menu Menu
Marilynne Robinson: Home
Robinson Marilynne, Ulkomainen kaunokirjallisuus, Virago Press, Yhdysvallat 29/08/2021 5 kommenttia
Piia Leino: Lakipiste Edellinen Nancy Mitford: The Pursuit of Love Seuraava

How to announce the return of comfort and well-being except by cooking something fragrant. That is what her mother always did. After every calamity of any significance she would fill the atmosphere of the house with the smell of cinnamon rolls or brownies, or with chicken and dumplings, and it would mean, This house has a soul that loves us all, no matter what. It would mean peace if they had fought and amnesty if they had been in trouble. It had meant, You can come down to dinner now, and no one will say a thing to bother you, unless you have forgotten to wash your hands. And her father would offer the grace, inevitable with minor variations, thanking the Lord for all the wonderful faces he saw around his table.

Marilynne Robinson: Home

Parin vuoden takaisessa bloggauksessani Marilynne Robinsonin Gilead-romaanista olen kirjoittanut näin: Esikoinen ja Gilead-trilogia ovatkin palkitun kirjailijan ainoat julkaistut romaanit, joten taidanpa vähän aikaa säästellä noiden kahden jäljellä olevan lukemista. Tänä kesänä päätin lopettaa säästelyn, kun huomasin Robinsonin julkaisseen neljännen romaanin trilogiaksi luulemaani Gilead-sarjaan. Sarjan itsenäiset romaanit sijoittuvat samaan kuvitteelliseen Gileadin pikkukaupunkiin 50-luvun lopun Iowassa. Kirjoissa seurataan kahden naapuruksina asuvan pastorin ystävyyttä ja heidän perheidensä elämää vähän eri näkökulmista. Gilead keskittyy kongregationalistista vapaakirkkoa edustavaan pastori John Amesiin, joka lähestyvän kuoleman kynnyksellä kirjoittaa pitkää kirjettä 7-vuotiaalle pojalleen. Tutuksi tulevat myös hänen vaimonsa Lila, joka on kolmannen romaanin nimihenkilö, sekä naapurin presbyteeripastori Robert Boughton perheineen, joihin keskitytään tässä toisessa romaanissa Home. Uusin romaani Jack kertoo Boughtonin hulttiopojan Jackin traagisen tarinan, joka on keskeinen myös muissa romaaneissa.

Home ottaa näkökulmahenkilöksi 38-vuotiaan Gloryn, Boughtonin kahdeksanlapsisen perheen nuorimmaisen, joka palaa kotiin huolehtimaan vanhenevasta isästään. Opettajana työskennelleen Gloryn elämä ei ole mennyt suunnitelmien mukaan, hän tuntee itsensä epäonnistuneeksi verrattuna menestyneisiin sisaruksiinsa. Perheen todellinen musta lammas on kuitenkin Jack, joka on ollut 20 vuotta teillä tietymättömillä. Nyt Jack ilmoittaa palaavansa kotiin. Alkaa piinaava odotus ja Glory pelkää isän murtuvan, jos Jack ei ilmestykään. Jack oli vaikea jo lapsena, varasteli ja ajautui aina ongelmiin, ei solahtanut perheeseen tai yhteisöön niin luontevasti kuin muut lapset. Silti Glory kokee, että isä rakasti lapsista Jackia eniten. Pian tuhlaajapoika saapuukin ja alkaa varovainen yhteiselo, jossa edetään vaikeita asioita vältellen kohti jonkinlaista sovitusta ja anteeksiantoa.

