Agatha shattered the twentieth century’s rules for women. Females of her generation and social class were supposed to be slender, earn nothing, blindly adore their numerous children and constantly give themselves to others.

The only one of these Agatha completely fulfilled is the last. She did give the best of herself – her industry, her creativity, her occasional genius – to her readers. No wonder they still love her for it.

– Lucy Worsley: Agatha Christie: A Very Elusive Woman

Agatha Christien kuolemasta on tänä vuonna kulunut 50 vuotta, eikä kiinnostus hänen tuotantoaan kohtaan näytä hiipuvan. Itse olen lukenut Agatha Christien kirjoja yllättävän vähän siihen nähden, kuinka tuttu hänen maailmansa minulle on. Poirot’n ja Neiti Marplen tutkimuksia on tullut vastaan televisiossa, elokuvissa ja teatterissa vuosien varrella niin paljon, että hahmot tuntuvat lähes vanhoilta tutuilta, vaikka varsinaisia kirjoja olen lukenut vain muutamia. Tämän vuoden Helmet-haasteessa oli kohta ”Kirja liittyy Agatha Christieen”, ja niinpä päätin tutustua Lucy Worsleyn melko tuoreeseen elämäkertaan Agatha Christie: A Very Elusive Woman äänikirjana, jonka tämä Britanniassa tunnettu historioitsija itse lukee persoonallisella tavallaan.

Agatha Christiestä on kirjoitettu elämäkertoja ennenkin, mutta Worsleyn lähtökohta on hieman erilainen. Häntä kiinnostaa erityisesti se ristiriita, että Christie esiintyi mielellään tavallisena, hieman huomaamattomana englantilaisena kotirouvana, vaikka todellisuudessa hän oli yksi 1900-luvun menestyneimmistä ja kansainvälisimmistä kirjailijoista. Worsley pyrkii purkamaan kuvaa turvallisesta ja ”kodikkaasta” Christie-ilmiöstä ja näyttämään, kuinka moderni, kunnianhimoinen ja ajoittain ristiriitainen nainen tämän julkisen kuvan takana oli.

Kirjan nimi osuu hyvin kohteeseensa. Christie tuntuu jatkuvasti pakenevan elämäkerturin otetta. Hän kertoi itsestään vähän, jätti paljon sanomatta ja rakensi huolellisesti kuvaa itsestään. Samalla hän kuitenkin ammensi omista kokemuksistaan kirjoihinsa enemmän kuin ensisilmäyksellä huomaa. Worsley kuljettaa rinnakkain Christien elämänvaiheita ja romaaneja, etsien yhteyksiä niiden väliltä. Ratkaisu toimii hyvin, varsinkin jos lukijalla on edes jonkinlainen suhde Christien tuotantoon.

Tietenkin mukana on myös kuuluisa vuoden 1926 katoaminen, josta en itse tiennyt juuri mitään ennen tätä kirjaa. Tuolloin Christie katosi kotoaan yhdentoista päivän ajaksi, ja hänen etsintänsä nousi valtavaksi uutistapahtumaksi Britanniassa. Tapaus on synnyttänyt vuosikymmenten aikana lukemattomia teorioita, eikä tapahtumien kulusta ole koskaan saatu täysin varmaa selitystä. Worsley ei kuitenkaan rakenna koko elämäkertaa tämän yhden tapahtuman ympärille. Hän käsittelee katoamista perusteellisesti, mutta sijoittaa sen osaksi laajempaa kokonaisuutta: äidin kuolemaa, avioliiton kriisiä, uupumusta ja mielenterveyden horjumista. Lopputulos tuntuu tasapainoiselta. Christie ei näyttäydy mysteerinä, joka pitäisi ratkaista, vaan ihmisenä, joka kävi läpi vaikean elämänvaiheen.

Yksi kirjan kiinnostavimmista puolista on tapa, jolla Worsley sijoittaa Christien omaan aikaansa. Hän ei tarkastele tätä kirjallisuuden monumenttina vaan naisena, joka syntyi viktoriaanisen ajan loppupuolella ja rakensi uraansa aikana, jolloin naisten mahdollisuudet ja odotukset olivat voimakkaassa muutoksessa. Christie matkusti, surffasi Havaijilla, ajoi autoa aikana, jolloin se oli naiselle vielä harvinaista, ja rakensi poikkeuksellisen menestyksekkään uran aikana, jolloin naisten kunnianhimoa ei aina katsottu hyvällä.

