menu Menu
Kevin Wilson: Now Is Not the Time to Panic
HarperAudio, Ulkomainen kaunokirjallisuus, Wilson Kevin, Yhdysvallat 05/12/2022 2 kommenttia
Alejandro Zambra: Poeta chileno Edellinen Alex Schulman: Malman asema Seuraava

The edge is a shantytown filled with gold seekers. We are fugitives and the law is skinny with hunger for us.

Kevin Wilson: Now Is Not the Time to Panic

Kevin Wilsonin edellinen romaani Nothing to See Here kertoi liekkeihin leimahtavista sisaruksista. Uudessa romaanissa Now is Not the Time to Panic Coalfieldin pikkukaupungissa leimahtaa paniikki, kun katukuvaan alkaa ilmestyä mystisiä julisteita. Frankie on 16-vuotias tyttö, joka kuluttaa kesäänsä yksin kotona äidin ollessa töissä ja isoveljien, kolmosten, ollessa jossain pahanteossa. Paikallisella uima-altaalla Frankie tutustuu uuteen tulokkaaseen, Zeke-nimiseen poikaan, joka on muuttanut äitinsä kanssa Bostonista väliaikaisesti isoäitinsä luo Coalfieldiin. Zeken vanhemmat käyvät läpi avioeroa. Myös Frankien isä on jättänyt perheensä ja perustanut uuden perheen paljon nuoremman naisen kanssa. Pariskunta on jopa nimennyt yhteisen lapsensa Francesiksi, mikä hämmentää alkuperäistä Francesia. Perhetilanne ja vaikea suhde isään yhdistävät Frankien ja Zeken toisiinsa, mutta heillä on paljon myös muuta yhteistä. Molemmat kokevat itsensä sosiaalisiksi hylkiöiksi ja kanavoivat ulkopuolisuuden tunteitaan taiteeseen. Frankie haluaa kirjailijaksi, Zeke on taitava piirtäjä.

Frankien äiti pitää tyttärelleen luentoa ehkäisystä, mutta teineillä on ihan muut asiat mielessä. Kyllä he vähän pussailevatkin, mutta eniten vetää puoleensa yhteinen taideprojekti. He haluavat luoda jotain, jättää taiteellaan jäljen maailmaan. Siinä he totisesti onnistuvat. Työnjako on tämä: Frankie keksii kryptisen tekstin, jonka merkitystä joutuu arvailemaan, Zeke tekee siihen kuvituksen. Kuvassa on rivi hökkeleitä, lapsia sängyissään ja kaksi isoa kättä, jotka kurottavat heitä kohti. Kuvitus viimeistellään ripottelemalla siihen molempien veripisaroita kuin tähdiksi. Ystävykset kopioivat julistetta Frankien veljien varastamalla kopiokoneella ja liimaavat julisteet ympäri kaupunkia. The edge is a shantytown filled with gold seekers. We are fugitives and the law is skinny with hunger for us. Salaperäinen viesti saa ihmiset arvuuttelemaan: onko kyseessä joku uusi bändi, mainoskampanja, Rimbaud’n runo? Osa jopa uskoo kyseessä olevan tunnetun katutaiteilijan uusi teos. Viattomana alkuun lähtenyt taideprojekti lähtee kuitenkin väärille urille, kun kaksi paikallista nuorta peittelee pitkäksi venynyttä ryyppyreissuaan väittämällä tulleensa kidnapatuiksi. Asialla olivat kuulemma julisteita levittäneet “Fugitives” -nimellä esittäytyneet satanistit. Paniikki leviää nopeasti pikkukaupungissa ja saa älyttömiä mittasuhteita ja kohtalokkaita seurauksia. Tapahtumien eskaloituessa Frankie ja Zeke eivät uskalla enää myöntää olleensa julisteen takana.