Kirjassa ei tapahdu juuri mitään, mutta pinnan alla liikkuu suuria voimia. Käytännön tasolla toiminta tarkoittaa lähinnä sitä, että Glory, Jack ja heidän isänsä liikkuvat pölyisessä talossa huoneesta toiseen tai sisältä puutarhaan ja takaisin. He puhuvat toisilleen pinnistetyn kohteliaasti, kiertelevät kieli keskellä suuta asioita, joiden mainitseminen saattaa horjuttaa haurasta tasapainoa. Arkiset askareet on kuitenkin ladattu täyteen merkityksiä: hellyyttä, lohtua, anteeksipyyntöjä ja anteeksiantoja. Aamuöiset pannukakut, pesty paita, korjattu auto, pianolla soitetut hymnit. Kaiken yllä raskaana suru ja salaisuudet, sanotut ja sanomatta jääneet, tehdyt ja tekemättä jääneet. Kaiken tämän Robinson välittää lukijalle tarkkanäköisesti ja pakahduttavasti.

Jackin salaisuuksia raotettiin jo ensimmäisessä romaanissa ja tässä taas vähän lisää. En halua siitä sen enempää paljastaa, mutta Jackin tarinan kautta romaani saa myös vahvoja yhteiskunnallisia ulottuvuuksia. Radiosta seurataan mustien kansalaisoikeustaistelua, ja siinä on taas yksi asia, josta isä ja poika eivät pääse yhteisymmärrykseen. Jackille on suuri pettymys, että Gilead – alun perin abolitionistien eli orjakauppaa vastustavien aatteellisen yhteisön ympärille luotu kaupunki – on yhtä sulkeutunut ja ahdasmielinen kuin muutkin keskilännen kaupungit.

Romaanin teemoja ovat, ei enempää tai vähempää kuin rakkaus, armo ja anteeksianto. Teologista pohdintaa on paljon, varsinkin predestinaatiota käsitellään seikkaperäisesti, kun Jack tivaa asiasta molemmilta pastoreilta. Koska en itse ole niin perehtynyt teologiaan enkä tunne presbyteerien ja kongregationalistien eroja, moni asia meni siltä osin ohi. Silti näitä syvällisiä keskusteluja ja pohdintoja oli sujuvaa ja kiinnostavaa seurata. Koti edustaa kirjassa monia asioita: turvaa ja lämpöä, mutta myös tukahduttavaa jämähtyneisyyttä ja painolastia. Gloryn tuntemukset ovat ristiriitaiset, kun isä ilmaisee jättävänsä kodin perintönä hänelle. Elämä on täynnä luopumista ja se voi olla sekä surullista että vapauttavaa. Home on suruverhonsa läpi kirkkaana kuultava kuvaus noista luopumisen ja luovuttamisenkin hetkistä. Loppukuva on kaunis ja toiveikas. Gilead-sarjasta on suomennettu kaksi ensimmäistä romaania, Gilead (Bazar 2008) ja Kotiin (Bazar 2010). Toivottavasti kaksi muutakin saadaan vielä joskus suomeksi lukevien käsiin.

Marilynne Robinson:
Home
Virago 2008
Omasta hyllystä

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

anteeksianto armo Gilead Home koti Marilynne Robinson perhe rakkaus


Edellinen Seuraava

Vastaa

  1. Kuulostaa kiehtovalta! Voisi joskus kokeilla noita suomennettuja osia.

  2. Olen lukenut Gilead-sarjan kaksi ensimmäistä osaa, mutta suomeksi, ja lisäksi Robinsonin esikoisen Housekeeping. Robinson kirjoittaa hienoja, inhimillisiä ja pohdiskelevia romaaneja.

    1. Eli samat kirjat olemme lukeneet. Robinsonilta ei muita romaaneja taida ollakaan noiden lisäksi kuin ne Gilead-sarjan kaksi viimeisintä osaa: Lila ja viime vuonna julkaistu Jack. Oletko muuten lukenut Kent Harufia? Jos pidät Robinsonista, uskon että rakastut myös Harufiin. Kuvitteelliseen coloradolaiseen maaseutukaupunkiin sijoittuvissa romaaneissa on samankaltaista inhimillisyyttä, pohdiskelevuutta ja arkisesta elämästä kumpuavaa merkityksellisyyttä kuin Robinsonin kerronnassa.

      1. En ole lukenut Harufia. Kiitos vinkistä.

keyboard_arrow_up