Had they all been scammed? In a way. The flight was canceled. The following day’s flight was canceled too. There would be no more flights to America for the next week, the next month, or, in truth, the foreseeable future.

Ma’s throat constricted. She opened her mouth wide to gulp air. She reached an uncertain arm for the solid ground, and lowered herself to a seated position.

”Let’s go, Mama!” shouted Mishti. ”We catch the plane!”

But there was no plane to catch. For weeks, some Americans had protested against the flights bringing climate immigrants, and the latest catastrophe – the looting of the hexagon – which had made news around the world, was the last straw. Unnerved constituents put tremendous pressure on their politicians to halt the flights bringing over robbers and looters. So they had.

Other Americans had gathered at their home airports, urging politicians to reverse the measure, to allow lifesaving flights to continue, to think of the families awaiting reuniting, to think of the pain of children who were waiting to see their mother or father. These Americans urged their representatives to remember that all immigrants underwent thorough background checks; that applicants supplied stacks of documents to prove who they were and what their life had been; that the consulates examined bank statements, tax returns, pay stubs, employment history, education history, family history, property ownership; that they were fingerprinted, and their eyes scanned; that nobody who had even dreamed of violent behavior was issued a visa. But it was a time of anger and outcry, not of reason, nor compassion.

– Megha Majumdar: A Guardian and a Thief

Intialaisen Megha Majumdarin romaani A Guardian and a Thief sijoittuu lähitulevaisuuden Kalkuttaan, kaupunkiin, jossa ilmastonmuutos ei ole enää abstrakti uhka vaan arjen konkreettinen rakenne. Tulvat ovat muuttaneet kaupunginosia, ruoan hinta on karannut käsistä, ja selviytymisestä on tullut jokapäiväinen neuvottelu. Tässä todellisuudessa vauraammat maat myöntävät niin sanottuja ilmastoviisumeita – harvoille ja valituille – mahdollisuutena paeta pahimmin kärsiviltä alueilta.

Romaani alkaa tilanteesta, jossa yhdellä perheellä tuo mahdollisuus on. Ma eli äiti on saanut viisumit itselleen, kaksivuotiaalle tyttärelleen Mishtille ja Dadulle eli isoisälle. Aviomies, Mishtin isä, odottaa jo Yhdysvalloissa. Seitsemän päivän kuluttua heidän pitäisi lähteä. Ma on tehnyt vuosia työtä köyhien suojassa. Hän on ollut se, joka jakaa ruokaa, järjestää, auttaa. Silti kriisin syventyessä hän alkaa siirtää pienen osan avusta kotiin. Ei ahneudesta, vaan varmuuden vuoksi. Ei itselleen, vaan lapselle. Rajaa ei ylitetä yhdessä hetkessä, vaan vähitellen. Hän ei koe tekevänsä väärin. Hän kokee suojelevansa.

Samaan aikaan suojassa majailee Boomba, nuori mies, jonka oma perhe kamppailee hengissä pysymisestä. Hän on nähnyt, miten Ma ottaa ruokaa. Hän tekee oman johtopäätöksensä: jos joku muu turvaa omansa, miksei hänkin? Boomba murtautuu Ma’n kotiin. Hän vie ruokaa, mutta nappaa mukaan myös käsilaukun, koska siinä voi olla jotakin myytävää. Hän löytää puhelimen, tabletteja, rahaa. Kolme tummansinistä vihkosta eivät merkitse hänelle mitään. Hän heittää ne roskakasaan ja potkaisee päälle multaa. Se, mikä toiselle on vain turha esine, on toiselle tulevaisuus. Tämän yhden illan tapahtumat sitovat nämä kaksi todellisuutta yhteen – ja varkaan ja suojelijan roolit alkavat sekoittua.

Romaanissa äitiä ja isoisää ei kutsuta nimillä vaan rooleilla: Ma ja Dadu. Se tekee heistä yhtä aikaa yksilöitä ja symboleja. Tämä ei ole vain yhden perheen tarina, vaan kertomus siitä, mitä tapahtuu, kun perheen suojeleminen alkaa ohjata kaikkea ajattelua. Kaksivuotias Mishti on läsnä jokaisessa päätöksessä, vaikka hän ei itse ymmärrä niistä mitään. Hänen nälkänsä, hänen tulevaisuutensa, hänen mahdollisuutensa. Rakkaus lapseen on romaanin liikkeellepaneva voima ja samalla sen moraalinen koetinkivi. Ilmastokriisi on kehys, mutta romaanin todellinen liikevoima on vanhempien ja isovanhempien halu suojella lasta. Kysymys ei ole uusi, mutta olosuhteet tekevät siitä armottoman: mitä tekisit lapsesi vuoksi, jos vaihtoehdot hupenevat? Ja vielä vaikeampi: missä kohtaa toisen lapsen tulevaisuus muuttuu vaihdon välineeksi?

Luin Majumdarin esikoisromaanin A Burning muutama vuosi sitten. Siinä yksilö jäi poliittisen koneiston puristukseen, ja opportunismi oli kylmää ja tietoista. A Guardian and a Thief siirtää katseen arkeen, keittiöön, varastohuoneeseen. Silti moraalinen jännite on yhtä terävä. Molemmissa romaaneissa Majumdar tarkastelee sitä hetkeä, jolloin ihminen alkaa perustella itselleen tekoja, joita ei olisi aiemmin hyväksynyt. Teos ei tarjoa yksiselitteisiä moraalisia vastauksia. Se näyttää, miten suojelija ja varas voivat olla saman tarinan eri puolia – ja joskus jopa sama ihminen eri hetkessä. Kun kriisi syvenee, myös moraalin rajat siirtyvät. Ja ehkä kaikkein pelottavinta on se, kuinka huomaamatta se tapahtuu.

Helmet-lukuhaaste 2026:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 8 – Kirjassa ei rakastuta.

Megha Majumdar: 
A Guardian and a Thief
Simon & Schuster Audio 2026
Äänikirjan lukijat: Soneela Nankani, Sid Sagar, Reena Dutt, Shawn K. Jain, Mayuri Bhandari, Leela Tapryal, Rajib Bhattacharya

Sinua voisi myös kiinnostaa

Arundhati Roy: Mother Mary Comes To Me

Kiran Desai: The Loneliness of Sonia and Sunny

V. V. Ganeshananthan: Brotherless Night

Chetna Maroo: Western Lane

Megha Majumdar: A Burning

Alka Joshi: The Henna Artist

Arundhati Roy: Äärimmäisen onnen ministeriö

Jhumpa Lahiri: The Lowland

Seuraa Kirjaluotsia

A Guardian and a Thief äänikirja Carol Shields Prize for Fiction 2026 dystopia englanninkielinen helmet2026 helmethaaste ilmastokriisi Intia Megha Majumdar moraali Women's Prize for Fiction 2026