menu Menu
Marieke Lucas Rijneveld: Illan epämukavuus
Alankomaat, Käännöskirjallisuus, Kustantamo S&S, Rijneveld Marieke Lucas 19/10/2022 2 kommenttia
Édouard Louis: Naisen taistelut ja muodonmuutokset Edellinen Lydia Sandgren: Läpileikkaus Seuraava

Kasvoimme Sanan kanssa, mutta kotona sanoja oli aina vain vähemmän. Kahviaika päättyi aikaa sitten, mutta istumme yhä keittiönpöydässä vaiti ja nyökyttelemme kysymyksiin, joita ei ole esitetty, ja pöydän päässä isän paikalla äitiä vastapäätä istuu eläinlääkäri. Hän juo kahvinsa mustana, minä limsani synkkänä. Isä on ottanut pyöränsä ja häipynyt järven rannalle katsomaan, onko häneltä jäänyt jotakin huomaamatta, niin kuin hän tekee joka iltapäivä ennen ruokinta-aikaa, pyykkipoikia vasemmassa lahkeessa ettei se jää pinnojen väliin. Isältä jää paljon huomaamatta. Hän katsoo maahan tai ilmaan paljon enemmän kuin silmien korkeudelle. Minun lyhyt varteni jää juuri siihen väliin, minun pitäisi olla pidempi tai lyhyempi jotta hän näkisi minut. Joinakin päivinä katselen keittiönikkunasta, kunnes hän on pelkkä pieni musta piste patovallilla, kuin parvestaan eksynyt lintu. Ensimmäisinä viikkoina Matthieksen kuoleman jälkeen jaksoin vielä odottaa, että hän palaisi isän tarakalla kotiin, kylmettyneenä toki mutta kuitenkin. Että kaikki vielä muuttuisi hyväksi. Nykyään tiedän kyllä, että isä tulee aina kotiin tarakka tyhjänä eikä Matthies palaa, niin kuin ei Jeesuskaan laskeudu pilven päällä taivaasta.

Marieke Lucas Rijneveld: Illan epämukavuus

Hollantilainen Marieke Lucas Rijneveld (s. 1991) voitti vuonna 2020 International Booker -käännöskirjallisuuspalkinnon tällä esikoisromaanillaan Illan epämukavuus. Hän oli voittaessaan kaikkien aikojen nuorin ja myös ensimmäinen hollantilainen ja muunsukupuolinen kirjailija palkinnon historiassa. Hollantilaista kirjallisuutta on tullut luettua todella vähän ja niinpä kiinnostuin heti tästä suomennoksesta. Tietämättä kirjasta sen enempää sukelsin avoimin mielin romaanin maailmaan ja kirjan nimen mukaisesti seuraavista parista illasta tuli erittäin epämukavia. Vaikken kaihda rankkoja aiheita kirjallisuudessa, tämä romaani oli poikkeuksellisen häiritsevä, julma ja suorastaan ällöttävä. Poikkeuksellista tässä romaanissa on myös se, ettei se edes yritä kurottaa kohti valoa, vaan muuttuu koko ajan astetta synkemmäksi, kunnes sammuttaa valon kokonaan. Samalla pystyn kyllä näkemään romaanin kirjalliset ansiot ja ymmärrän miksi tämä pahan mielen kirja on palkittu. En itsekään voinut laskea sitä käsistäni, vaikka olisin ehkä halunnutkin.

Romaanin kertoja on kymmenvuotias tyttö Jas, joka asuu jyrkän uskonnollisessa perheessä hollantilaisella maitotilalla. Joulu lähestyy ja isä uhkaa laittaa Jasin lempikanin paistiksi joulupöytään. Jas rukoilee, että jumala ottaisi mieluummin hänen isoveljensä Matthiesin. Kun isoveli sitten tippuu luistellessa jäihin ja kuolee, Jas syyttää siitä itseään. Perhe ei osaa käsitellä menetystä yhdessä, ja jokainen jää yksin selviämään omin tavoin. Äiti lakkaa syömästä, isä pakenee tilan töihin ja lapset jäävät vaille huomiota. Isoveli Obbe hakkaa öisin päätään sängynpäätyyn ja päivisin terrorisoi siskojaan ja näiden harvoja kavereita sekä tilan eläimiä. Esiteinien heräävä seksuaalisuus purkautuu epäterveillä tavoilla. Jas itse etsii turvaa punaisesta takistaan, jota ei suostu riisumaan. Hän kärsii ummetuksesta ja häpeää kaikkea itsessään. Hänellä on sama syntymäpäivä kuin Hitlerillä ja hän kuvittelee, että heidän kellarissaan piilottelee juutalaisia. Itse hän piilottelee sänkynsä alla ämpärissä rupikonnia, joita yrittää saada parittelemaan. Hän uskoo, että sitten myös vanhemmat parittelisivat ja kaikki olisi taas hyvin. Aikuisista ainut, joka näkee hänet, on eläinlääkäri, joka tuo vain lisää kuolemaa perheeseen: lehmät on lopettettava suu- ja sorkkataudin vuoksi.

Surkeutta valopilkuttaa lapsikertojan viattomuus ja koomisiakin tilanteita synnyttävä yritys ymmärtää aikuisten maailmaa ja korjata väärille raiteille suistunut elämä. Tekstin ja kerronnan tasolla kirjassa on jopa hätkähdyttävää kirkkautta, lapsen näkökulman tarkkaa havainnointia. Lausetasolla ihastuin Rijneveldin ilmaisuvoimaan, esimerkkinä tuon yllä olevan lainauksen lakoninen toteamus: Hän juo kahvinsa mustana, minä limsani synkkänä. Tilanteiden kuvaajana Rijneveld on tarkkanäköinen, inhorealismiin saakka. Erilaisia kehon toimintoja ja eritteitä kuvataan runsaasti. Siinä missä vanhemmat turvautuvat uskontoon, lapset pakenevat mielikuvitusmaailmoihin ja itse keksimiinsä outoihin rituaaleihin, joihin usein liittyy kokeilut oman ja toisten kehojen kanssa. Kirjassa viitataan myös The Sims-peliin, jossa voi luoda unelmiensa perheen ja kodin. Jas ja pikkusisko Hanna unelmoivat karkaavansa kotoa järven toiselle rannalle, jossa kaikki olisi paremmin. Pelastusta ei kuitenkaan ole näköpiirissä, ei Jasille eikä lukijalle, ennen kuin kansi on sulkeutunut.

Marieke Lucas Rijneveld:
Illan epämukavuus
De avond is ongemak (2018)
suom. Taru Luojola
S&S 2022

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

esikoisromaani Hollanti Illan epämukavuus lapsikertoja maatila Marieke Lucas Rijneveld perheet syyllisyys tragedia uskonto


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Eipä ole tullut koskaan luettua hollantilaista romaania. Niitä ei ilmeisesti käännetä meillä käytännössä yhtään.

    1. Unohtui kommentoida aiemmin tähän. Minullakin on hollantilaisten kirjojen tuntemus todella surkealla tasolla. Tiedän Herman Kochin, mutta en ole lukenut. Ja Ilja Leonard Pfeijfferin Grand Hotel Europan olen lukenut, mutta siinä se taitaa ollakin. Harvoin tulee hollantilaisten kirjailijoiden käännösromaaneja vastaan ja siksi tähän epämukavaan mutta palkittuun romaaniin tartuin.

keyboard_arrow_up