Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä.

– Minä tein Excelin, Olli sanoi.
Tietenkin teit, Assin teki mieli sanoa. Hän ei muistanut ainuttakaan muutosta eikä suunnitelmaa heidän seurustelunsa tai avoliittonsa ajalta, jolloin Olli ei olisi tehnyt Exceliä asioiden eri puolista.
– Tuliko sen avulla jotakin tolkkua tilanteeseen, Assi kysyi koettaen puhua mahdollisimman kevyesti.
Olli huokaisi ja hieroi ohimoitaan. Assi tuijotti miestään pää kallellaan ja hänellä oli olo, että hän tarkasteli heitä kahta ulkopuolelta. Hän näki heidän keittiönsä, jonka jokainen neliö ja hyllytila oli otettu käyttöön ruokahävikin maksimoimiseksi. Hän näki hyllyissä olevat astiat, joita he olivat käyttäneet koko yhdessäoloaikansa, mukaan lukien ne vähän säröiset Arabian lautaset, jotka Olli oli tuonut kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta ja selittänyt, että näiden lautasten arvo voisi vielä nousta eivätkä säröt haittaisi arkikäytössä. Hän näki Ollin tavan laittaa kaikki asiat Exceliin ja hallita elämäänsä taulukoiden ja loputtomien to do -listojen avulla. Ja hän näki Ollin, joka nyt nelikymppisenä näytti pitkälti samalta kuin opiskeluaikoina. Olli oli ollut jo silloin hintelä ja melko lyhyt, Assia muutaman sentin pitempi. Vaalea tukka, joka oli aiemmin ollut lyhyeksi leikattu, oli nyt vähän harventunut ohimoilta ja päälaelta ja hailakanvihreät silmät olivat saaneet suojakseen silmälasit, joiden vahvuus lisääntyi vuosi vuodelta. Mutta pääpiirteissään Olli näytti samalta kuin ennen. Siinäkään suhteessa mikään ei ollut siis muuttunut.

– Maija Kajanto: Tilinpäätös

Maija Kajannon Tilinpäätös on toinen osa Puistokadun pesula -sarjaa, mutta toimii hyvin myös itsenäisenä romaanina. En ollut lukenut sarjan avausosaa Pyykkipäivä, mutta se ei haitannut lukemista lainkaan. Keskeiset henkilöt ja aiemmat tapahtumat tulevat matkan varrella riittävän selviksi. Tilinpäätöksessä nelikymppinen kirjanpitäjä Assi joutuu lomautetuksi ja alkaa samalla tarkastella muutakin elämäänsä uusin silmin. Pitkä parisuhde säästäväisen Excel-intoilija Ollin kanssa ei tunnu enää yhtä itsestään selvältä kuin ennen. Kun Assi ja hänen siskonsa ryhtyvät tyhjentämään isoisältä perittyä taloa, alkaa menneisyydestä paljastua asioita, joista suvussa ei ole juuri puhuttu. Lomautuksen synnyttämä tyhjiö muuttuu vähitellen mahdollisuudeksi miettiä, millaista elämää Assi oikeastaan haluaa elää.

Yllätyin siitä, kuinka vähän romaanissa lopulta on romantiikkaa. Vaikka lukijalle vihjaillaan mahdollisista ihastuksista ja uusista suunnista, kirjan varsinainen ydin on Assin oma kasvu ja itsenäistyminen. Tässä suhteessa Tilinpäätös poikkeaa mielikuvastani romanttisesta viihdekirjallisuudesta. Oli virkistävää, ettei tarina ratkea pelastavan prinssin tai suuren rakkauden avulla. Assin täytyy löytää uusi suunta itse ja tukena hänellä on joukko erilaisia ja eri sukupolvia edustavia ystäviä.

