Tom tunsi olevansa yksin, mutta ei lainkaan yksinäinen. Tunne oli hyvin samanlainen kuin jouluaattona Pariisissa, tunne että kaikki katselivat häntä kuin hänellä olisi ollut koko muusta maailmasta koostuva yleisö. tunne joka piti hänet rohkeana. Virheestä olisi nimittäin seurannut katastrofi. Hänestä tuntui kuitenkin täysin varmalta ettei hän tekisi virhettä. Se antoi hänen olemassaololleen hienon puhtauden tunnun, sellaisen kuin hyvä näyttelijä varmaan sai näytellessään tärkeää roolia vakuuttuneena siitä, ettei sitä roolia pystyisi kukaan muu esittämään paremmin. Tom oli oma itsensä eikä kuitenkaan ollut. Hän oli syytön ja vapaa huolimatta tosiasiasta, että hän joutui tietoisesti hallitsemaan jokaisen liikkeensä. Enää hän ei kuitenkaan väsynyt siitä tuntien kuluessa kuten aluksi. Hänen ei tarvinnut rentoutua yksin jäätyään. Nyt hän oli Dickie siitä hetkestä lähtien kun nousi vuoteesta ja meni harjaamaan hampaitaan ja harjasi hampaansa kyynärpää koholla, ja hän oli Dickie pyörittämässä lusikkaansa munankuoressa saadakseen viimeisenkin palan, Dickie panemassa syrjään aina ensimmäisen laatikosta ottamansa solmion ja valitsemassa toisen. Tom oli jopa maalannut Dickien tyylisen taulun.

Patricia Highsmith: Lahjakas herra Ripley

Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä.

Patricia Highsmithin klassikkotrilleri Lahjakas herra Ripley on ollut pitkään lukulistallani ja nyt tuli viimein sen aika, kun bongasin jonkun lukevan sitä hammaslääkärin odotushuoneessa. Kuittaan tällä kirjalla siis Helmet-haasteen kohdan ”kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan”. Kirjastosta varaamani kirja oli näköjään vuonna 1999 kirjan pohjalta tehdyn elokuvan kansipainos. Olen nähnyt elokuvan silloin 20 vuotta sitten, joten en onneksi muistanut juonta kovin tarkkaan. Sen sijaan kansikuvan Matt Damon, Jude Law ja Gwyneth Paltrow tunkivat väkisin mieleen kirjaa lukiessa, vaikkei kukaan heistä muistuta mielestäni Highsmithin kuvauksia henkilöistä. Myös takakansiteksti taisi enemmän kuvata elokuvaa kuin varsinaista kirjaa. Valituslistaan lisättäköön vielä kirjan lukuisat kirjoitusvirheet, joita oli lähes joka aukeamalla.

Sitten itse kirjaan. Tom Ripley on pieniä huijauksia tehtaileva nuorimies New Yorkista. Eräänä iltana häntä lähestyy varakas herra Greenleaf, joka pyytää Tomia matkustamaan Italiaan suostuttelemaan poikaansa Dickie Greenleafia palaamaan kotiin Yhdysvaltoihin. Herra Greenleaf luulee Tomin olevan läheinen ystävä Dickien kanssa eikä Tom korjaa virhettä. Hän matkustaa herra Greenleafin kustantamana ylellisesti Italiaan Mongibellon kylään, jossa Dickie viettää vapaata elämää veneillen ja maalaten keskinkertaisia tauluja. Dickie ei alkuun edes muista Tomia, jonka on tavannut ohimennen muutamilla kutsuilla. Tomin onnistuu kuitenkin ujuttautua Dickien ja tämän naisystävän Margen elämään levittämällä heti korttinsa avoimesti. Hän kertoo Dickien isän lähettäneen tämän ja yhdessä he nauravat asialle ja päättävät pitää hauskaa herra Greenleafin rahoilla. Tomilla on kuitenkin uusi suunnitelma mielessään. Häntä ei kiinnosta saamansa tehtävä, hän yksinkertaisesti haluaa saada kaiken mitä Dickiellä on.

Tom Ripleyn kiero persoona on kiinnostavasti kuvattu. Huonosta itsetunnosta ja suoranaisesta itseinhosta kärsivä Tom tuntee olonsa hyväksi vain kuvitellessaan olevansa kokonaan joku toinen. Köyhää Tomia kiehtoo rikkaus ja sen tuoma vapaus. Hän on älykäs ja laskelmoiva, eikä tunne empatiaa ketään kohtaan. Ristiriitaisinta kirjassa on epämääräiset viittaukset Tomin homouteen. Häntä kohtaan esitetään usein syytöksiä homoudesta, mikä saa hänet raivostumaan. Oli kyseessä sitten oman suuntautumisen kieltäminen itseltä tai provosoituminen vääristä syytöksistä, asiaan liittyy selvästi suurta häpeää. Romaani on toki ilmestynyt vuonna 1952, jolloin seksuaalivähemmistöihin suhtauduttiin vähemmän hyväksyvästi. Tomin seksuaalinen suuntautuminen jää kuitenkin kirjassa auki ja itse asiassa hän ei vaikuta tuntevan minkäänlaista vetoa kumpaankaan sukupuoleen. Tuskin Tom kykenee intiimiin kanssakäymiseen kenenkään kanssa, vaikka muistaakseni elokuvaan oli lisätty eroottisia jännitteitä.

Lahjakas herra Ripley on kiehtova psykologinen trilleri, joka jättää ristiriitaisiin tunnelmiin. Hotkin kirjan yhden helteisen päivän aikana. Italian ja Ranskan maisemat tarjosivat lomatunnelmaa ja Tom Ripleyn kylmä psykopaattipersoona vilunväreitä viilentämään helteen uuvuttamaa oloa. Eli sopiva ajanviete lomapäivään, jolloin ei jaksa eväänsä heilauttaa. Juonellisesti kirja tarjoaa nopeita käänteitä, mutta monesti hätyyteltiin epäuskottavuuden rajoja. Tom Ripley onnistuu kuitenkin aina selviytymään valheidensa verkosta, onhan hänen jatkettava eloaan myös kirjasarjan seuraavissa osissa. Tom Ripleyn huijarielämästä kertovia kirjoja on yhteensä viisi. Taitaa minun osaltani kuitenkin jäädä tutustuminen tähän yhteen.

PS. Finlandia Kirjalla on hyvä valikoima Patricia Highsmithin suomennettuja teoksia. * Klikkaa tästä ostoksille.

Helmet-lukuhaaste:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 26 – Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan.

Patricia Highsmith: Lahjakas herra Ripley
The Talented Mr. Ripley (1955),
suom. Jorma-Veikko Sappinen
Book Studio 2000

Muissa blogeissa:
1001 kirjaa ja yksi pieni elämä
Ex Libris
Hurja Hassu Lukija

Sinua voisi myös kiinnostaa

Erin Kelly: Älä jää pimeään

Leïla Slimani: Kehtolaulu

Louise Candlish: Our House

Naistenviikkohaaste | A. J. Finn: Nainen ikkunassa

Louise Candlish: The Swimming Pool

Seuraa Kirjaluotsia

helmethaaste Lahjakas herra Ripley Patricia Highsmith psykologinen trilleri