menu Menu
Naistenviikkohaaste | A. J. Finn: Nainen ikkunassa
Finn A. J., Käännöskirjallisuus, Otava, Yhdysvallat 21/07/2018 4 kommenttia
Naistenviikkohaaste | Toni Morrison: Minun kansani, minun rakkaani Edellinen Naistenviikkohaaste | Märta Tikkanen: Vuosisadan rakkaustarina Seuraava

Olen mukana Tuijatan lanseeraamassa Naistenviikkohaasteessa. Tänään nimipäiväjuhlia viettävät Johanna, Hanna, Jenni, Jenna, Jonna, Hannele, Hanne ja Joanna. Näitä nimiä ei ole edustettuina tämän päivän kirjassa, mutta kuka onkaan Nainen ikkunassa? Naistenviikon näkökulmasta kiinnostavaa on myös kirjailijan käyttämä pseudonyymi A. J. Finn. Pseudonyymin takaa löytyy mies, esikoiskirjailija Daniel Mallory. Verhoutumalla nimikirjainten taakse hän on selvästi yrittänyt luoda lukijalle mielikuvan, että kirjan on kirjoittanut nainen. Naiset kun ovat menestyneet niin hyvin psykologisten trillerien saralla. Samaa kikkaa on avoimesti käyttänyt mm. S. K. Tremayne eli Sean Thomas. Jos tällainen laskelmoivuus ärsyttää, ainakin voi lohduttautua sillä, että jossain asiassa miestenkin täytyy vaihtaa sukupuolta menestyäkseen 😉 Olisikohan Finn tuolla sukunimellä hakenut tarkoituksellista assosiaatiota meihin suomalaisiin ja Nordic Noiriin?


Sälekaihtimet on näemmä avattu. Talo toljottaa minua silmät suurina kuin ihmeissään siitä, että katson takaisin. Zoomaan sitä kohti. Panoroin ikkunaa katseellani, tarkennan olohuoneeseen. Tahrattoman siisti. Ei jälkeäkään mistään. Sohva, lamput seisovat vartiomiehinä.

Vaihdan asentoa ikkunalaudalla ja käännän linssin Ethanin huoneen suuntaan. Hän istuu koneensa ääressä kyyryssä kuin patsas räystäällä. Zoomaan lähemmäs. Pystyn melkein lukemaan sanat hänen koneensa ruudulta.

Liikettä kadulla. Auto, hailakan kiiltävä, lipuu kadun reunaan Russellien talon eteen, pysähtyy. Kuljettajan ovi ojentuu kuin evä ja Alistair astuu ulos talvitakki yllään. Hän harppoo talolle. Otan kuvan. Kun hän pääsee ovelle, otan toisen.

Minulla ei ole suunnitelmaa. Onko minulla lainkaan suunnitelmia, mietin. En minä odota, että näkisin Alistairin kuljeskelevan kädet veressä. Ei hän koputa ovelleni päästäkseen tunnustamaan. Voin kuitenkin katsella. Hän astuu sisään. Linssi hyppää keittiöön ja sinne hän tosiaan ilmaantuu hetkeä myöhemmin. Paiskaa avaimet pöytään, ravistaa takin päältään, lähtee. Ei palaa.

Käännän kameraa kerrosta ylemmäs, olohuoneeseen. Ja samassa se toinen nainen astuu sisään hoikkana ja säteilevänä kevään vihreässä villaneuleessaan. ”Jane”. Tarkennan. Hänestä tulee terävä, selkeä, kun hän astelee sytyttämään lampun, sitten toisen. Katselen hänen hienostuneita käsiään, pitkää kaulaansa, poskille lankeavia hiuksia. Valehtelija. Sitten hän lähtee, katoaa ovesta hoikat lanteet keinuen.

Ei muuta. Olohuone on tyhjä. Keittiö on tyhjä. Yläkerrassa Ethanin tuoli on tyhjä, tietokoneen ruutu musta nelikulmio.

Puhelin soi.

Jos etsit koukuttavaa äänikirjaa, tässä on sellainen. Minulla ainakin illat venyivät pikkutunneille, kun en malttanut keskeyttää kuuntelua. Ensin oli kuitenkin päästettävä irti ärtymyksen tunteista, sillä tämä kirja on laskelmoitu viimeistä piirtoa myöten. Tuosta pseudonyymin käytöstä jo mainitsinkin, mutta myyntilukujen eteen on tehty paljon muutakin. Kirjailija on toki ollut hyvin avoin tämän suhteen ja rehdisti myöntänyt haastatteluissa, että on kustannusalalla pitkään työskennelleenä tehnyt tarkkaa analyysia siitä, mikä myy. Kirjan kimmokkeena on ollut Paula Hawkinsin menestystrilleri Nainen junassa, jonka ideaa on lainattu nimeä ja päähenkilön alkoholiongelmaa myöten. Tarinan asetelmasta tulee mieleen myös Hitchcockin Takaikkuna ja tietysti kyseinen elokuva myös mainitaan kirjassa – onhan päähenkilö viehtynyt vanhoihin mustavalkotrillereihin. Tähän genreen toki laskelmoivuus kuuluu – onhan tarkoitus tehdä viihdettä, joka myy. Siinä mielessä ei voi muuta kuin onnitella Finnia/Mallorya loistosuorituksesta: Nainen ikkunassa on tällä hetkellä maailman myydyin kirja!