Parikymmentä vuotta myöhemmin Frances on menestynyt kirjailija, onnellisesti naimisissa ja ihanan tyttären äiti, kun hän saa puhelun toimittajalta. New Yorkerin toimittaja Mazzy Brower on kirjoittamassa artikkelia vuoden 1996 Coalfieldin Paniikista ja hän on saanut vihjeen, että Frances saattaisi tietää asiasta jotain. Frances yrittää ensin karistaa toimittajan kimpustaan, mutta päättää lopulta puhua. On aika kohdata menneisyys ja sukeltaa 90-luvun teinivuosiin. Now Is Not the Time to Panic onkin upea kuvaus ystävyydestä ennen älypuhelimia ja sosiaalista mediaa. Koska itsekin elin teinivuosia 90-luvulla, tunnistin paljon tuttua, vaikka elämä amerikkalaisessa pikkukylässä on myös monella tapaa erilaista kuin elämä suomalaisessa pikkukylässä. Me emme onneksi ajelleet autoilla 16-vuotiaina, mutta amerikkalaisen populaarikulttuurin vaikutukset ulottuivat tännekin. Romaanissa julisteen sanoma leviää populaarikulttuurin väyliä kuin kulovalkea: siitä tehdään biisejä ja sitä printataan t-paitoihin. Taideprojekti takoo rahaa, mutta ei alkuperäisille tekijöilleen, joita kukaan ei koskaan uskoisi lapsiksi.

Wilson kirjoittaa hyvin elokuvallisesti, tapahtumat on helppo nähdä kohtauksina mielessään. Teiniangstin kuvaajana Wilson onnistuu loistavasti, Frankie ja Zeke ovat hellyyttävän kömpelöitä ja intohimoisia omassa teinikuplassaan. Romaanin tunnelma on hyvällä tapaa nostalginen ja melankolinen. Ripaus huumoriakin löytyy, mutta tällä kertaa Wilson säästelee huumorissa ja fantasiaelementeissä. Ehkä yllättävintä kirjassa on sen taustatarina. Äänikirjan lopussa on kirjailijan itsensä lukemat jälkisanat, jossa Wilson kertoo miten hän parikymppisenä opiskelijana tutustui vähän vanhempaan karismaattiseen näyttelijäopiskelijaan Ericiin, joka tuki ja kannusti sosiaalisesti arkaa Wilsonia. Wilsonin opiskeluaikainen työ oli kirjoittaa sähköiseen muotoon tylsiä käsikirjoja, joita kukaan ei lukenut. Eräänä päivänä Eric ehdotti, että hän lisäisi tekstin joukkoon jotain hölynpölyä ja katsoisi huomaako kukaan. Hän antoi Kevinille sitä varten tuon kahden virkkeen viestin, joka nyt on päätynyt tämän romaanin keskiöön. Nuo lauseet ovat kuulemma kulkeneet Wilsonin elämässä siitä lähtien ja hän on hokenut niitä mielessään aina kun on ollut vaikeaa. Ensimmäisen kerran hän käytti lauseita romaanissaan The Family Fang, mutta halusi lopulta tehdä kokonaisen romaanin pelkästään niiden ympärille. Kirjoitusprosessin aikana hän sai kuulla Ericin kuolleen koronaan, joten ystävä ei koskaan saanut lukea romaania valmiina. Now is Not the Time to Panic on Wilsonin viides romaani, joista valitettavasti yhtään ei ole toistaiseksi suomennettu.

Kevin Wilson:
Now Is Not the Time to Panic
HarperAudio 2022
Äänikirjan lukija: Ginnifer Goodwin

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

90-luku äänikirja joukkohysteria Kevin Wilson Now is Not the Time to Panic taide teini-ikä ulkopuolisuus ystävyys


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Tämä ei ehkä ole minulle, mutta kylläpä on tosi kiehtova ja hieno idea tehdä kirja tiettyjen lauseiden ympärille! Tuli ihan kylmät väreet.

    1. On todella jännä lähtökohta tässä romaanissa. Tuota tiettyihin lauseisiin kiinnittymistä selittänee myös osaltaan se, että Kevin Wilson kärsii Touretten oireyhtymästä. Hienoa, että on pystynyt kanavoimaan neurologisen häiriön voimavaraksi romaanin muodossa.

keyboard_arrow_up