Olin tuolloin viisitoistavuotias. Yksikään poika ei kiinnittänyt minuun huomiota, kun seisoin kukkapöydän takana myymässä ystävänpäivän neilikoita yhdellä dollarilla kerätessämme rahaa päättäjäisjuhliin. Olin yhtä läpinäkyvä kuin “luurankokukan” eli Diphylleia grayin terälehdet sateessa, vaikka olinkin koulumme parhaita oppilaita. Osasin pysyä taustalla, ettei parhaan ystävättäreni olisi tarvinnut hävetä minua kaveriporukassaan. Sopimatta varsinaisesti merkkikielestä välttelimme katsekontaktia, kun kohtasimme koulun käytävällä tai ruokalassa. Kukaan ei aavistanut, että puhuimme puhelimessa joka päivä koulun jälkeen. Tiesin että hänen himoharrastuksensa oli neulominen ja hän tiesi, että minun hullutukseni oli kääriä jokainen kirjani salaa ostettuun lahjapaperiin, että ne näyttäisivät lahjoilta koko vuoden. Jokainen dollari, jonka tuhlasin ostaessani lahjapaperia “kahdesti alennetuista jäännöseristä” niin kuin Marguerite Duras olisi sanonut, olisi ruokkinut yhtä sukulaistani Vietnamissa kolme tai neljä päivää. Se oli ensimmäinen itsekäs tekoni ja samalla ensimmäinen rakkaudentyöni. Kirjat suojelivat minua, kun äitini arvosteli kälyäni Hoaa. Jos minulla ei olisi ollut kirjojani, en ehkä olisi koskaan huomannut luokan perällä istuvan Clémentin sinisten silmien hehkua ja poskien helakkaa punaa. Kirjojen ansiosta minulla oli myös rohkeutta kieltäytyä, kun äitini ystävätär halusi esitellä minulle pojan, joka oli “hiukan syrjäänvetäytyvä” niin kuin minä.

Kim Thúy: Vi

Kim Thúyn viime vuonna suomennettu romaani Ru teki minuun vaikutuksen, mutta vielä suuremman vaikutuksen teki itse Kim Thúy, joka vieraili toukokuussa Helsinki Lit -festivaaleilla ja kesäkuussa Lahden Kirjailijakokouksessa. Helsinki Litissä tapasin valloittavan Kimin, joka hurmasi tarinoillaan, avoimuudellaan ja hersyvällä naurullaan. Sain häneltä myös kolme juomareseptiä nautittavaksi Ru-romaanin kanssa. Kuulun pieneen porukkaan, joka kokoontuu silloin tällöin herkuttelemaan ja nauttimaan hyvästä kirjallisuudesta. Ideana on esitellä muille joku kirja ja tarjota kirjaan sopivaa juomaa. Thúyn juomasuosituksista valikoitui vietnamilainen jääkahvi, jonka oikeaoppisesti haudutin vietnamilaisessa kahvisuodattimessa. Osallistujat saivat sellaiset myös itselleen. Kiitos siis Kim Thúylle resepteistä ja upeasta kirjasta, jota kelpasi esitellä! Alla olevassa kuvassa Kimin reseptit myös muille testattaviksi. Sour sop on suomeksi oka-annoona ja lychee liquor litsilikööri. Kumpaakaan en valitettavasti löytänyt, joten nämä kaksi reseptiä jäivät vielä testaamatta.

Tänä syksynä suomennettu Vi on Ru-romaanin sisarteos. Siinä missä esikoisromaani Ru kertoo Kim Thúyn omakohtaisen tarinan venepakolaisesta maailman kansalaiseksi, Vi perustuu löyhästi Thúyn sukulaisperheen tarinaan ja liikkuu samoissa maisemissa. Samankaltainen fragmentaarisuus ja runollisuus ovat läsnä myös tässä romaanissa, mutta tarina etenee kronologisemmin kuin kurittomasti ajan virrassa pomppiva Ru. Molemmissa aika, muistot, kieli ja kulttuuri sekoittuvat vastustamattomaksi ajatusvirraksi, joka tempaa mukaansa kokemaan maailman kertojansa silmin.

