menu Menu
Max Porter: Francis Baconin kuolema
Iso-Britannia, Käännöskirjallisuus, Porter Max, WSOY 10/03/2022 2 kommenttia
Eeva Joenpelto: Elämän rouva, rouva Glad Edellinen Karla Malm: Lux Seuraava

Ei, ei tällä kertaa. Haluan, että häivyt, rakastaja ja
kriitikko, tulet potkaistuksi kumiselta gagaatinmustalta
triptyykin lopussa, että olet lyötynä tai polvillasi,
palaat luokseni ja sanot: Ole kiltti, tein sen
loukatakseni sinua, pilatakseni Pariisin, ja minä sanon:
EN KUULE SANAAKAAN, tein sen, koska se oli
helppoa, profiilisi piirtyi valmiina esiin, kaikki muut
olivat kuoleman omia, ja minulla oli kammottava,
viiltävä, realistinen taito selviytyä. Loputtomasti
erehdyksiä, ei epäilystäkään, pane minulle suukapula,
estä puhe, ajatukset sinusta, estä tekemästä töitä.
Yksi, kaksi, kolme. Pelkkää tuskaa.

Sí.

Olen valmis kuolemaan.

Sí. Ihan pian, possu.
Intenta descansar.

Max Porter: Francis Baconin kuolema

Brittiläinen Francis Bacon (1909-1992) oli yksi 1900-luvun merkittävimmistä taiteilijoista. Itseoppinut Bacon oli tuottelias ja lahjakas taidemaalari, jonka työt ovat groteskeja näkyjä ihmisestä inhottavimmillaan. Rujoista ja vääristyneistä muotokuvista maksetaan kansainvälisissä huutokaupoissa uskomattomia summia. Viimeiset päivänsä Bacon eli madridilaisessa hoitokodissa ja näihin kuolevan taiteilijan viimeisiin näkyihin Max Porter tarraa uudessa romaanissaan Francis Baconin kuolema. Porter on itse brittiläisen nykykirjallisuuden nouseva tähti, joka on tunnettu omintakeisesta kokeellisesta kerrontatyylistään. Esikoisromaani Surulla on sulkapeite hurmasi minutkin omaperäisyydellään ja koskettavalla tarinallaan ja Lanny vakuutti lopullisesti Porterin kyvyistä välittää monimutkaisia tunteita sanoillaan. Nälkä kasvaa syödessä ja odotukset tätä uutuutta kohtaan olivat korkealla. Ristiriitainen taiteilijanero, mahtipontinen Madrid ja Porterin kekseliäs kerronta. Mikä voi mennä pieleen?

Täytyy nostaa Porterille hattua: kahden menestyneen ja suuren yleisön sydämet valloittaneen romaanin jälkeen tehdä jotain näin kokeellista ja marginaalista. On sanottu, että Baconia ei muotokuvia maalatessaan kiinnostanut ihmisen ulkonäkö, vaan tunteet. Hän ei halunnut selittää, hän näytti. Samaa yrittää Porter romaanissaan: ei selittää Baconin elämää tai taidetta, vaan näyttää sanoin miltä taide tuntuu. Jossain määrin hän onnistuukin tässä järjettömän vaikeassa tehtävässä, ainakin jos mitataan niissä epämukavuuden, hämmennyksen ja luotaantyöntävyyden tunteissa, joita teksti saa lukijassa aikaan. Sanat heijastavat tehokkaasti Baconin ristiriitaista persoonaa ja rujoa maalaustyyliä. Ongelma on siinä, että kerronta on jo liiankin surrealistista ja assosiatiivista, että siitä saisi mitään koherenttia käsitystä kokonaisuudesta. Katkonaisista ajatusryöpyistä ei saa otetta. Luovuin yrityksistä ymmärtää ja heittäydyin vain virran vietäväksi. Tämä virta ei nyt juurikaan virkistänyt, vaan tuntui kovin liejuiselta.

Enpä olisi uskonut koskaan käyttäväni kuvituskuvana makkaroita, mutta tähän kirjaan tuo kuva nyt vaan sopii. Pyöri, pyöri, fuet, Katalonian salamin poloinen sisko. Espanja ja Madrid tapahtumapaikkana on läsnä lähinnä ruokakulttuurin kautta ja hoitokodin sisaren, joka puhuttelee kuolevaa taiteilijaa tuttavallisesti possuksi ja kehottaa joka välissä lepäämään. Intenta descansar. Mutta kovin vaikea taiteilijan on saada rauhaa ihraisilta muistoiltaan. Hän rypee rivoissa, väkivaltaisissa, makaabereissa näyissään ja maalaa ne verkkokalvoilleen yhä uudestaan.

Francis Baconin kuolema on varmasti romaani, joka jakaa ihmisiä. Ehkä Baconin taiteen ystävät rakastuvat tähän kirjaan tai ainakin ymmärtävät sitä paremmin. Pienoisromaanissa on vain 68 sivua ja proosarunoa muistuttavan hajanaisen tekstin lukee helposti alle puolessa tunnissa. Onneksi. Ehkä kirjasta saisi enemmän irti, jos sen lukisi uudelleen. En vaan halua palata siihen enää. Porteria en kuitenkaan aio hylätä. Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä hän seuraavaksi keksii.

Helmet-lukuhaaste 2022:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 23 – Pieni kirja.

Max Porter:
Francis Baconin kuolema
The Death of Francis Bacon (2021),
suom. Irmeli Ruuska
WSOY 2022
Arvostelukappale

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

Francis Bacon helmet2022 helmethaaste kokeellinen kerronta kuolema Max Porter taide taiteilijaromaani


Edellinen Seuraava

Vastaa

  1. Jaahas, tämä odottelee tuossa yöpöydällä. Nyt arvon, uskallanko avata, toisaalta ehkä jaksan 70 sivua kahlata 😂

    1. Lue ihmeessä, se on (onneksi) nopeasti luettu. En ole vielä löytänyt tästä muita bloggauksia ja olisi kiinnostavaa kuulla, miten muihin uppoaa. Toivottavasti Porter palaa seuraavaksi vähän helpommin lähestyttäviin teemoihin. Intenta descansar 😅

keyboard_arrow_up