Kirjabloggaajien klassikkohaaste 6

-Tiedättekö, kenen kanssa nyt puhutte? Woland kysyi tulokkaalta. -Kenen luona olette?

-Tiedän, Mestari vastasi. -Naapurinani mielisairaalassa oli se poika, Ivan Bezdomnyi. Hän kertoi minulle teistä.

-Kas vain, kas vain, Woland virkkoi. -Minulla oli kunnia tavata se nuori mies Patriarkan lammilla. Hän oli vähällä suistaa minut itseni pois raiteilta todistelemalla ettei minua ole. Mutta te siis uskotte, että minä olen todella minä?

-Minun on pakko uskoa, sanoi vastatullut, – vaikka tietenkin olisi paljon rauhoittavampaa pitää teitä hallusinaationa. Suokaa anteeksi, lisäsi Mestari häkeltyneenä.

-No, mikäpä siinä, pitäkää vain, jos se teitä jotenkin rauhoittaa, Woland vastasi kohteliaasti.

-Ei, ei! Margarita virkahti säikähtyneenä ja ravisti Mestaria olkapäästä. -Tule nyt järkiisi! Hän se todellakin on!

Kissa puuttui keskusteluun:

-Mutta minä todellakin muistutan hallusinaatiota. Katsokaapa, millainen profiilini on kuun valossa. Kissa ryömi kuutamon kajoon ja aikoi vielä lisätä jotain, mutta sitä pyydettiin olemaan hiljaa, ja se vastasi: -Hyvä on, hyvä on, olen valmis sulkemaan suuni. Olen äänetön hallusinaatio.

Sitten se todellakin sulki suunsa.

-Mutta sanokaapa, miksi Margarita nimittää teitä Mestariksi? kysyi Woland.

Mestari hymähti ja virkkoi:

-Se on anteeksiannettava heikkous, Hänellä on aivan liian korkea käsitys siitä romaanista jonka olen kirjoittanut.

-Mistä romaanista?

-Romaanista, joka kertoo Pontius Pilatuksesta.

Tällä kertaa valitsin klassikkohaasteeseen venäläisen Mihail Bulgakovin klassikon Saatana saapuu Moskovaan ja täydensin klassikkoelämyksen käymällä Kansallisteatterissa katsomassa kirjan pohjalta tehdyn näytelmäversion, Anne Rautiaisen ohjaaman Mestari ja Margarita. Bulgakov kirjoitti romaaniaan pitkään, vuodesta 1928 kuolemaansa saakka vuoteen 1940, mutta Neuvostoliitossa sensuurin kouriin joutunut romaani julkaistiin kokonaisuudessaan vasta vuonna 1973. Stalinin ajan menoa pirullisen satiirisella otteella kritisoinut romaani oli siis Neuvostoliitossa kiellettyä lukemistoa noin kolmenkymmenen vuoden ajan. Ensimmäinen suomennos romaanista julkaistiin 1969.  Bulgakov aloittaa kirjansa lainauksella Goethen Faustista: Kas niin, ken olet? Osa voimaa syvää, mi tahtoo pahaa vain ja aikaan saa vain hyvää. Moskovaan saapunut Saatana toimii kirjassa ihmiskunnan peilinä ja kysyy toistuvasti ovatko ihmiset muuttuneet sisäisesti tai oppineet yhtään mitään. Kysymys on ihan yhtä relevantti tänä päivänä ja missä päin maailmaa tahansa.

