The very act of recall is like trying to photograph the sky. The infinite and ever-shifting colors of memory, its rippling light, cannot really be captured. Show someone who has never seen the sky a picture of the sky and you show them a picture of nothing.
Still I have to try.
The thing you have to understand, the thing you have to keep in mind, is that Kate was my friend. At the time she was my only friend. She was so dear to me.
– Rachel Lyon: Self-Portrait with Boy
Ostin Rachel Lyonin romaanin Self-Portrait with Boy tietämättä siitä tai sen kirjoittajasta mitään etukäteen. Jokin kirjan nimessä ja kannessa veti puoleensa, ja täytyy myöntää, että kanteen nostettu kehu Joyce Carol Oatesilta vaikutti myös heräteostokseen. Luulin kirjan olevan aivan tuore, mutta kyseessä onkin uusintapainos Lyonin vuonna 2018 julkaistusta esikoisromaanista. Lyonin toinen romaani Fruit of the Dead julkaistiin vuonna 2024. Self-Portrait with Boy on kiehtova esikoisteos, joka vie lukijan syvälle taiteen, kunnianhimon ja moraalin rajamaastoon. Kirja kertoo tarinan Lu Rile -nimisestä nuoresta valokuvaajasta, jonka matka taiteen maailmaan ei ole vain esteiden täyttämä, vaan myös moraalisesti ristiriitainen. Lyonin romaani tutkii, kuinka taiteilijan kunnianhimo voi johtaa suurimpiin uhrauksiin – ei vain omien unelmien vaan myös muiden ihmisten elämien kustannuksella.
Kirja sijoittuu 90-luvun New Yorkiin. Lu Rile asuu DUMBOssa (Down Under the Manhattan Bridge Overpass), alueella, joka on nykyään yksi New Yorkin trendikkäimmistä ja kalleimmista naapurustoista, mutta 90-luvun alussa se oli jotain aivan muuta. DUMBO oli tuolloin autioitunut varastokaupunkialue, jonne taiteilijat asettuivat asumaan halvalla huonokuntoisiin rakennuksiin. Lyon maalaa elävän kuvan Brooklynin ja erityisesti DUMBO:n ilmapiiristä tuona aikana: rapistuneet rottia vilisevät rakennukset, kehno infrastruktuuri ja aluetta hallitseva, lähes hylätty tunnelma ovat täydellinen tausta Lun kamppailulle.
Lu on 26-vuotias valokuvataiteilija, joka yrittää löytää paikkaansa New Yorkin taidekentällä, joka on täynnä lahjakkuuksia. Lu on myös yksinäinen ja varaton, ja saa vaatimattoman elantonsa työskentelemällä luontaistuotekaupassa, jossa varakkaat asiakkaat kohtelevat häntä kuin näkymätöntä. Hänen elämässään ei ole tilaa suurille ystävyyksille. Hänen sokeutumassa oleva isänsä on Lun ainoa läheinen ihminen. Äiti jätti perheen Lun ollessa pieni eikä isä puhu äidistä koskaan. Lu on arka ja haavoittuva, mutta samalla hänessä on valtavasti päättäväisyyttä ja kunnianhimoa. Tämä kunnianhimo on kuin kaksiteräinen miekka, sillä se vie hänet tilanteisiin, joissa hän joutuu tekemään mahdottomia valintoja.
Lun matka kohti vakavasti otettavan taiteilijan uraa ottaa käänteen, kun hän ottaa omakuvan, johon sattumalta tallentuu naapurin pojan kuolema. Kyseessä on yläkerrassa asuvan taiteilijapariskunnan poika, joka kuolee traagisesti heti romaanin alussa putoamalla kattotasanteelta. Lu uskoo, että omakuva #400 on hänen mestariteoksensa ja on päättänyt jakaa sen maailmalle. Vaikka Lu tietää, että hänen pitäisi pyytää pojan vanhempien lupa ennen kuvan julkaisua, hän pelkää heidän reaktiotaan. Valokuva vie Lun elämän uuteen suuntaan, mutta tuo myös esiin romaanin keskeisen moraalikysymyksen: voiko taiteilija käyttää toisten kärsimyksiä omaksi hyödykseen? Asiaa mutkistaa se, että pojan kuoleman jälkeen naapureiden välit lähenevät, kun kaikki haluavat auttaa surevaa pariskuntaa. Yllättäen juuri Lusta tulee pojan äidin luottoystävä. Miten kertoa surevalle ystävälle valokuvasta, jonka erityisyys kumpuaa kuolemaansa syöksyvän pojan läsnäolosta?
