There’s a shimmer on a child’s hair, in the sunlight. There are rainbow colors in it, tiny, soft beams of just the same colors you can see in the dew sometimes. They’re in the petals of flowers, and they’re on a child’s skin. Your hair is straight and dark, and your skin is very fair. I suppose you’re not prettier than most children. You’re just a nice-looking boy, a bit slight, well scrubbed and well mannered. All that is fine, but it’s your existence I love you for, mainly. Existence seems to me now the most remarkable thing that could ever be imagined. I’m about to put on imperishability. In an instant, in the twinkling of an eye.

The twinkling of an eye. That is the most wonderful expression. I’ve thought from time to time it was the best thing in life, that little incandescence you see in people when the charm of a thing strikes them, or the humor of it. ‘The light of the eyes rejoiceth the heart.’ That’s a fact.

Marilynne Robinson: Gilead

Ostin joskus kirpparilta Marilynne Robinsonin romaanin Lila ja tajusin vasta kotona, että se on trilogian viimeinen osa. Ilmeisesti nämä itsenäiset osat voisi lukea missä järjestyksessä tahansa, mutta halusin lukea ne ilmestymisjärjestyksessä. Nyt olen saanut hankittua koko trilogian ja luin tämän avausromaanin Gilead, joka voitti vuoden 2005 Pulitzer-palkinnon. Aiemmin tänä vuonna luin Robinsonin esikoisromaanin Housekeeping, joka niin ikään on ollut Pulitzer-ehdokkaana. Esikoinen ja Gilead-trilogia ovatkin palkitun kirjailijan ainoat julkaistut romaanit, joten taidanpa vähän aikaa säästellä noiden kahden jäljellä olevan lukemista.

Olen selvästi menettänyt sydämeni yhdysvaltalaiskirjailijoille, jotka kuvaavat maaseudun pikkukaupunkien elämää. Elizabeth Strout, edesmennyt Kent Haruf ja Marilynne Robinson sijoittavat kirjojensa tapahtumat kuvitteellisiin pikkukaupunkeihin, osavaltioista edustettuina ovat suurten tasankojen Colorado (Haruf) sekä keskilännen Illinois (Strout) ja Iowa (Robinson). He kaikki kirjoittavat koskettavasti ja suurella herkkyydellä ihmisistä, joiden elämisen eväät ovat niukat mutta jotka siitä huolimatta onnistuvat löytämään merkityksellisyyden lähteitä ympäriltään. Gileadissa merkitystä etsitään uskosta, sillä kaupunki on syntynyt kristittyjen abolitionistien eli orjuuden vastustajien aatteellisena yhteisönä. Kuvitteellisen Gileadin esikuvana on toiminut Taborin kaupunki Iowassa, joka oli merkittävä orjakaupan vastustajien keskus 1800-luvulla. Nyt ei siis olla Margaret Atwoodin fundamentaalikristittyjen tyrannisoimassa Gileadissa, vaan tämä Gilead on armollisempi ja suvaitsevampi.

Gilead kertoo Amesin pappissuvun miesten tarinaa yli 100 vuoden ajalta. Sitä kirjaa ylös vuonna 1956 pastori John Ames, joka lähestyvän kuolemansa kynnyksellä kirjoittaa pitkää kirjettä tai päiväkirjaa 7-vuotiaalle pojalleen, joka ei luultavasti muuten tule paljoa isästään muistamaan. Nuorena ensimmäisen vaimonsa ja lapsensa menettänyt Ames oli elänyt pitkään poikamiespastorin elämää, kunnes nuori Lila astui eräänä päivänä kirkkoon sadetta pakoon. Amesille käsittämättömästä syystä Lila halusi naimisiin selvästi itseään iäkkäämmän pastorin kanssa ja John Amesille suotiin sen myötä vielä mahdollisuus suurimpaan mahdolliseen onneen, omaan lapseen. Kipeästi tietoisena siitä, ettei tule näkemään poikansa astumista aikuisuuteen, John Ames kirjoittaa haikeita jäähyväisiä ja siirtää samalla eteenpäin hiljaista tietoa sukunsa historiasta. Samalla kirjeen kirjoittamisesta sukeutuu hänelle itselleen tapa käsitellä omaa suhdettaan uskontoon, yhteiskuntaan ja itseensä.