Romaanissa ollaan siis 1930-luvun Moskovassa, jonne Wolandiksi itseään kutsuva maagi, itse Pimeyden Ruhtinas, saapuu erikoisen seurueensa kanssa. Runoilija-Ivan joutuu mielisairaalaan kohdattuaan puistossa mustaan magiaan erikoistuneen professorin, joka vaikuttaa tuntevan sekä menneen että tulevan ja väittää tavanneensa itse Pontius Pilatuksen. Mielisairaalassa Ivan tutustuu Mestariin, vaikeuksiin joutuneeseen neuvostokirjailijaan, joka on kirjoittanut kirjaa Pontius Pilatuksesta ja kaipaa rakastettuaan Margaretaa. Näiden ja lukuisten muiden ihmisten kohtalot risteytyvät tavalla, jossa salaperäisellä herra Wolandilla on pirulliset sormensa pelissä. Kirjan juonta tai luonnetta on turha yrittää sen enempää referoida. Tämä on niitä kirjoja, jotka täytyy vain itse kokea. Lukukokemus olikin täynnä yllätyksiä, unohtumattomia hahmoja, pohdituttavia teemoja, silmänkääntötemppuja, pakahduttavaa romantiikkaa, vauhdikasta jännitystä, mielikuvituksellista magiikkaa ja ilkikurista huumoria. Bulgakov, kuin piru itse, sitoo lukijan tiukasti talutushihnaansa, ei auta kuin vikistä ja viuhahtaa mukaan seikkailuun.

Seuraa minua, lukija! Kuka sinulle on sanonut, ettei maailmassa muka ole oikeaa, uskollista, ikuista rakkautta! Leikattakoon siltä inhottavalta valehtelijalta kieli poikki!

Seuraa minua, lukijani, ja minä näytän sinulle sellaisen rakkauden!

Ja minähän seurasin! En osannut yhtään odottaa kirjaa aloittaessani millaiseen maailmaan tulen imaistuksi mukaan. Näin viihdyttävää ja vetävää klassikkoa en olekaan aikoihin lukenut! Yli 600 sivua meni hetkessä eikä lukemista olisi malttanut lopettaa. Päätin, että luen kirjan ennen näytelmän katsomista, mutta muista kiireistä johtuen minulla oli teatteri-iltana vielä 60 sivua lukematta. Sain siis teatterissa spoilauksen kirjan lopusta, mutta ei se haitannut. Oli itse asiassa mahtavaa palata kirjan loppuhuipennukseen vielä vaikuttavan teatteri-illan jälkitunnelmissa. On muuten hämäävää, että kirjan suomennoksen nimi on Saatana saapuu Moskovaan, vaikka alkuperäinen venäjänkielinen ja esimerkiksi englanninnoskin on nimeltään Mestari ja Margarita. Anne Rautiainen on päättänyt nimetä näytelmänsä alkuperäisen mukaan ja selvästi toteutuksessakin painottaa enemmän Mestarin ja Margaritan rakkaustarinaa.

Bulgakovin runsaudensarvi on Anne Rautiaisen käsittelyssä tislautunut upeasti ja ihmeen sulavasti näyttämölle. Ihmettelin etukäteen miten kukaan voi saada tästä romaanista mitään järjellistä esitystä aikaan ja vielä pienelle Willensaunan näyttämölle vain muutaman näyttelijän voimin. Rautiaisella on vankkaa osaamista ja kokemusta nukketeatterista ja tässäkin näytelmässä nuket olivat orgaaninen osa teosta. Miten voivatkaan nuket olla niin eläväisiä ja koskettavia! Myös lavastus sekä valo- ja videosuunnittelu onnistuivat luomaan Willensaunan pieneen tilaan maagisen tunnelman. Samalla pienellä lavalla oltiin yhtäaikaa moskovalaisessa mielisairaalassa ja Pontius Pilatuksen puutarhassa Jerusalemissa. Ja rymisteli lavalla raitiovaunukin. Ja kuunsiltaa käveltiin! Teknisillä ratkaisuilla luotiin sitä taikaa, jota karismaattisen taikurin ympärillä pyörivä näytelmä tarvitsee.

