Nyt on blogi niin jäljessä luettujen pinosta, että on aika ottaa apuun pikaluotsaus. Tällä kertaa teen pikakatsauksen kolmeen kirjaan, jotka kaikki luin Helmet-haastetta varten. Sekin on nimittäin kesken, vaikka tänä vuonna olen lukenut jo 135 kirjaa. Yleensä en etsi kirjoja varta vasten haastetta varten, vaan sijoitan muuten lukemiani kirjoja sopiviin haastekohtiin. Kaikkiin haastekohtiin tämä taktiikka ei kuitenkaan toimi. Nämä kolme kirjaa siis valitsin varta vasten haastetta ajatellen.
Jane Goodallin The Book of Hope sai muistelemaan toista kädellisten tutkijaa Dian Fosseya, joka teki gorillojen parissa samanlaista tutkimusta kuin Goodall simpanssien kanssa. Fosseyn työhön ja elämään perustuva elokuva Sumuisten vuorten gorillat oli yksi lapsuuteni lempielokuvia, tai ainakin muistan siitä kovasti pitäneeni. Huomasin, että elokuvan pohjana ollut Fosseyn muistelmateos Gorillas in the Mist on ilmestynyt äänikirjana, ja sepä oli loistava valinta Helmet-haasteen kohtaan 27 – Kirjan päähenkilö on eläin. Fossey nimittäin pitää huolen siitä, että gorillat ovat tämän kirjan ehdottomia päähenkilöitä, niin kuin ne olivat hänen elämänsä keskipiste niin monien vuosien ajan. Fossey tarkkaili gorillalaumoja Ruandan Virungavuorilla kolmentoista vuoden ajan.
Kirjan alussa Fossey kertoo matkastaan toimintaterapeutista kädellisten tutkijaksi ja luonnonsuojelijaksi. Fosseyn värväsi samainen Louis Leakey, joka oli Jane Goodallin simpanssitutkimuksen ja Birutė Galdikasin orankitutkimuksen taustalla. Leakey uskoi, että kädellistutkimus avaisi uusia merkittäviä näkymiä myös ihmisen evoluutioon. Fossey aloitti tutkimuksensa Kongossa, mutta joutui maan poliittisten levottomuuksien vuoksi siirtymään Ruandan puolelle samaan Virungan vuoristoon. Hän perusti sinne Karisoken tutkimuskeskuksen vuonna 1967. Fossey kertoo, miten hän sai gorillat vähitellen tottumaan läsnäoloonsa ja onnistui saamaan luottamuksen kuuden eri gorillaryhmän kanssa. Useimmille tarkkailemilleen gorilloille hän antoi nimen. Kirjassa kuvataan todella yksityiskohtaisesti gorillojen fysiikkaa ja käyttäytymistä, ruokailua, nukkumisrutiineja, parittelua, leikkiä ja sosiaalista hierarkiaa. Gorillojen nimiä vilisee, osa vaihtaa ryhmästä toiseen, aikajana pomppii ja lukija putoaa välillä kärryiltä. Fosseyn tutkimukset ovat niin vakuuttavia, että ei voi kuin hämmästellä.
Fossey jakaa hauskoja, ihmeellisiä ja koskettavia muistoja elämästään gorillojen parissa. Hänellä oli leirissä myös muita eläimiä, kuten kanoja, apina nimeltä Kima ja koira nimeltä Cindy. Gorillojen parissa meno oli monesti hurjaa, kilpailevat gorillaryhmät ottivat rajusti yhteen eivätkä lapsenmurhatkaan ole niiden parissa harvinaisia. Traagisinta kirjassa on kuitenkin salametsästäjien julmuudet. Fossey aloitti aktiiviset suojelutyöt alueella, mikä suututti paikalliset salametsästäjät. Fossey löysi monen rakkaan gorillansa silvottuna tai ammuttuna, usein ilman päätä. Gorillas in the Mist on alun perin julkaistu kaksi vuotta ennen kuin Yhdysvalloista Ruandaan palannut Fossey löytyi majastaan viidakkoveitsellä surmattuna. Murha on jäänyt selvittämättä, mutta yleisesti uskotaan, että se oli salametsästäjien tekosia. Jonkun teorian mukaan murhan syy olisi ollut varastaa tämän kirjan jatko-osan käsikirjoitus. Aikamoista. Fossey on haudattu Ruandaan rakkaan Digit-gorillan viereen.
Tämä oli ensimmäinen kerta, kun sain Audiblessa äänikirjan mukana lisämateriaalia. PDF-tiedosto sisältää painetun kirjan kuvat ja kuvatekstit, gorillojen sukupuut sekä todella kattavan lähdeluettelon. Elämäkertojen ja muiden tietokirjojen kohdalla tällaista olenkin monesti kaivannut.