Worsley käsittelee myös aihetta, jota Christien tuotannosta on viime vuosina keskusteltu paljon: kirjoihin sisältyviä rasistisia ja kolonialistisia asenteita. Hän ei yritä selittää niitä pois eikä myöskään tuomitse Christietä nykyajan mittapuulla yksioikoisesti. Sen sijaan hän tarkastelee kirjailijaa oman aikansa tuotteena ja näyttää, miten Brittiläisen imperiumin arvot, ennakkoluulot ja yhteiskunnalliset rakenteet näkyivät sekä Christien elämässä että hänen kirjoissaan. Worsley ei pyri puolustamaan ongelmallisia kohtia, mutta ei myöskään anna niiden määrittää koko kirjailijaa tai hänen tuotantoaan.

Yksi kirjan kiinnostavimmista juonteista liittyy Christien suhteeseen arkeologiaan. Ensimmäisen avioliittonsa kariuduttua Christie matkusti Lähi-itään, missä tutustui arkeologi Max Mallowaniin, josta tuli myöhemmin hänen toinen aviomiehensä. Christie osallistui vuosien ajan arkeologisille kaivauksille Irakissa ja Syyriassa, ja Worsley osoittaa vakuuttavasti, kuinka voimakkaasti nämä kokemukset vaikuttivat myös hänen kirjoihinsa. Monet Christien romaaneista sijoittuvat arkeologisiin ympäristöihin tai ammentavat inspiraationsa Lähi-idän matkoilta. Elämäkerta muistuttaa, että Christie ei viettänyt elämäänsä vain englantilaisissa kartanoissa ja kyläyhteisöissä, vaan oli aikansa mittapuulla poikkeuksellisen paljon matkustanut ja maailmaa nähnyt nainen.

Äänikirjana teos on kiinnostava kokemus, sillä Worsley lukee sen itse. Worsley ei ole kaikkein tasaisin tai neutraalein lukija, mutta juuri siksi kuuntelukokemus tuntuu persoonalliselta. Äänikirjan kohdalla on kuitenkin syytä mainita yksi asia. Myös tv-juontajana toimiva Worsley on tunnettu lievästä puheviastaan, joka vaikuttaa r-kirjaimen ääntämiseen. Jos brittienglanti on sinulle muutenkin haastavaa kuunneltavaa, en välttämättä suosittelisi tätä juuri äänikirjana. Huomasin itsekin välillä joutuvani pysähtymään ja kuuntelemaan kohtia uudelleen varmistaakseni, että ymmärsin kaiken oikein.

Vaikka elämäkerta on lähes 500-sivuinen ja äänikirjana lähes 14-tuntinen, se etenee yllättävän sujuvasti. Worsley kirjoittaa selkeästi eikä oleta lukijan tuntevan Christien tuotantoa läpikotaisin. Samalla kirja tarjoaa varmasti paljon myös niille, jotka ovat lukeneet Christien tuotantoa enemmänkin. Minulle suurin oivallus oli se, kuinka tietoisesti Christie rakensi omaa julkista kuvaansa – ja kuinka onnistuneesti hän siinä lopulta onnistui. Vielä puoli vuosisataa kuolemansa jälkeenkin tuntuu siltä, että tunnemme ennen kaikkea Agatha Christien luoman version Agatha Christiestä. Jossain vaiheessa aion tutustua myös Christien vuonna 1977 julkaistuun omaelämäkertaan, jonka satuin löytämään kirpparilta heti tämän elämäkerran luettuani. On kiinnostavaa nähdä, kuinka paljon kirjailijan itsestään rakentama kuva eroaa siitä ihmisestä, jonka Worsley elämäkerrassaan tuo esiin.

Helmet-lukuhaaste 2026:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 3 – Kirja liittyy Agatha Christieen.

Lucy Worsley: 
Agatha Christie: A Very Elusive Woman
Hodder & Stoughton 2022
Äänikirjan lukija: Lucy Worsley

Sinua voisi myös kiinnostaa

Frances Wilson: Electric Spark: The Enigma of Muriel Spark

Muriel Spark: Curriculum Vitae: A Volume of Autobiography

Paula Byrne: The Adventures of Miss Barbara Pym | Naistenviikkohaaste 2021

Agatha Christie: The Mysterious Affair at Styles | Klassikkohaaste 11

Jane Austen: Pride and Prejudice & Carol Shields: Jane Austen | Klassikkohaaste 9

Seuraa Kirjaluotsia

äänikirja Agatha Christie Agatha Christie A Very Elusive Woman elämäkerta englanninkielinen helmet2026 helmethaaste Lucy Worsley