Erityisen taian saivat aikaan tietysti upeat näyttelijät. Marc Gassot taikuri Wolandina oli juuri niin sulava ja keikarimainen kuin pitikin. Ihan hätkähdin kun hän osoitti minua kepillään ja naulitsi pelottaviksi maskeeratut silmänsä hetkeksi minuun. Melkein jo pelkäsin joutuvani kirjassa kuvatun pirullisen tempun uhriksi. Wolandin apurina häärivät näytelmäversiossa kissa Begemot (Juha Varis) ja vampyyri Hella (Maria Kuusiluoma). Kirjassa Wolandin seurueeseen kuuluvat Azazello ja Korovjev oli siis näytelmäversiosta karsittu kokonaan pois ja Hellalle annettu kirjaa suurempi merkitys. Juha Varis nautti selvästi roolistaan veijarimaisena Begemot-kissana ja kirvoitti monet naurut kohelluksellaan. Maria Kuusiluoman käheä käkätys ja ilmeikäs tulkinta teki Hellasta sopivan häiriintyneen hahmon. Ilja Peltonen oli koskettava Mestarina ja Jeesuksena ja aina varma esiintyjä Juhani Laitila onnistui hämmentyneenä Ivanina ja syyllisyyden takkaa kantavana Pontius Pilatuksena. Annika Poijärvi hehkui Margaritana kilpaa tyrmäävän punaisen asunsa kanssa. Suuressa tanssiaiskohtauksessa punainen mekko valtasi koko lavan.

Kansallisteatteri: Mestari ja Margarita / Kuva: Tuomo ManninenKansallisteatteri: Mestari ja Margarita / Kuvaaja: Tuomo Manninen

Hieman erikoiset musiikkivalinnat, mm. argentiinalainen Astor Piazzola ja italialainen Banda Ionica, sopivat loppujen lopuksi hyvin näytelmän tunnelmaan, vaikka eivät tapahtumien aikaan ja paikkaan mitenkään liittyneet. Lavalla nähtiin myös upeaa livemusiikkia, kun Annika Poijärvi lauloi vaikuttavan version biisistä Feeling Good. Biisivalinnalla symboloitiin nerokkaasti Margaritan muuntautumista noidaksi. Kirjassa lenneltiin tuossa kohtaa luudalla pitkin maita ja mantuja, joten pisteet tyylikkäästä dramaturgisesta ratkaisusta.

Kansallisteatterin Mestari ja Margarita oli jokseenkin täydellinen teatteriesitys, sen taikapiirissä olisi viihtynyt vaikka pidempäänkin kuin 2,5 tuntia. Esitys nauratti, liikutti, hämmästytti, sai aikaan kylmiä väreitä ja herätti monenlaisia ajatuksia ja tunteita. Tunsin tulleeni kokonaisvaltaisesti viihdytetyksi. Melkoisia taitureita koko työryhmä, piru vieköön! Suositut näytökset jatkuvat nyt keväällä.

Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan

Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan
Мастер и Маргарита (1928-1940),
suom. Ulla-Liisa Heino
Ensimmäinen suomenkielinen painos ilmestyi 1969.
Ensimmäinen tarkistettu painos ilmestyi 2005.
Suomennoksen tarkistanut Vappu Orlov.
WSOY Bon-pokkari
Saatu kustantajalta

Muissa blogeissa:
1001 kirjaa ja yksi pieni elämä
Elämä on ihanaa
Jokken kirjanurkka
Kirjavinkit
Luettua elämää
Morren maailma
Reader, why did I marry him?
Sallan lukupäiväkirja
Taikalyhty
Tuijata. Kulttuuripohdintoja

MESTARI JA MARGARITA
KANSALLISTEATTERI WILLENSAUNA 8.12.2017
(ENSI-ILTA 6.9.2017)

ROOLEISSA Marc Gassot, Maria Kuusiluoma, Juhani Laitala, Ilja Peltonen, Annika Poijärvi ja Juha Varis

OHJAUS JA DRAMATISOINTI Anne Rautiainen
SUOMENNOS Ulla-Liisa Heino
KOREOGRAFIA Sonya Lindfors
LAVASTUS, NUKET JA PUKUSUUNNITTELU Janne Siltavuori
DRAMATURGI Eva Buchwald
VALO- JA VIDEOSUUNNITTELU Pietu Pietiäinen
ÄÄNISUUNNITTELU Jani Peltola
NAAMIOINNIN SUUNNITTELU Krista Karppinen

KUVAT: Kansallisteatteri / Tuomo Manninen, piirroskuva Janne Siltavuori.