Self-Portrait with Boy on kuvaus siitä, kuinka moraalia ja sen rajoja voidaan käsitellä taiteen kontekstissa. Teos ei kaunistele Lun toimintaa, mutta se ei myöskään tuomitse häntä yksiselitteisesti. Lu on samanaikaisesti haavoittuvan inhimillinen ja itsekkäässä kunnianhimossaan kylmänviileä persoona, ja tämä ristiriita tekee hänestä kiinnostavan päähenkilön kirjalle. Häntä kohtaan voi tuntea myötätuntoa, vaikka kaikkia hänen ratkaisujaan ei allekirjoittaisikaan. Lu haluaa olla osa taidemaailmaa ja naapurustoaan, mutta hän ei osaa muodostaa tai ylläpitää läheisiä ihmissuhteita. Kate on Lun ensimmäinen ja ainoa läheinen ystävä, ja kokemus saa hänet hämmennyksiin. Lulla on monia tilaisuuksia ottaa valokuvan aihe esiin Katen kanssa, mutta hän ei tee niin.
Lyonin kirjoitustyyli on suoraa ja terävää. Hän ei käytä lainausmerkkejä dialogissa, mikä aluksi hämmentää, mutta tuo romaaniin lisää intensiteettiä. Lyon onnistuu luomaan romaaniin jännitettä ylläpitävän rytmin, joka pitää lukijan otteessaan. Romaanissa on myös yllättävä yliluonnollinen elementti, joka on kudottu sisään Lun muuten realistiseen tarinaan. Lukija voi itse päättää, uskooko noiden tapahtumien olevan todellisia vai Lun pahenevan stressin ja rakoilevan mielenterveyden tuotoksia. Myös kuvaus taiteilijoiden asuttamasta kaupunginosasta ja sen gentrifikaatiosta on kiinnostava osa romaania. Vastaavanlaista muutosta, jossa taiteilijoiden ja opiskelijoiden asuttama eläväinen asuinalue muutetaan trendikkäiksi loft-asunnoiksi varakkaille, kuvaa myös Nathan Hill Chicagoon sijoittuvassa romaanissaan Wellness.
Rachel Lyon’s debut novel, Self-Portrait with Boy, delves into the intertwining themes of art, ambition, and morality through the story of Lu Rile, a young photographer navigating the competitive New York art scene in the 1990s. Living in the then-gritty neighborhood of DUMBO, Lu’s life is marked by loneliness and financial struggle, with the death of a neighbor’s son becoming a pivotal moment in her journey. Lu captures this tragedy in a photograph that she believes could be her masterpiece, raising ethical dilemmas regarding the exploitation of others’ suffering for personal gain.
As Lu grows closer to the grieving family of the deceased boy, particularly his mother Kate, she grapples with her desire for artistic success and the moral implications of her actions. Lyon presents Lu as a complex character—both empathetic and selfish—highlighting her inner conflicts and struggles with forming meaningful relationships. The narrative underscores the blurred lines between ambition and ethics in the art world, while also exploring themes of isolation and the longing for connection. Lyon’s unembellished writing style and incorporation of supernatural elements add depth to this compelling exploration of a budding artist’s moral quandaries.
Helmet-lukuhaaste 2025:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 35 – Kirjan nimessä on sana ”mies” tai ”poika” tai niiden taivutusmuoto.
90-luku englanninkielinen esikoisromaani helmet2025 helmethaaste New York Rachel Lyon Self-Portrait with Boy taiteilijuus valokuvataide