Vanhojen muistelun lomassa Ames tekee tarkkoja havaintoja pojastaan ja Robinson on kirjoittanut nuo osuudet pakahduttavalla lempeydellä. Niistä kauniista hetkistä nautin tässä kirjassa erityisesti. Sen sijaan yksityiskohtaiset teologiset pohdinnat saivat väliin etääntymään kirjan maailmasta, sen verran vieraantunut olen uskonnosta. Robinson on opiskellut kirjallisuuden ohella uskontotiedettä ja sen vaikutus näkyy hänen kirjoittamisessaan. Amesin kolmen sukupolven pappismiesten kautta Gilead kattaa myös ison lohkon Yhdysvaltain historiaa läpi kolmen sodan. John Amesin isä oli pasifisti, mutta isoisä radikaali abolitionisti, joka osallistui aseelliseen orjien vapautustaisteluun ennen sisällissotaa ja sisällissodan aikana Pohjoisvaltioiden joukoissa. Hän myös saarnasi seurakunnassaan sotaan lähdön puolesta, mikä pasifistipojalle ja myös John Amesille oli vaikea pala sulattaa. Kirjan nykyhetkessä historiallinen musta väestö on Gileadista jo kadonnut, viimeiset lähtivät kun heidän babtistikirkkonsa paloi. Ames saa kuitenkin pohtia omaa kantaansa rotukysymyksiin, kun kummipoika Jack Boughton palaa Gileadiin omien haasteidensa kanssa.

John Ames pohtii kirjoituksissaan erilaisia eettisiä kysymyksiä, joista moni kiertyy juuri Jack Boughtonin ympärille. Jack on hänen parhaan ystävänsä pastori Boughtonin poika. Vanha Boughton on kilpailevan seurakunnan pastori ja vaikka hän on Amesia hieman nuorempi, on hän tätäkin huonommassa kunnossa. Boughton on selvästi onnellinen tuhlaajapoika Jackin paluusta eikä Ames halua huolestuttaa huonokuntoista ystäväänsä omilla epäilyksillään. Jackin paluu tekee kuitenkin Amesin levottomaksi ja hän painiskelee omien vastenmielisyyden tuntemustensa kanssa. Samalla hän etsii tapaa antaa anteeksi Jackille, joka on parikymmentä vuotta aiemmin jättänyt Gileadin häpeällisten tekojen seurauksena. Tilanne helpottuu, kun Jack hakee Amesilta tukea nykyiseen tukalaan tilanteeseensa. Jackin menneisyyden tekojen ja nykyisen tilanteen vähittäinen paljastuminen tuo muuten hyvin pohdiskelevaan kirjaan juonellista jännitettä.

Gilead on kertojansa mukaisesti mietteliäs, syvällinen ja armollinen romaani. Elämänsä ehtoota viettävä John Ames osaa arvostaa elämän pieniä ihmeitä. Hän havainnoi levollisena ympäristöään ja saa iloa luonnosta ja ihmisistä ympärillään. Hän saa voimaa kiitollisuudesta ja aidosta läsnäolosta ja ymmärtää myös vaikeiden tunteiden ja kärsimyksen tarkoituksen. Uskonnosta ja uskon vahvuudesta riippumatta, tämän lempeän ja armollisen sanoman luulisi koskettavan ketä tahansa. Robinson kirjoittaa kauniisti tunnelmoiden. Tekstiä lukiessa on helppo saavuttaa se sama läsnäolon tunne, joka pastori Amesilla on jo hallussaan.

Marilynne Robinson: Gilead
Virago Press 2005 (alunperin julkaistu 2004)
Omasta hyllystä

Muissa blogeissa:
Anun ihmeelliset matkat
Eniten minua kiinnostaa tie
Kirjojen keskellä
Luettua
Sinisen linnan kirjasto
Tarukirja

Sinua voisi myös kiinnostaa

Marilynne Robinson: Lila

Marilynne Robinson: Home

Elizabeth Strout: Olive, Again

Marilynne Robinson: Housekeeping

Elizabeth Strout: Olive Kitteridge

Elizabeth Strout: Anything is Possible

Kent Haruf: Jo ilta on

Kent Haruf: Tasangon laulu

Seuraa Kirjaluotsia

englanninkielinen Gilead Marilynne Robinson pikkukaupunkikuvaus Pulitzer uskonto Yhdysvallat