, mutta silti Dell käsittelee kaikkea niin oudon välinpitämättömästi. Ehkä hän vaan on niin viaton sielu. Yrittääkö Ford sanoa, että ihminen on mitä on, kasvatuksesta ja lapsuuden tapahtumista huolimatta? Dell on vaitelias poika ja kun hän jotain sanoo, Ford usein lisää perään turhalta tuntuvan motiivin: ”sanoin niin, koska halusin sanoa niin”. Minä haluan nyt sanoa, että Canada oli kärsivällisyyttä koetteleva kirja, mutta ehkä luin sen aivan väärään hetkeen ja väärin odotuksin.

Richard Ford: Canada
Bloomsbury 2012
Omasta hyllystä

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Canada pankkiryöstö Pulitzer Richard Ford


Edellinen Seuraava

Vastaa

keyboard_arrow_up