Pidin erityisesti isoisään liittyvästä salaisuudesta, joka tuo tarinaan hieman syvyyttä ja sukupolvien yli ulottuvaa näkökulmaa. Samalla juuri tämä juonilinja aiheutti minulle myös eniten turhautumista. Ratkaisu tuntui ilmeiseltä jo varhaisessa vaiheessa, joten päähenkilöiden vatvonta asian ympärillä kävi välillä kärsivällisyyden päälle. Kun lukija on päässyt johtolankojen perille huomattavasti päähenkilöitä aiemmin, syntyy väistämättä tunne, että tarina viivyttelee asian äärellä hieman liian pitkään.

Toinen haaste liittyi romaanin arkisuuteen. Kajannon vahvuus näyttää olevan juuri tavallisen elämän kuvaamisessa: työhuolissa, ihmissuhteissa, kodin järjestämisessä ja pienissä arjen käänteissä. Ymmärrän hyvin, miksi tällainen kirjallisuus puhuttelee suurta lukijakuntaa. Moni hakee kirjoista lämpöä, lohtua ja tuttuuden tunnetta. Itse huomasin kuitenkin kaipaavani jotain muuta. Isoisän talon tyhjentämiseen ja tavaroiden lajitteluun käytetään runsaasti sivuja, ja välillä tuntui siltä, että seurailin kierrätysohjeita enemmän kuin romaanin etenemistä. Joidenkin lukujen alkuun on myös sijoitettu vaatehuoltovinkkejä. Ne sopivat toki kirjasarjan pesulateemaan, mutta minusta ne jäivät ainakin tässä kirjassa hieman irrallisiksi osiksi tarinan lomaan.

Ehkä kyse on ennen kaikkea lukijasta eikä kirjasta. Kun oma arki on kuormittavaa, en yleensä etsi kirjallisuudesta lisää arkea, vaan jotakin mahdollisimman kaukana omasta elämästäni. Viehätyn kirjoista, jotka yllättävät, ravistelevat, haastavat tai näyttävät maailman oudosta kulmasta. Tilinpäätös tekee lähes päinvastoin: se tarjoaa turvallisen ympäristön, tunnistettavia ihmisiä ja lohdullisen ajatuksen siitä, että elämä voi vähitellen järjestyä parempaan asentoon.

Vaikka romaani ei saanut minua innostumaan samalla tavalla kuin monet tämän vuoden parhaista lukukokemuksistani, ymmärrän hyvin, miksi Maija Kajannon kirjat ovat niin suosittuja. Tilinpäätös on lämmin, helposti lähestyttävä ja sujuvasti kirjoitettu kertomus ihmisestä, joka huomaa jääneensä oman elämänsä sivuhenkilöksi ja päättää vähitellen ottaa pääroolin takaisin itselleen. Minulle se oli ennen kaikkea kiinnostava kurkistus genreen, jonka pariin en tavallisesti eksy. Ja vaikka Tilinpäätös ei lopulta ollutkaan erityisen romanttinen feelgood-kirja, saakoon se täyttää tämän vuoden Helmet-haasteen romanttisen viihdekirjan kohdan. Tämän lähemmäs tuota genreä en todennäköisesti tänä vuonna pääse.

Helmet-lukuhaaste 2026:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 7 – Romanttinen viihdekirja.

Maija Kajanto:
Tilinpäätös
WSOY 2026

* Osta kirja Finlandia Kirjasta

Muissa blogeissa:
Amman lukuhetki
Kirjarouvan elämää
Kirjavinkit
Lumiomena

Sinua voisi myös kiinnostaa

Riitta Heimonen: Äkkiä on ilta

Milla von Plato: Hyvää iltaa

Minna Rytisalo: Jenny Hill

Anna-Maria Eilittä: Tämäkin hämärä katoaa

Niina Mero: Englantilainen romanssi

Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu

Gail Honeyman: Eleanorille kuuluu ihan hyvää

Seuraa Kirjaluotsia

feelgood helmet2026 helmethaaste kirjanpitäjä lomautus Maija Kajanto Puistokadun pesula salaisuudet Tilinpäätös ystävyys