Ruuta rakasti sieniä vielä enemmän kuin kasveja ja eläimiä. Hän kertoi, että sienten varsinainen valtakunta on piilossa maan alla, siellä minne auringonsäteet eivät pääse tunkeutumaan. Hän sanoi, että maan päälle nousevat vain sellaiset sienet, jotka on tuomittu kuolemaan tai karkotettu valtakunnasta. Maan päällä ne kuolevat auringonvalosta, ihmisen kädestä tai eläinten tallomana. Sienten todellinen, maanalainen valtakunta on kuolematon.

Syksyllä Ruudan silmät muuttuivat keltaisiksi ja läpitunkeviksi kuin linnun. Hän metsästi sieniä. Hän puhui entistäkin vähemmän, ja Izydorista hän vaikutti poissaolevalta. Ruuta tiesi paikat joissa sienten rihmasto nousi pintaan, missä se työnsi tuntosarvensa ulos maailmaan. Herkkutatin tai lehmäntatin löydettyään hän meni pitkäkseen maahan ja katseli sientä pitkään ennen kuin antoi kerätä sen. Mutta eniten Ruuta piti kärpässienistä. Hän tunsi niiden lempiaukiot. Eniten kärpässieniä oli Maantien toisella puolella olevassa koivikossa. Sinä vuonna, kun Jumalan läsnäolo tuntui aivan erityisen selkeänä kaikkialla Alussa, kärpässienet ilmaantuivat jo heinäkuun alussa ja peittivät punaisilla lakeillaan koivikon keskelle jääneet aukiot. Ruuta hyppelehti niiden lomassa mutta varoi vahingoittamasta niitä. Sitten hän meni makaamaan niiden keskelle ja vilkuili niiden punaisten hameiden alle.

Olga Tokarczuk: Alku ja muut ajat

Puolalaiselle Olga Tokarczukille myönnettiin jälkikäteen vuonna 2018 jakamatta jäänyt kirjallisuuden Nobel ja minua viehättää edelleen Tokarczukin palkintopuheen lause: ”Kirjallisuus rakentuu hellyydestä, jota koemme kaikkia omastamme poikkeavia olemassaolon tapoja kohtaan.” Romaanissa Alku ja muut ajat tätä hellyyttä osoitetaan auliisti, niin kanssaihmistä kuin vaikka sienirihmastoa kohtaan. Romaani sijoittuu Alkuun, kuvitteelliseen kylään, joka edustaa koko Puolaa. Kylän länsirajalla vaarana on ylpeyteen lankeaminen ja itärajan ylittämisen vaarana on viisastelunhalusta juontuva typeryys. Kyläläiset haluaisivat elää rauhassa tavallista elämäänsä, mutta rajojen yli virtaa kutsumattomia vieraita molemmista suunnista. Kirjan aikajana kulkee vuodesta 1914 jonnekin kirjan julkaisuvuoden 1996 paikkeille.

Romaani koostuu lyhyehköistä luvuista, joissa seurataan kylän eri ihmisiä ja ilmiöitä. Kaikella on aikansa ja niin myös luvut on nimetty: Misian aika, Genowefan aika, Tähkän aika, Linnanherra Popielskin aika, Pelin aika, Lehmusten aika, Neljällä jaollisten asioiden aika.. Henkilögalleria on laaja, mutta jonkinlaisina keskushenkilöinä voisi pitää myllyä pyörittävää Mihałia ja Genowefaa ja heidän sukuaan ja tuttaviaan. Mihałilla on omat sotatraumansa ja Genowefa rampautuu, kun joutuu todistamaan kylän juutalaisten kohtaloa. Tärkeä on myös Tähkä, kylään ilmestyvä nainen, joka ottaa itseensä koko seutukunnan ja sen murheet ja toiveet. Tähkä antaa ruumiinsa kylän miesten käyttöön saadakseen ruokaa ja viinaa, mutta Tähkällä on myös salaisia kykyjä. Hänellä on sellaista ymmärrystä maailmasta ja ajasta, jota muilla ei ole, ja hän pystyy näkemään miten maailma luo itseään. Myös Tähkän tytär Ruuta pystyy aistimaan sellaista mitä tavalliset kyläläiset eivät, hänellä on erityinen yhteys luontoon.

Vinhaan vaihtuvat näkökulmat luovat kudelman erilaisia tarinoita, joissa arkiset askareet ja inhimilliset toiveet ja pelot yhdistyvät isompiin filosofisiin ja uskonnollisiin teemoihin. Realistista ja satumaista kerrontaa yhdistelevä romaani luo vahvan tunnelman, kuin mystisen taikapiirin, jonka sisään ryömitään sienirihmaston seasta arkkienkelien katseen alla ja joka pitää otteessaan niin kauan kuin sen aika on. Kaikkea ei ymmärrä, tuntuu että enemmänkin voisi saada irti, mutta lukiessa on tunne, että on hyvissä käsissä. Olisiko se hyvä nobelistin määritelmä? Alku ja muut ajat on kiehtova romaani, joka jättää paljon ajatuksia muhimaan. Kirjassa on paljon koskettavaa ja yllättävää, kaunista ja rumaa, herkkää ja väkivaltaista – monenlaisia sävyjä. Ja edelleen sitä hellyyttä kaikkea omastamme poikkeavaa olemassaoloa kohtaan. Upeaa kirjallisuutta.

Olga Tokarczuk:
Alku ja muut ajat
Prawiek i inne Czasy (1996),
suom. Tapani Kärkkäinen
Otava 2007
Omasta hyllystä

Muissa blogeissa:
Kirsin Book Club
Tarukirja

Sinua voisi myös kiinnostaa

Kazuo Ishiguro: Surullinen pianisti

Olga Tokarczuk: Vaeltajat

Svetlana Aleksijevitš: Tšernobylista nousee rukous

Orhan Pamuk: Kummallinen mieleni

Katja Kaukonen: Lumikadun kertoja

Seuraa Kirjaluotsia

Alku ja muut ajat Nobel Olga Tokarczuk Puola