Helmet-lukuhaaste 2021:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 27 – Kirjan päähenkilö on eläin.
Dian Fossey:
Gorillas in the Mist
Weidenfeld & Nicolson 2020
(julkaistu alun perin 1983)
Äänikirjan lukija: Penelope Rawlins
Kuunneltu Audiblesta
Helmet-haasteen satukirjakohtaan kuuntelin Tolkienin sadun Smith of Wootton Major, joka on suomeksi ilmestynyt nimellä Seppä ja satumaa (WSOY 1983). Muistan joskus lapsena sen lukeneeni, mutta en muistanut tarinasta mitään. Tarinan päähenkilö Seppä saa lapsena lahjaksi haltiamaasta peräisin olevan tähden, jonka leipuri on piilottanut kakunpalaan. Seppä vahingossa nielaisee tähden ja se ilmestyy loistamaan hänen otsaansa. Tähden avulla hänen sepäntaitonsa kehittyvät, mutta hän saa myös mahdollisuuden vierailla haltioiden maassa, jossa hän todistaa erilaisia ihmeitä ja kauneutta. Lopulta koittaa aika antaa lahja eteenpäin. Satu on yllättävän seesteinen ja hattarainen Tolkienin tarinaksi. Tässä tarinassa ei ole pahoja pimeyden voimia ja Seppäkin nautiskelee ihmemaastaan jotenkin päämäärättömästi ja ponnettomasti. Wootton Majorin kyläläiset on kyllä kuvattu eläväisesti, kuin hobitit. Näyttelijä Derek Jacobin lukema äänikirja oli kestoltaan vähän päälle tunnin, mutta kärsimättömänä lähes tuplasin Jacobin lukunopeuden ja nautin satuni pikana.
Helmet-lukuhaaste 2021:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 42 – Satukirja.
J.R.R. Tolkien:
Smith of Wootton Major
HarperCollins 2016
(alun perin julkaistu 1967)
Äänikirjan lukija: Derek Jacobi
Kuunneltu Audiblesta
Helmet-haasteeseen piti lukea myös kirja, jonka lukemisesta on hyötyä. Tämä kohta ärsytti eniten, koska mielestäni minkä tahansa kirjan lukemisesta on hyötyä. Päätin kuitenkin valita hyödyksi kielitaidon karttumisen, sillä lupaukseni lukea enemmän espanjaksi tänä vuonna ei ole aivan sujunut odotetusti. Valitsin siis espanjankielisen äänikirjan ja päädyinkin kuuntelemaan tämän hienon pienoisromaanin yhteen putkeen. Aki Shimazaki on Japanissa syntynyt, mutta Kanadaan 80-luvulla muuttanut kirjailija, joka kirjoittaa Japaniin sijoittuvia romaaneja ranskaksi. Ranskasta tämä on siis vielä käännetty espanjaksi.
Hôzuki, la librería de Mitsuko kertoo Mitsukosta, joka pitää filosofiaan erikoistunutta kirjakauppaa. Hän asuu kirjakaupan yläkerrassa äitinsä ja kuuromykän poikansa Tarôn kanssa. Tullakseen toimeen yksinhuoltajana Mitsuko joutuu joka perjantai-ilta tekemään toista työtä tarjoilijana seuralaisia välittävässä baarissa, onneksi ei sentään enää prostituoituna kuten joskus aiemmin. Eräänä päivänä kirjakauppaan saapuu tyylikäs rouva Sato, joka etsii kirjoja diplomaattimiehelleen. Mukanaan hänellä on pieni tyttärensä, joka tuntuu heti saavan yhteyden omassa hiljaisuudessaan elävään Tarôon. Tuo kohtaaminen kuitenkin käynnistää tapahtumasarjan, joka uhkaa rikkoa Mitsukon tarkoin varjeleman tasapainon. Romaani kertoo kauniisti äidinrakkaudesta, vaikeista valinnoista, välttämättömistä valheista ja sattumista, joita voisi kohtaloksikin kutsua. Kirjakaupan nimi Hôzuki tarkoittaa muuten lyhtykukkaa, mutta romaanissa nimellä on myös toinen tarinan kannalta tärkeä merkitys.
Helmet-lukuhaaste 2021:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 28 – Kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä.
Aki Shimazaki:
Hôzuki, la librería de Mitsuko
Hôzuki (2015),
ranskasta espanjaksi kääntänyt Íñigo Jaúregui Eguía
Storyside 2018
Äänikirjan lukija: Ana Viñuela
Kuunneltu Storytelista
#pikaluotsaus äänikirja Aki Shimazaki Dian Fossey helmet2021 helmethaaste J.R.R. Tolkien