Kirjan päähenkilö on lastenpsykologi Anna Fox, joka kärsii trauman seurauksena agorafobiasta, avoimien paikkojen pelosta. Agorafobia on saanut hänet linnoittautumaan neljän seinän sisään jo melkein vuodeksi. Hän asuu yksin suuressa talossaan New Yorkin Harlemissa, jossa hän asui aiemmin miehensä ja tyttärensä kanssa. Talon kellarissa asuu vuokralainen, komea ja salaperäinen David, joka auttaa Annaa pienissä askareissa kuten roskien viemisessä. Lukuisia lääkkeitä napsiva ja ehtymätöntä Merlot-varastoaan tyhjentävä Anna kuluttaa päivänsä pelaten netissä shakkia, terapoimalla nettifoorumissa muita agorafobiasta kärsiviä, katselemalla vanhoja mustavalkofilmejä ja tarkkailemalla naapureitaan. Kun naapurustoon muuttaa uusi perhe, Russellit, Annan yksitoikkoinen elämä saa liiankin vauhdikkaita käänteitä. Ikkunapaikaltaan Anna näkee miten naapurin Janea puukotetaan. Hän on ainoa silminnäkijä, mutta kukaan ei tunnu ottavan häntä todesta. Miksi uskoisikaan? Onhan hän vain traumatisoitunut, lääkkeitä ja viinaa väärinkäyttävä, kotiinsa linnoittautunut harhainen erakkonainen. Mahdoton tilanne pakottaa Annan ulos suojakuorestaan ja kohtaamaan myös omat demoninsa.

Anna on ristiriitainen henkilö. Toisaalta hänen kohtalonsa herättää sympatioita, toisaalta edesvastuuton päihteiden käyttö ärsyttää ja tuntuu liioitellulta. Anna kiskoo aikamoisella vauhdilla viiniä ja napsii mielialalääkkeitä, mutta pystyy yllättävän selväjärkisiin keskusteluihin esimerkiksi chattaillessaan muiden agorafobisten kanssa nettifoorumilla. Toisaalta tämä on yksi kirjan koukkuja. Kuinka luotettavana Annaa voi minäkertojana pitää? Ketä tässä sopassa pitäisi uskoa? Uskooko edes Anna itseensä ja omiin silmiinsä?

Nainen ikkunassa käynnistyy yllättävän verkkaisesti. Puolen välin jälkeen tapahtumat etenevätkin jo koukuttavammalla sykkeellä. Vihjeitä ripotellaan runsaasti matkan varrelle ja omia luulojaan ratkaisusta saa päivittää moneen otteeseen. Vaikka pari juttua arvasinkin jo melko varhain, lopputulema oli silti (karmiva) yllätys. Jännitys tiivistyy loppua kohden, varsinkin kuunneltuna lyhyistä lauseista koostuva kerronta pitää hereillä. Äänikirjan lukee Krista Putkonen-Örn, jolta olen kuunnellut jo useamman kirjan. En ole aina lämmennyt hänen äänelleen ja lukutavalleen, mutta tähän kirjaan ne sopivat loistavasti.

Yhdysvallat-lukuhaaste:
Yhdysvallat-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 6 – New Yorkiin sijoittuva teos. Tämä on jo toinen kirja, jonka sijoitan tuohon haastekohtaan. Ensimmäinen oli Jennifer Eganin Manhattan Beach.

A. J. Finn : Nainen ikkunassa

A. J. Finn: Nainen ikkunassa
Woman in the Window (2018),
suom. Jaakko Kankaanpää
Otava 2018
Äänikirjan lukija: Krista Putkonen-Örn
Kuunneltu Storytelista

Muissa blogeissa:
Järjellä ja tunteella
Kirjasähkökäyrä
Kirja vieköön!
Kirjavinkit
Kirjoihin kadonnut
Kirjojen kuisketta
Kirsin Book Club
Leena Lumi
Luetut.net
Rakkaudesta kirjoihin

#naistenviikkohaaste #yhdysvallatlukuhaaste A. J. Finn äänikirja Nainen ikkunassa Otava psykologinen trilleri


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Aika vähän trillereitä luen, mutta tämä oli ehdottomasti parhaimmistoa. Tosin minuakin ärsytti Annan järjetön sekakäyttö. Vai on tämä niin myyty kirja!

    1. Minäkin luen tosi vähän dekkareita, mutta psykologinen trilleri silloin tällöin menee kun kaipaa jotain aivot narikkaan -lukemista. Melko yllättäviä nuo myyntiluvut, vaikka ihan laadukas trilleri onkin.

    1. Huomasinkin, että sinä et lämmennyt tälle kirjalle. Oli tosiaan liioiteltua tuo päihteiden käyttö ja ihmeen helposti näytti onnistuvan niistä eroon pääseminen. Ei kovin realistista kerrontaa, mutta viihdekirjallisuudelle se sallittakoon. Äänikirjana tämä oli ihan koukuttava.

keyboard_arrow_up