Kävin katsomassa esityksen lehdistölipulla

Tietoa kirjoittajasta

Kirjaluotsi on valmentaja ja viestijä, joka hengittää kirjallisuutta ja uskoo kaikenlaisten kirjojen ja tarinoiden elämänlaatua parantavaan voimaan. Kirjaluotsi kuvaa omia kokemuksiaan mieltä avartaneista tarinoista.

8 Kommenttia

  1. Elegia says:

    31/01/18 @ 07:19 

    Hyvä kirjoitus, joka toi mieleeni välähdyksiä kirjasta. Henkilöhahmot palautuivat mieleeni ja muistissa myös on kirjan maaginen tunnelma (ja etenkin se lentely siellä kirjan loppupuolella). Kirjan luin ainakin viisitoista vuotta sitten, joten aika on pyyhkinyt aika paljon pois. Muistan kuitenkin, etten ihan täysin lämmennyt tälle kirjalle: oli minun makuuni liian “ufo”.

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      31/01/18 @ 10:32 

      Tämä oli kyllä viihdyttävä klassikko kaikessa omituisuudessaan. Sekoitus poliittista satiiria, fantasiaa, jännitystä, romantiikkaa, jopa kauhuakin. Herätti monenlaisia ajatuksia ja tunteita. Kansallisteatterin tulkinta oli kyllä maaginen!

      Vastaa
  2. Tuijata says:

    31/01/18 @ 20:07 

    Oi, tämän kirjan luin ensimmäisen klassikkohaasteen kirjana. Se oli hurja, riemastuttava kokemus. Runsas kirja ja kaikenlainen lennokkuus innostivat minua. Näin myös Willensaunan esityksen. En ihan täysillä innostunut, mutta pidin monista ratkaisuista, esimerkiksi heijasteseinää käytettiin hienosti, ja Woland oli sopivan liukas liero.

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      01/02/18 @ 10:26 

      Tämä kirja oli tosiaan melkoinen runsaudensarvi ja yllätti monella tapaa. Teatteriseuralaiseni ei tuntenut kirjaa ja varmaan mietti, mihin ihmeeseen on joutumassa, kun innostuneena yritin selittää lukukokemustani ennen illan esitystä. Sanoi kyllä jälkikäteen, että selostukseni auttoi pysymään paremmin kärryillä näytelmässä 🙂

      Vastaa
  3. Heidi P says:

    02/02/18 @ 23:32 

    Rohkea klassikkovalinta sinulla ja mahtava idea yhdistää myös teatterielämys tähän. Kiitos osallistumisestasi haasteeseen!

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      03/02/18 @ 12:55 

      Kiitos, oli mukava olla taas haasteessa mukana. En tiedä miksi tuota Bulgakovin klassikkoa osa niin pelkää, todella viihdyttävä ja monipuolinen teos!

      Vastaa
  4. KirsiMaarit says:

    04/02/18 @ 15:57 

    Minäkin saattaisin tämän kirjan lukea sieltä ikuisuus-klassikolistalta, jos voisin käydä katsomassa kirjaan perustuvan näytelmän. Se toimisi minulle motivaattorina 🙂 Tai mistä sen tietää, jos jossakin lukupiirissä/lukuhaasteessa tai opiskeluissa tämä kirja tulee luettavaksi. 🙂 Harmi, että juuri nyt ei ole mahdollista matkustaa Helsinkiin. Ehkä tästä jonain päivänä tehdään toinenkin näytelmäversio täällä pohjoisempana.

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      04/02/18 @ 16:11 

      Tätä klassikkoa esitetään varmasti teattereissa tietyin ajoin. Tuo Kansallisteatterin versio oli kyllä loistava, harmi ettet pääse katsomaan. Tämä oli kyllä mainio luettava, toivottavasti saat hyvän syyn tarttua tähän 🙂

      Vastaa