Malcolm ei ollut koskaan ennen nähnyt niin pientä lasta läheltä, ja hänestä oli hämmästyttävää, kuinka oikealta se näytti. Hän ymmärsi, että se olisi tyhmä huomio, joten hän piti suunsa kiinni, mutta vaikutelma pysyi: oli yllättävää että joku niin pieni oli jo niin täydellinen. Lapsi oli yhtä virheetön kuin puusta kaiverrettu tammenterho. Lapsen daimoni, pääskysen näköinen linnunpoikanen, nukkui sen kanssa, mutta kun Asta otti pääskysen hahmon ja laskeutui sängyn reunalle, poikanen heräsi ja avasi keltaisen nokkansa ruoan toivossa ammolleen. Malcolm nauroi, lapsi heräsi, näki nauravat kasvot ja alkoi itsekin nauraa. Asta oli pyydystävinään pienen hyönteisen ja leikki pudottavansa sen vauvadaimonin kitaan. Pääskysenpoika rauhoittui, ja Malcolmia nauratti entistä enemmän. Vauva nauroi niin kovaa että sai hikan, ja daimoni nytkähteli hikan tahtiin.

Philip Pullmanin Universumien tomu -trilogia on yksi nuoruuden fantasiasuosikeistani. Luin sen uudestaan niihin aikoihin, kun trilogian avausosa Kultainen kompassi julkaistiin (epäonnistuneena) elokuvana vuonna 2007. Kultaista kompassia yritin myös lukea pojalleni pari vuotta sitten, mutta jätimme sen aika pian kesken liiallisen jännittävyyden vuoksi. Joskus tulee tuputettua omia suosikkeja lapselle liian aikaisin. Parinkymmenen vuoden odotuksen jälkeen Philip Pullman palaa Lyran tarinaan uuden trilogian myötä. Avausosa Vedenpaisumus sijoittuu aikaan ennen Universumien tomun tapahtumia, kun Lyra on vasta pieni vauva.

Universumien tomussa seikkailtiin useassa rinnakkaistodellisuudessa, Vedenpaisumuksessa ollaan Lyran maailmassa Oxfordissa ja Lontoossa. Kirjan päähenkilö on 11-vuotias Malcolm, nokkela ja rohkea poika, joka koulunkäynnin ohella auttelee vanhempiaan majatalossa ja vierailee naapurissa sijaitsevassa nunnaluostarissa auttelemassa pikkuaskareissa. Vapaa-ajallaan Malcolm huoltaa rakasta venettään, joka pian pääseekin todelliseen testiin. Kirjan alkuperäinen nimi La Belle Sauvage tulee tuon veneen nimestä. Melkein kaikissa muissa käännöksissä alkuperäisnimi on säilytetty, mutta suomalaisille tyypilliseen tapaan täällä nimi on muutettu. Myös koko trilogian nimi Lyran kirjat on suomeksi eri kuin alkuperäinen The Book of Dust eli Tomun kirja.

Malcolmin elämä muuttuu piirun verran jännittävämmäksi, kun luostarin nunnien hoiviin tuodaan pieni vauva. Lyra-vauva varastaa oitis Malcolmin sydämen. Jotain erityistä lapsessa täytyy olla, kun majataloon ilmestyy jos jonkinlaista hiipparia vauvasta kyselemään. Malcolm vannoo suojelevansa Lyraa, joka on selvästi vaarassa. Samaan aikaan Malcolm tutustuu tohtori Hannah Relfiin, joka on erikoistunut aletiometrin – eräänlaisen totuuskojeen – symbolien tulkintaan ja tekee töitä salaiselle järjestölle. Järjestön tarkoitus on toimia vastavoimana yhteiskunnasta alati tiukentuvaa otetta ottavalle kirkolle. Malcolmin kouluunkin ilmestyy tiukkaa kirkkokuria vaativa Pyhän Aleksanterin legioona, joka värvää lapsia ilmiantamaan opettajiaan kaikenlaisesta epäilyttävästä käytöksestä. Kriittiset äänet vaiennetaan, opettajia katoaa ja rehtori vaihtuu tiukan linjan tukijaan.

