menu Menu
Petra Rautiainen: Meren muisti
Kotimainen kaunokirjallisuus, Otava, Rautiainen Petra, Suomi 05/10/2022 2 kommenttia
NoViolet Bulawayo: Glory Edellinen Pirjo Toivanen: Rooleja vai rakkautta? Seuraava

Ämmin mukaan elämässä on vain kaksi mahdollisuutta: haihtua ilmaan tai tulla osaksi merta.
Täällä meri on kaikkialla. Se on elinehto. Vedessä navigoiminen ja sieltä elannon hankkiminen ovat taidoista tärkeimmät. Kun nousemme ylös kohti Jäämerta, Tenojoki muuttuu pikkuhiljaa lahdelmaksi, sen jälkeen vuonoksi ja lopulta mereksi.
Vesirajassa on risuja ja oksia. Jäämereltä saapuvat levät leijuvat veden pinnalla ja koskettavat rantaviivoja. Tästä kohtaa jatulintarha näkyy jo.
Siellä täällä lintuja, kaloja, kotiloita ja rapuja.
Mutta ennen kaikkea kylän horisonttia hallitsee ison nisäkkään luuranko. Se hallitsee tätä kylää samalla tavalla kuin pelko hallitsee ihmistä. Sen tukirangan höyhenenvalkeat luut kaartuvat juuri sellaisina kuin muistinkin. Näky saa sydämeni puristumaan kasaan. Siinä kohtaa, jossa joskus on ollut kuono, on kammottava aukko. Kuonon tutkijat veivät mennessään vuonna 1959.
Lapsena ajattelin, että äiti ja ämmi saattoivat olla edellisessä elämässään valaita. Mutta kun katson nyt valaan luurankoa, en voi olla tuntematta inhoa. Minun on käännettävä katseeni pois. Merisuolasta rehevöitynyt ilma saa ihoni kirvelemään.

Petra Rautiainen: Meren muisti

Meren muisti on Petra Rautiaisen toinen romaani. Esikoisromaani Tuhkaan piirretty maa käsitteli ansiokkaasti saksalaisia vankileirejä ja saamelaisten kohtelua Suomen Lapissa sodan aikana ja jälkeen. Vähemmistökansojen ja -kielen asemaa sivutaan myös uutuusromaanissa, joka sijoittuu Norjan Ruijaan Pohjoiselle jäämerelle kveenien maille. Kveenit ovat 1700- ja 1800-luvuilla pohjoisesta Suomesta Norjaan muuttaneiden suomalaisten jälkeläisiä, joiden oma kveenin kieli on yksi Norjan vähemmistökielistä. He ovat kokeneet syrjintää ja pakkonorjalaistamista samaan tapaan kuin saamelaiset pakkosuomalaistamista. Romaanissa kveenijuurilleen palaa Aapa, joka on pitkään asunut Yhdysvalloissa. Kotiin hänet tuo kuolemaa tekevä ämmi eli isoäiti sekä mahdollisuus tehdä työnantajalle suotuisa dokumentti Jäämeren öljynporauksesta. Kotirannalla monumenttina kohoavat valaanluut muistuttavat Aapaa lapsuutta varjostavasta tragediasta. Aapa yrittää unohtaa, mutta meri muistaa. On tullut aika tehdä tiliä menneisyyden ja omien valintojen kanssa.

Romaanin nykyhetkessä eletään 80-lukua, jolloin öljynporaus oli Norjassa vielä suhteellisen tuore asia eikä sen ympäristövaikutuksista vielä puhuttu – vaikka huolestuttavaa tietoa toki oli saatavilla. Rikkaat öljy-yhtiöt myös tahallisesti muuntelivat totuutta ja tuottivat propagandaa tukemaan mielikuvaa hyvää tekevästä öljyalasta. Myös Aapa on ajautunut öljyalan PR-hommiin. Hän käsikirjoittaa dokumentteja amerikkalaisen öljyfirman leivissä. Nyt pitäisi suostutella dokumenttiin vanha tuttu menneisyydestä, meribiologi Henrik, jota Aapa syyttää äitinsä kuolemasta. Aapan äiti oli 50-luvun lopussa mukana tutkimassa oudosti käyttäytyviä, aggressiivisia valaita ja kuoli tuolla reissulla. Aapan mielestä Henrik olisi voinut pelastaa äidin. Käy kuitenkin ilmi, että arpikasvoisella Aapalla on paljon aukkoja muistissaan.

Meren muisti tempaa kerronnallaan ja tunnelmallaan heti mukaansa, vastustamattomasti kuin vuorovesi. On helppo heittäytyä varman kerronnan varaan. Henkilöt ovat kiinnostavan rosoisia ja monissa myrskyissä marinoituneita. Kirjan rakenne onnistuu myös yllättämään, kun väliin ripotellut matkapäiväkirjan katkelmat osoittautuvat aivan eri henkilön kirjoittamiksi kuin lukija alkuun uumoilee. Rautiainen onnistuu rakentamaan pala palalta aukeavan mysteerin, joka pitää otteessaan ja pidättelee salaisuuksiaan loppumetreille saakka. Yllättävän paljon faktatietoakin tiiviin romaanin sisään mahtuu – merien suojelusta, öljynporauksen ympäristövaikutuksista ja ilmastonmuutoksesta – yhtään heikentämättä yksilötason tarinan voimaa ja intensiteettiä. Ympäristöteemaisista romaaneista tämä sijoittuu samalle viivalle Emma Puikkosen upean Musta peili -romaanin kanssa, jossa myös käsitellään öljyä ja ilmastonmuutosta. Molemmat valtavan hienoja, vaikuttavia romaaneja.

Petra Rautiainen:
Meren muisti
Otava 2022

Muissa blogeissa:
Kirjakaapin kummitus
Kirjasähkökäyrä
Kirja vieköön! (in memoriam)
Kirjavinkit
Kulttuuri kukoistaa

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

#kirjojaulapalta 80-luku ilmastonmuutos Kotiinpaluu kveenit Meren muisti Norja öljyteollisuus Petra Rautiainen valaat


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Minutkin tämä faktaa ja fiktiota taitavasti yhdistelevä mysteeriromaani tempaisi mukaansa. En ole vielä lukenut Puikkosen Mustaa peiliä, mutta pitäisi kyllä raivata sille lukuaikaa. Kiitos osumasta Kirjoja ulapalta -haasteeseen!

    1. Tämä onkin todella mukaansatempaava, tunnelmallaan ja mysteerijuonellaan. Suosittelen tutustumaan myös Mustaan peiliin. Se sopisi hyvin haasteeseenkin.

keyboard_arrow_up