menu Menu
Maddie Mortimer: Maps of Our Spectacular Bodies
Iso-Britannia, Mortimer Maddie, Picador, Ulkomainen kaunokirjallisuus 25/08/2022 2 kommenttia
Percival Everett: The Trees Edellinen Karin Erlandsson: Koti Seuraava

When Lia came to, Anne was perching next to a bed that was not her bed, in a room that was not her room. Her mother’s large planet-black eyes tapped shut every few seconds. She twitched curiously the way birds do when studying their very first hatching, their first glistening object of great and undivided interest.

Everything about her looked polished, precise.

All that restlessness had vanished.

It’s OK, Anne said, you’re in the hospital.

She had performed one of her intruding mind-tricks.

Lia tried to speak.

Shhh – the hush of soft feather against a forehead.

You had a bad seizure. The ambulance came.

Lia’s eyes made their adjustments. The room trembled,
then cleared and she
marvelled at her mother’s beautiful bird body.

Hello.

Hello.

For a moment, Lia wanted more than anything to laugh, but
before the signals had completed their journey, Anne was already giggling, before Lia could even begin her Look at us, look at how ridiculous we must look, a bird and her dying yellow daughter, the two of them were laughing together for the very first time. The very last time. Each of their laughs began to rest, lean, test the other’s weight, howl, tone and character – relishing the unlikely harmony of two such newly acquainted sounds.

Maddie Mortimer: Maps of Our Spectacular Bodies

Jatkan tämän vuoden Booker-ehdokkaisiin tutustumista. Joukossa on peräti kolme esikoisromaania, joista yksi on tämä Maddie Mortimerin kerronnaltaan kokeellinen romaani Maps of Our Spectacular Bodies. En tiennyt romaanista etukäteen mitään ja valitsin äänikirjan, koska se oli helpoimmin saatavilla. Pian kävi ilmi, että yksi kirjan kertojaäänistä on päähenkilön sisuksia kalvava syöpä, joka kommentoi naisen elämää kaikkitietävän minäkertojan tapaan. Näyttelijät Tamsin Greig ja Lydia Wilson tulkitsevat kirjaa loistavasti, varsinkin Tamsin Greig pahantahtoisena ja törkeyksiä huutelevana sairautena on suorastaan ilmiömäinen. Vasta Google Booksista otteita etsiessäni tajusin kuinka kokeellisesta kerronnasta onkaan kyse. Kirjassa leikitellään kertojaäänien lisäksi myös typografialla, välillä fontti näyttää käsin kirjoitetulta ja jopa sutatulta ja kerronta muistuttaa paikoin proosarunoa. Kaikesta huolimatta äänikirjaversio tuntui ihmeen selkeältä ja voi olla, että kirjaa on jopa helpompi lähestyä kuunneltuna kuin itse luettuna. Max Porterin ja Ali Smithin ystävät pitävät varmasti tästä esikoisesta, joka käsittelee persoonallisella tavalla vakavan sairauden mullistamaa elämää.

Lia on jo kertaalleen selvinnyt rintasyövästään, mutta nyt lääkärillä on huonoja uutisia. Syöpä on uusinut ja levinnyt myös muualle kehoon. Lian lisäksi seurataan miten vakava sairaus vaikuttaa läheisiin: tutkijamies Harry, 12-vuotias taiteellinen tytär Iris, uskonnollinen äiti Anne ja tanssitaiteilijaystävä Connie käsittelevät asiaa omilla tavoillaan. Lähestyvä kuolema saa pohtimaan elettyä elämää ja valintoja, ja sitä kautta päästään myös kurkistamaan Lian lapsuuteen ja nuoruuteen. Lia kasvoi pappilassa lempeän isän ja ankaran uskonnollisen äidin kanssa. Perhe otti suojelukseensa orvon nuoren miehen, joka aloitti salaa kyseenalaisen seksisuhteen teini-ikäisen Lian kanssa. Tämä myrskyisä ensirakkaus on monella tapaa vaikuttanut Lian elämän kulkuun.

Alkukesästä luin kotimaisen esikoisromaanin rintasyövästä. Hanna Meretojan Elotulet käsittelee aihetta monesta näkökulmasta, älyllisesti ja tunteellisesti. Mortimerin kerronnallisesti kokeilevampi lähestymistapa sukeltaa rohkeasti ruumiillisuuteen ja hahmottelee runollisuudellaan kokemuksia, joita on älyllisesti vaikea kuvata. Pääosin Mortimer siinä onnistuukin, mutta välillä punainen lanka katoaa ja sitä saa keriä esiin sanasokkeloiden merkitysvyyhdistä. Esimerkiksi syöpäkertoja käyttää henkilöistä omia lempinimiään ja meni hetki, että tajusin keitä ovat ”Yellow”, ”Dove”, ”Violet”, ”Fossil” ja ”The Gardener”. Loppua kohden kerronnan persoonamuodotkin sekoittuvat, kun syöpä leviää yhä laajemmalle kehossa ja löytää tiensä Lian aivoihin. Sairaus alkaa puhua me-muodossa ja Lia sinutella sairautta. Lopulta he kohtaavat loppunsa yhdessä. Maps of Our Spectacular Bodies on lyyrinen tutkielma sairaudesta ja kuolemasta, mutta myös kiinnostava ihmissuhde- ja kasvutarina, erityisesti äitien ja tyttärien näkökulmasta.

Maddie Mortimer:
Maps of Our Spectacular Bodies
Picador 2022
Äänikirjan lukijat: Tamsin Greig, Lydia Wilson

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

#booker2022 äänikirja äidit ja tyttäret kasvutarina kokeellinen kerronta kuolema Maddie Mortimer Maps of our Spectacular Bodies sairaus seksuaalisuus syöpä


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Onpas todella kiinnostava tapa kirjoittaa! En ehkä englanniksi lähtisi yrittämään tätä, mutta jos tulisi suomeksi niin voisi kokeilla.

    1. Tämä oli tosiaan kerronnaltaan ja teemaltaankin kiinnostava ja toimi yllättävän hyvin äänikirjana. Olen monesti miettinyt, miten kokeellinen kerronta taipuu äänikirjaformaattiin. Esimerkiksi Jonathan Safran Foerin romaani Extremely Loud & Incredibly Close oli itselleni aikoinaan tajunnanräjäyttävä lukukokemus juuri kokeellisen kerrontansa vuoksi. Siinä oli monenlaisia typografisia erikoisuuksia, jotka olivat olennainen osa tarinaa ja kaiken lisäksi romaani loppuu flipbookiin, eli kuvasarjaan, jota nopeasti plärätessä kuva liikkuu. Silti siitäkin kirjasta on tehty äänikirjaversio. En käsitä miten. Ainakin jää tuo visuaalinen oivaltamisen ilo uupumaan.

keyboard_arrow_up