Tummat pilvet kerääntyvät Oxfordin ylle sekä kuvaannollisesti että konkreettisesti ja tilanne räjähtää käsiin lopullisesti, kun pitkään jatkunut sade aiheuttaa ennennäkemättömän tulvan. Malcolmin on siinä hötäkässä pelastettava Lyra ja paettava kanootillaan. Mukana on myös majatalon aputyttö Alice, jonka kanssa Malcolm on hädin tuskin puheväleissä. Nyt heidän on kuitenkin löydettävä yhteinen sävel pelastaakseen Lyran ja selvitäkseen tulvasta hengissä. He päättävät yrittää seilata kiikkerällä paatillaan Lontooseen ja viedä Lyran isänsä lordi Asrielin hoiviin. Matka on kuitenkin tulvillaan vettä ja vaaroja.

Tuntui maagiselta palata tuttuun maailmaan ja kohdata matkalla vanhoja tuttuja kasvoja. Uskoisinkin, että kirjasta nauttii eniten, jos Universumien tomu -trilogia on luettu ja pidetty. On esimerkiksi ihastuttavaa seurata Lyran daimonin Pantalaimonin muuttumista eläinhahmosta toiseen. Daimon on siis ihmisen sielua kuvastava eläinhahmo, joka pysyttelee koko ajan ihmisensä lähellä ja heijastelee tämän tunteita. Lapsilla daimonit pystyvät vaihtamaan eläinhahmoa, mutta murrosiässä vakiintuvat pysyväksi hahmoksi, joka kuvastaa parhaiten ihmisen persoonallisuutta ja luonnetta. Vedenpaisumuksessa tavataan myös ikävämpiä daimoneita, kuten pelottava kolmijalkainen hyeena. Karmiva on myös hyeenadaimonin isäntä, joka jahtaa matkalaisia kuin mikäkin zombi.

Vedenpaisumus on nostalgianälkään nautittavaa luettavaa, mutta olen esimerkiksi Suketuksen kanssa samoilla linjoilla, että toisteisuutta ja rönsyjä olisi voinut karsia. Sutjakasti lähes 700-sivuisen kirjan kyllä luki, mutta loppupuolella veneseikkailu alkoi jo puuduttaa. Loppupuolelle oli myös ripoteltu kavalkadi erilaisia satukuvaelmia noitineen, lumottuine puutarhoineen ja jättiläisineen. Minulle olisi riittänyt vähempikin satuilu. Jään kyllä jännityksellä odottamaan jatkoa Lyran tarinalle. Toivottavasti seuraavissa osissa saadaan seurata myös Malcolmin ja Alicen tulevia vaiheita.

Helmet-lukuhaaste:
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 9 – Kirjan kansi on yksivärinen. Kannessa on sinisen eri sävyjä.

Helmet-musahaaste:
Musahaasteessa kuuntelin Kultainen kompassi -elokuvan soundtrackin. Sijoitan sen luovasti kohtaan 9 – Lastenmusiikkilevy, joka on ilmestynyt 2000-luvulla. Ei ole varsinaisesti lastenmusiikkia, mutta koko perheen fantasiaelokuvan musiikki laskettakoon tähän kategoriaan. Kaikki musahaasteessa kuuntelemani musiikki löytyy Spotify-listalta Helmet-musahaaste 2018.

Philip Pullman: Vedenpaisumus – Lyran kirjat 1
The Book of Dust – 1. La Belle Sauvage (2017),
suom. Helene Bützow
Otava 2018
Kirjastolaina

Muissa blogeissa:
Eniten minua kiinnostaa tie
Mustetta paperilla
Taikakirjaimet

Seuraa Kirjaluotsia:

BLOGLOVIN’
BLOGIT.FI
FACEBOOK
GOODREADS

fantasia helmethaaste Lyran kirjat nuortenkirja Otava Philip Pullman Universumien tomu Vedenpaisumus