’She is twenty-seven,’ he said.
’Sorry, what did you just say?’
Months later, Netta would remember something else. A woman appearing, perhaps from the door, pressing past their table, a little too close. Brushing her hip against her father’s shoulder. Their eyes appearing to meet. A smell too, surpsisingly masculine, with something sweet underneath. She was dressed, the same as Netta, top to toe in black. Had her father shaken his head? She couldn’t say. There was so much going on.

’You’re worrying about nothing.’ He laughed as they put forward the reasons he might pause a moment. The reasons he might, you know, think about twice about marrying a woman he’d met only five minutes ago, who was also six years younger than his youngest daughter, let alone move her into his bachelor apartment overlooking Regent’s Park. He’d had so many affairs since they were children that Netta couldn’t remember half of the women, but he’d never talked about getting married. ’Your mother was the only woman for me,’ he’d cry down the phone in his more drunken middle-of-the-night moments. And while this wasn’t remotely true – he’d even slept with their au pairs – it had woven itself into the weft and warp of the family myth and acted as a form of security. Vic might fall in love at the drop of a hat, but his children were all he had. He would always provide for them.

– Rachel Joyce: The Homemade God

Rachel Joyce palaa uudessa romaanissaan tuttujen teemojen äärelle: perhesuhteisiin, vaiettuihin tunteisiin ja siihen, miten menneisyyden sirpaleet vaikuttavat meihin vielä aikuisenakin. The Homemade God alkaa kohtauksella, jossa neljä Kempin sisarusta kokoontuvat lontoolaiseen nuudeliravintolaan isänsä kutsusta. Vic Kemp, boheemi taiteilija ja elämän mittainen showmies, yllättää lapsensa monella tavalla. Hän on selvästi siistiytynyt, laihduttanut, juo yrttiteetä ja puhuu rakkaudesta. Mutta suurin yllätys on se, että hänen uusi elämänkumppaninsa on 27-vuotias Bella-Mae – nuorempi kuin hänen nuorin tyttärensä.

Bella-Mae jää sisaruksille etäiseksi hahmoksi, josta kukaan ei saa kunnon otetta. Vic lähtee hänen kanssaan perheen vanhalle kesähuvilalle, Lago d’Ortan järvellä sijaitsevalle saarelle Pohjois-Italiaan, tarkoituksenaan maalata vielä yksi suuri mestariteos. Sisarukset jäävät kukin tahoillaan pohtimaan isänsä uutta elämänvaihetta, osa epäillen, osa huvittuneina. Mutta kaikki muuttuu, kun he saavat viestin: Vic ja Bella-Mae ovat menneet naimisiin. Pian tämän jälkeen tulee toinen, vielä järkyttävämpi viesti – Vic on löytynyt hukkuneena järvestä.

Sisarukset matkustavat Italiaan kohtaamaan nuoren lesken ja tämän serkun, Laszlon. Bella-Mae on edelleen arvoitus: vilpitön, surun murtama nainen vai ovela manipuloija? Netta vaatii ruumiinavausta, Goose epäilee mutta ei tuomitse, Susan on ymmällään ja Iris tarkkailee hiljaa. Kun isän suurta maalausta ei löydy mistään, epäilykset vain kasvavat. Bella-Mae tuntuu tunkeutuneen paitsi isän elämään, myös heidän yhteisiin muistoihinsa – hajottaen ne osiin ja rakentaen uudelleen joksikin vieraaksi.

Vaikka asetelma vaikuttaa dekkarilta, kyse on jostain paljon hienovaraisemmasta. Tämä on romaani perhesuhteiden kerroksista, sanomatta jääneistä asioista ja siitä, miten ihmiset rakentavat omia todellisuuksiaan yhteisen menneisyyden sirpaleista. Joyce kuvaa sisarusten keskinäisiä suhteita tarkkanäköisesti, vailla suuria eleitä. He ovat jakaneet saman lapsuuden, mutta muistavat sen eri tavoin. Jokainen kantaa omaa rooliaan ja haavaansa, ja yhteinen suru tekee entistä selvemmäksi, kuinka etäällä he ovat toisistaan. Tunnelma on hiljalleen kiristyvä, painostava mutta samalla hauras – kuin yrittäisi pitää kasassa jotakin, mikä on ollut rikki jo pitkään.

Vaikka asetelma on kiinnostava ja italialainen järvimaisema tarjoaa kauniin taustan, en saanut tähän romaaniin samanlaista otetta kuin Joycen aiempiin teoksiin. Henkilöhahmot jäivät etäisemmiksi eikä tuttu lämpö ja huumori päässyt tällä kertaa pintaan samalla tavalla. Viime aikoina olen myös lukenut useita kirjoja, joissa käsitellään taiteilijaisien myyttejä ja perhesuhteiden kipupisteitä eteläisessä Euroopassa – Marina Kempin The Unwilding ja Lucy Steedsin The Artist tulevat väistämättä mieleen. Myös Sarah Winmanin Still Life vertautuu tähän, mutta siinä oli sellaista lempeyttä ja elämänjanoa, joka Joycen kirjassa jäi taka-alalle. Tämän äänikirjan lopussa on ekstrana Rachel Joycen ja Sarah Winmanin keskustelu, jossa he enimmäkseen juttelevat siitä, millaista on lukea oma kirjansa äänikirjaksi. The Homemade God ei ole ehkä parasta Joycea, mutta kyllä tämä lomalukemisena toimii.

Helmet-lukuhaaste 2025:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 28 – Kirjassa ollaan järvellä.

Rachel Joyce:
The Homemade God
Penguin Audio 2025
Äänikirjan lukija: Rachel Joyce

Sinua voisi myös kiinnostaa

Lucy Steeds: The Artist

Marina Kemp: The Unwilding

Sarah Winman: Still Life

Clare Chambers: Small Pleasures

Rachel Joyce: Miss Benson’s Beetle

Sarah Winman: Merenneidon vuosi

Rachel Joyce: Miss Queenie Hennessyn rakkauslaulu

Seuraa Kirjaluotsia

äänikirja englanninkielinen helmet2025 helmethaaste ihmissuhteet Italia perhe Rachel Joyce taiteilijuus The Homemade God