Tällaisen hotkaisin eilen iltapalaksi. Espanjalaisen Albert Espinosan Pyydä luokse sun on ihastuttava pienoisromaani, jonka hotkaisee lähes yhtenä suupalana, mutta jonka maku viipyilee vielä pitkään. Tarinan kertojana on kovia kokenut nelikymppinen Dani, jonka avovaimo jättää hänet kirjan alussa. Samaan aikaan hän ottaa vastaan työtehtävän, joka vie hänet maagiselle Caprin saarelle, minne hän päätyi kerran aikaisemmin ollessaan 13-vuotias. Nyt hänen tehtävänään on etsiä kadonnut 10-vuotias Izan-poika. Matkallaan Dani palaa omaan lapsuuteensa ja elämäänsä muovanneisiin kohtaamisiin.

Kirja kertoo erilaisuuden ja itsensä hyväksymisestä, rakkaudesta ja tärkeistä ihmisistä, jotka johdattavat meitä polullamme. Nuoruuden kynnyksellä Danilla on ollut kunnia kohdata viisaita vanhuksia, jotka ovat auliisti jakaneet elämänviisauttaan ja kohdelleet pientä erilaista poikaa inhimillisyydellä ja lämmöllä. Kuolemaa tekevän Martín-herran tapaaminen sairaalassa ja George-herran mutkaton suhtautuminen kotoa Caprille karanneeseen poikaan tekevät Daniin lähtemättömän vaikutuksen.

– Etkö sinä ole koskaan pysäyttänyt maailmaa?
– Mitä se tarkoittaa?
– Tietoista eristäytymistä, jonka aikana kehitämme itseämme ja maailmaa minkään tai kenenkään häiritsemättä. Ravitsemme sieluamme hyvällä kirjallisuudella, hyvillä elokuvilla ja varsinkin keskustelulla innoittavan ihmisen kanssa. Sen jälkeen pystymme liikkumaan ja liikuttamaan maailmaa paremmin. ja Tiedätkö mitä?
– Mitä? kysyin ihastuksissani ja haltioissani.
– Maailma palkitsee sellaisen. Universumi liittoutuu niiden kanssa, jotka pysäyttävät maailman hetkeksi ja panevat sen sitten liikkeelle. Haluatko sinä liikuttaa maailmaa vai antaa sen liikuttaa itseäsi?
– Liikuttaa maailmaa, sanoin täydellä varmuudella. – Liikuttaa maailmaa!

Oli miltei maagista tämän lukukokemuksen jälkeisenä aamuna lukea päivän lehdestä hollantilaisesta vanhustentalosta, jossa opiskelijat saavat asua ilmaiseksi, kunhan pitävät seuraa vanhuksille. Miten mahtava idea! Vanhukset jakamassa nuorille huikeaa elämänviisauttaan ja nuoret tuomassa iloa ja kuuntelevia korvia yksinäisille vanhuksille. Kaikki voittavat! Kun lehtijutussa 19-vuotias Jordi kertoo miten 86-vuotias Joke välillä soittaa ovikelloa keskellä yötä ja ehdottaa juomia, tanssia ja kitaransoittoa, palautuu elävästi mieleen kirjan koskettava kohtaus, jossa 13-vuotias Dani ja 63-vuotias George tanssivat yhdessä Georgen rakkaiden ihmisten muistoilla täytetyn nyrkkeilysäkin ympärillä.

Ihailin tuon miehen antoisaa elämää niin paljon, etten voinut muuta kuin astella säkille ja tanssia mukana.
Siinä me tanssimme, välissämme elämäntäyteinen, ihana, kummallinen, punainen säkki.
Voin vannoa, etten ole vastedes nauttinut tanssista yhtä paljon, vaikka olen yrittänyt tanssia jokaisen ihmisen kanssa, jonka olen tuntenut olevan samalla aaltopituudella.
Mikään ei ole voittanut Georgen punaisen säkin outoa pintaa eikä sen puhdasta energiaa, joka kihelmöi jokaisessa hermosolussani.
Lisäksi Georgen sormenpäät hipoivat omiani. Kuusikymmentäkolmevuotias ja kolmetoistavuotias yhdessä säkin ympärillä. Välillämme oli puoli vuosisataa kokemuksia.

Albert Espinosan romaani aukeaa vielä uudelle tasolle, kun lukee kirjailijan taustasta. Espinosa sairastui 14-vuotiaana syöpään, jota vastaan taisteli kymmenen vuotta. Syöpä uusiutui neljä kertaa. Häneltä on amputoitu toinen jalka, poistettu toinen keuhko ja pala maksaa. Kemoterapiassa hän on ollut 80 kertaa. Vastoinkäymisistään huolimatta hän on aina löytänyt voimaa jatkaa eteenpäin. Kokemuksistaan kertovassa kirjassa Keltainen maailma (Bazar 2014) hän kertoo ”keltaisista” , ihmisistä, jotka antavat elämälle tarkoituksen ja auttavat vaikeuksien yli. Tuo kirja täytyy laittaa lukulistalle. Valitettavasti muita Espinosan kirjoja ei ole vielä suomennettu, mutta taidanpa verestää espanjantaitojani..

Kolmas tärkeä vanhus astuu aikuisen Danin elämään Caprilla ja saa hänen elämänsä taas raiteilleen. Satavuotiaan rouvan elämänohje kuuluu: ”Älä koskaan unohda, että on aina arvokkaampaa rakastaa kuin olla rakastettu.”

PS. Kuvassa olevalla Caprilla sijaitsevalla majakalla, Faro di Punta Carenalla, on tärkeä osansa romaanissa.

Albert Espinosa: Pyydä luokse sun
Si tú me dices ven lo dejo todo… pero dime ven (2011), suom. Satu Ekman
Bazar Kustannus 2014.

Albert Espinosa Bazar elämänviisaus erilaisuuden hyväksyminen Espanja itsensä hyväksyminen pienoisromaani Pyydä luokse sun rakkaus vanhuus