menu Menu
Leon Leyson: Poika joka pelastui
Käännöskirjallisuus, Leyson Leon, Tammi, Yhdysvallat 15/07/2017 4 kommenttia
Kim Edwards: Unien järvi Edellinen Laurent Gaudé: Hurrikaani Seuraava

Olin niin heikko, aliravittu ja huonosti nukkunut, ettei minusta ollut kummoiseksikaan avuksi natsien sotaponnisteluissa, mutta Schindler ei tuntunut välittävän siitä. Eräänä iltana hän pysähtyi työkoneelleni ja katseli minua, kun seisoin puulaatikollani valmistamassa koteloa.

“Kuinka monta tuollaista olet tehnyt tänä iltana?” hän kysyi.

“Tusinan verran”, kehuin. Schindler hymyili ja jatkoi matkaansa, mutta huomasin, että hän sitä ennen myhäili jotakin yhdessä isäni kanssa.

Myöhemmin kuulin, että osaava työntekijä sai helposti tehdyksi kaksikin kertaa niin paljon samassa ajassa.

Schindlerin lista on yksi niistä elokuvista, joka on jäänyt mieleen vaikuttavana ja koskettavana elokuvakokemuksena. En ole nähnyt sitä vuosikausiin, mutta tämän kirjan myötä tekisi mieli katsoa se uudelleen. Kiinnostaisi myös lukea Thomas Keneallyn romaani Schindlerin lista, johon elokuvakin perustuu. Muistelmateoksessaan Poika joka pelastui – Schindlerin listan kuopus Leon Leyson, nuorin Oskar Schindlerin avulla holokaustista selvinneistä, kertoo uskomattoman tarinansa. Hieman tuntui raskaalta palata taas tämän aiheen pariin, kun juuri luin Affinity Konarin keskitysleirikuvauksen Elävien kirja, joka sekin oli lasten näkökulmasta kirjoitettu. Olen kuitenkin tyytyväinen, että luin Leysonin kirjan. Siinä on muistelmateokseksi harvinaisen eheä draaman kaari ja autenttisuudessaan se antaa vielä käsinkosketeltavamman kuvan siitä, miltä tuntuu olla lapsi käsittämättömän sodan keskellä.

Leon Leyson syntyi Leib Lejzon -nimisenä pienessä puolalaisessa Narewkan kylässä vuonna 1929. Leibin isä työskenteli lasitehtaassa ja hänestä tuli ammattitaitoinen koneenkäyttäjä. Isä muutti tehtaan perässä Krakovaan ja säästi viisi vuotta, kunnes saattoi hakea viisilapsisen perheensä luokseen. Silloin elettiin jo kevättä 1938 ja Leon oli 10-vuotias. Pian Krakovaan muuton jälkeen levottomuudet alkoivat lisääntyä ja juutalaisten elo muuttua yhä tukalammaksi. Sitten syttyi sota ja Leon perheineen joutui muuttamaan Krakovan gettoon yhdessä muiden juutalaisten kanssa.

“Jos tämän pahempaa ei tapahdu..”. Näillä sanoilla perheenjäsenet lohduttivat toisiaan, mutta huomasivat aina olevansa väärässä. Geton kurjat olot muuttuivat vielä kurjemmiksi, kun perhe passitettiin Plaszówin työleirille. Perheen pelastukseksi koitui natsi ja tehtailija Oskar Schindler, joka pestasi Leonin isän tehtaaseensa, myöhemmin myös pojat ja äidinkin. Oman henkensä uhalla hän käytti vaikutusvaltaansa juutalaisten hyväksi, ja lahjomalla ja juonimalla pelasti lähes 1200 juutalaista varmalta kuolemalta. Hän junaili uskomattoman operaation siirtääkseen tehtaansa Tšekkoslovakiaan ja saadakseen työntekijänsä vapauteen. Hän jopa haki työntekijöitään henkilökohtaisesti keskitysleiriltä ja kirjan mukaan mm. pelasti Leysonin äidin juuri kun tämä oli joutumassa kaasukammioon.

Schindlerin ponnistelujen lisäksi Leon voi kiittää myös omaa rohkeuttaan ja sinnikkyyttään pelastumisestaan. Uskomattomalla sitkeydellä poika etsiskelee leivänkannikoita perheelleen ja kylmäpäinen rohkeus saa hänet pyytämään apua suoraan sotilailta päästäkseen yhteen perheenjäsentensä kanssa. Useassa täpärässä tilanteessa tuntuu siltä, että hänellä on ollut Schindlerin lisäksi erityinen suojelusenkeli vartioimassa selustaa.