Vi on nelilapsisen perheen nuorin ja ainoa tyttö, jonka nimi merkitsee “arvokasta pikkuruista” ja kuvaa vanhempien aikomusta suojella kaikkein pienintä. Neljästä lapsesta huolehtiva äiti antaa osan kasvatusvastuusta nuorelle ystävälleen Hàlle, joka ottaa Vin siipiensä suojaan. Kun sota pakottaa perheen pakenemaan Vietnamista, mukaan lähtevätkin vain äiti ja veljet ja Hà. Isä päättää kaikkien järkytykseksi jäädä Vietnamiin. Siaminlahden vaarallinen ylitys ja aika malesialaisella pakolaisleirillä ovat tuttuja Ru-romaanista, mutta nyt kun Thúy ei ole niin sidottu omaan tarinaansa, ne saavat vielä synkempiä sävyjä. Hà joutuu kokemaan erityisen kovia matkan aikana, muttei silti tunnu lannistuvan. Hän löytää rakkauden ja hänen liittonsa ranskalaisen diplomaatin kanssa avaa ovia myös Ville. Äiti ja veljet löytävät nopeasti paikkansa uudessa kotimaassa Kanadassa, mutta levoton Vi haluaisi syleillä koko maailmaa. Vin matkassa lukija saa maistiaisen lukuisista maista ja kaupungeista. Lopulta tie vie takaisin Vietnamiin.

Lyhyehköön ja nopeasti luettuun kirjaan mahtuu aivan uskomaton määrä asiaa: Vietnamin kipeää historiaa, perheen kamppailua ja nuoren naisen kasvua ja identiteetin etsintää vieraassa kulttuurissa, rakkautta ja monenlaista haurautta ja katoavaisuutta. Vi tutkiskelee ympäröivää maailmaa monikulttuurisen ihmisen näkökulmasta ja hämmästelee erityisesti kielten eroavaisuuksia ja niiden tapaa jäsentää maailmaa eri tavoin. Yhteinen rakkauden kieli löytyy lopulta hurmaavan Vincentin kanssa, mutta onni on oikuttelevaa. Romaanin upean haikea ja salaperäinen lopetus jää viipyilemään mieleen pitkäksi aikaa.

Kim Thúy on toiminut myös ravintoloitsijana ja ruokakulttuuri on selvästi lähellä hänen sydäntään. Se näkyy erityisesti Vi-romaanissa, jossa sekä vietnamilainen keittiö että muiden maiden gastronomia on läsnä vahvoina makumuistoina. Thúy on myös kirjoittanut keittokirjoja ja hänen kolmas romaaninsa Mãn (2013) kertoo ruoan ja rakkauden yhteenkietoutumisesta. Kirjahyllyä järjestäessäni törmäsin yllättäen tähän romaaniin, jota en muistanut omistavani tai edes lukeneeni, mutta Goodreads valisti minua, että olen sen kyllä lukenut joitakin vuosia sitten. Mieheni taisi tuoda sen minulle joskus tuliaisena Kanadasta, kun sitä oli kirjakaupassa suositeltu. Täytyy varmaan lukea se uudestaan, nyt kun kirjailija on onnistunut löytämään pysyvän paikan sydämestäni.

Kim Thúy: Vi
Vi (2016),
suom. Marja Luoma
Gummerus 2019
Arvostelukappale

Muissa blogeissa:
Tuijata. Kulttuuripohdintoja.

Sinua voisi myös kiinnostaa

Kim Thúy: Em – Rakasta

Nguyễn Phan Quế Mai: The Mountains Sing

Jean Kwok: Searching for Sylvie Lee

Kim Thúy: Ru

Emma Kantanen: Nimi jolla kutsutaan öisin

Clemantine Wamariya & Elizabeth Weil: The Girl Who Smiled Beads: A Story of War and What Comes After

Jean Kwok: Käännöksiä

Seuraa Kirjaluotsia

Gummerus Kim Thúy Ru Vi Vietnam