Muistelmat kattavat Leysonin lapsuuden ja sodanaikaiset kokemukset aina siihen saakka, kun hän sodan viimein päätyttyä muutti vanhempineen Yhdysvaltoihin. Hän oli silloin 19-vuotias. Sota vei häneltä kaksi veljeä ja jätti iänikuiset henkiset arvet. Yhdysvalloissa Leyson vaikeni pitkään sodan aikaisista kokemuksistaan, mutta elokuvan saama vastaanotto rohkaisi häntä kertomaan myös oman tarinansa. Hän on kiertänyt lukuisissa tilaisuuksissa puhumassa ja näistä ilman muistiinpanoja kerrotuista kokemuksista on syntynyt vähitellen runko tälle kirjalle.

Kirjan loppupuolella on valokuvia Leon Leysonista ja hänen perheestään sekä kuva Schindlerin nimilistasta, josta löytyy myös Leon Leysonin nimi. Oli myös hyvä nähdä valokuva itse Oskar Schindleristä, sillä elokuvan vaikutuksesta näin aina Liam Neesonin komeat ja surumieliset kasvot hänestä puhuttaessa. Lopussa on myös Leysonin vaimon Elisabethin jälkisanat, jossa hän kertoo miehensä kuolleen tammikuussa 2013, juuri ennen kuin tieto kirjan julkaisemisesta tuli. Hän on liittänyt loppuun myös lyhennelmät lastensa Stacyn ja Danielin puheista, jotka he ovat pitäneet isänsä muistotilaisuudessa.

Ostin kirjan aikoinaan Suomalaisen kirjakaupan lastenromaanihyllystä. Ilmeisesti kirja onkin suunnattu nuorelle lukijakunnalle, mutta ihan pienille lapsille en sitä kyllä suosittelisi. Teos sopii kyllä luettavaksi esimerkiksi osana yläkoulun historian opetusta. Kirja on nopeasti luettu, luin sen lähes yhdeltä istumalta, mutta se pysyy mielessä pitkään.

Kuvassa on Schindlerin tehdas Krakovassa, joka nykyään toimii museona. Ikkunaan on ripustettu kuvia tehtaassa työskennelleistä juutalaisista. (kuva: iStockPhoto)

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 36 – Elämäkerta tai muistelmateos.

#hyllynlämmittäjä

Leon Leyson, yhdessä Marilyn J. Harranin ja Elisabeth B. Leysonin kanssa: Poika joka pelastui – Schindlerin listan kuopus
The Boy on the Wooden Box (2013), suom. Annika Eräpuro
Tammi 2013
Omasta hyllystä

Muissa blogeissa:
Amman lukuhetki
Hemulin kirjahylly
Järjellä ja tunteella
Kirjabrunssi
Kirjan pauloissa
Kirjapeto
Kirjasähkökäyrä
Lillin kirjataivas
Mari A:n kirjablogi 
Nenä kirjassa

#hyllynlämmittäjä juutalaisvainot keskitysleiri Leon Leyson Oskar Schindler Poika joka pelastui Tammi toinen maailmansota


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Hieno postaus kirjasta. En minäkään suosittele kirjaa lapsille, mutta nuorille ja aikuisille. Hienoa, että hän selvisi natsien julmuuksilta.

    1. Julmuuksilta hän ei kyllä selvinnyt, mutta onneksi sai elää vielä suhteellisen normaalin aikuisuuden. Jäin miettimään, miltä on mahtanut tuntua tuollaisten kokemusten jälkeen elää normaalia arkea, varsinkin amerikkalainen pinnallinen elämänmeno.

  2. Muutama lukiolainen on lukenut tämän kirjan äidinkielen kursseillani, ja heille kirja on ollut vaikuttava kokemus. He ovat sitä ikäluokkaa, ettei Schindlerin lista ole elokuvana tuttu kuin ehkä jollekulle yksittäiselle opiskelijalle. Voisin kyllä ottaa tämän kirjan itsekin luettavaksi.

    1. Hienoa, että ovat tutustuneet tähän kirjaan. Ehkä lukemisen jälkeen innostuivat katsomaan elokuvankin. Lue ihmeessä itsekin! Tämä oli sellainen pieni suuri kirja, nopeasti luettu mutta ison jäljen jättävä.

keyboard_arrow_up