menu Menu
Joyce Carol Oates: Elämäni rottana
HarperCollins, Käännöskirjallisuus, Oates Joyce Carol, Yhdysvallat 17/04/2020 0 kommenttia
Philip Teir: Neitsytpolku Edellinen Cho Nam-joo: Kim Jiyoung, Born 1982 Seuraava

Olin alkanut itkeä hysteerisesti. Micaela, joka oli jäänyt terveydenhoitajan huoneeseen, istuutui sängyn laidalle viereeni ja halasi minua. Pelkään mennä kotiin. Pelkään mennä kotiin. Kun sanat oli kerran sanottu ääneen, niitä ei enää saanut takaisin.
Paikalle kutsuttiin poliisit. Yksi heistä oli äidin ikäinen ystävällinen nainen, joka tarttui minua kädestä ja kannusti minua puhumaan, kertomaan kaiken, minkä tiesin. ”Kukaan ei satuta sinua. Ei enää koskaan. Tästä eteenpäin olet turvassa, Violet.”
Tietenkin uskoin häntä. Kun muistelen poliisin sanoja ja tapaa, jolla hän tarttui minua kädestä, voin edelleen aistia tuntemani huojennuksen ja toivon. Tästä eteenpäin olet turvassa, Violet.

Näin se alkoi. Ja kun se kerran oli alkanut, sitä oli mahdoton pysäyttää.
Siitä tuli julkista tietoa. South Niagaran poliisi sai epäiltyjen miesten kaksitoistavuotiaalta sisarelta täysin spontaanisti ja pyytämättä lisätietoa Hadrian Johnsonin taposta.
Näin päätettiin minun loppuelämästäni.

Joyce Carol Oates: Elämäni rottana

Joyce Carol Oatesilla on niin järjettömän laaja tuotanto, että herää epäilys onko hän se, jolla oikeasti on enemmän tunteja vuorokaudessa kuin meillä muilla kuolevaisilla. Oatesin romaaneja ei ole vähään aikaan suomennettu ja näköjään tässä välissä hän on vaihtanut Suomessa kustantajaa, Otavalta HarperCollinsille. Uuden kustantajan ensimmäinen suomennos Oatesilta on tuore romaani viime vuodelta, Elämäni rottana. Se on hurja tarina Violetista, jonka elämä järkkyy yhä uudelleen toksisen maskuliinisuuden myrkyttämässä maailmassa.

Violet Rue Kerrigan kasvaa katolilaisessa irlantilaistaustaisessa perheessä Yhdysvalloissa, lähellä Niagaran putouksia. Hän on seitsenlapsisen perheen kuopus. Isä on karismaattinen mutta viinaanmenevä putkimies, Vietnamin veteraani, joka edellyttää pojiltaan tappelutaitoa ja tyttäriltään seksikkyyttä, muttei liian seksikästä. Isä jumaloi tyttäriään, varsinkin Violetia. Kunnes Violet tekee jotain, mikä sysää hänet ikiajoiksi perheen hylkiöksi. Violet on 12-vuotias, kun hän eräänä myöhäisenä iltana näkee kahden veljensä puhdistamassa veristä baseballmailaa autotallissa. Kun seuraavana päivänä käy ilmi, että tummaihoinen poika on hakattu kuoliaaksi, Violet osaa yhdistää kuulemansa ja näkemänsä. Hän yrittää kertoa äidilleen ja tunnustaa salaisuutensa papillekin, mutta kukaan lähipiiristä ei suostu kuuntelemaan. Eihän omaa perhettä saa tuolla tavalla pettää, he sanovat.

Kun toinen veljistä tönäisee Violetin alas jäisiä rappusia, hän tulee tönäisseeksi liikkeelle tapahtumaketjun, joka muuttaa heidän kaikkien elämän. Violet tulee hädissään kertoneeksi salaisuutensa koulun terveydenhoitajalle ja ennen kuin ehtii tajutakaan, hänet on otettu huostaan ja veljet tuomitaan murhasta vankilaan. Violetista on perheen silmissä tullut rotta, petturi, jota ei enää huolita kotiin. Violet lähetetään asumaan lapsettoman tätinsä ja tämän miehen luo. Koko elämänsä Violet pohtii, mikä elämässä on oikeudenmukaista. Oliko oikein vai väärin kertoa totuus? Miksi perhe päätti valita rikollisten veljien puolustamisen ja evätä häneltä kaiken rakkauden? Vaikka perhe on mitä on, Violet kaipaa kotiin niin että sattuu.

Oates kirjoittaa villiä, kuumeisen vimmaista tekstiä. Kerronnasta tulee mieleen Oatesin mestariteos, Marilyn Monroen elämästä ammentava Blondi. Nyt päähenkilö ei vain ole niin karismaattinen kuin Marilyn, vaan kuin kuka tahansa huonot kortit elämässä saanut tyttö. Silti heissä on paljon samaa. Molemmat joutuvat sinisilmäisyytensä ja rehellisyytensä vuoksi jatkuvasti miesten jyräämiksi, hyväksikäyttämiksi ja hylkäämiksi. Miehet Violetin elämässä ovat todellisia mätämunia. Isä ja veljet tietysti, mutta ei se siihen lopu. Natseja ihannoiva ja koulutyttöjä huumaava pedofiili matikanopettajana on aivan oma lukunsa. Myös tädin mies alkaa käyttäytyä sopimattomasti. Ensimmäisessä työpaikassaan siivoojana Violet ajautuu vanhemman miesasiakkaan rakastajaksi. Sekään ei tietysti pääty hyvin, vaikka jotain hyvää Violet onnistuu viemään suhteesta mukanaan. Lukiessa alkaa jo pelätä seuraavaa Violetin tielle tulevaa miestä. Ehkä lopussa on kuitenkin toivoa tasa-arvoisemmasta ja terveemmästä ihmissuhteesta.

Elämäni rottana on rankka, mutta intensiivisyydessään lukijan huumaava teos. Sitä lukiessa päässä risteili monia muita teoksia. Klaanimaisia piirteitä omaavasta patriarkaalisesta perheestä tuli mieleen Tara Westoverin Educated tai J. D. Vancen Hillbilly Elegy, mustiin kohdistuvasta syrjinnästä ja väkivallasta Harper Leen upea klassikko Kuin surmaisi satakielen tai Colson Whiteheadin The Nickel Boys. Hyväksikäyttäjämiehiä tuntuu löytyvän lähes joka toisesta lukemastani kirjasta. Juuri kuuntelin äänikirjana Kate Elizabeth Russellin romaanin My Dark Vanessa, joka kertoo teinitytön ja 30 vuotta vanhemman opettajan suhteesta. Toksista maskuliinisuutta suomalaisen miehen näkökulmasta käsittelee Juhani Brander esseekokoelmassaan Miehen kuolema: pohdintoja maskuliinisuudesta. Nämä kaikki kaiut päässäni luin Violetin tarinaa pala kurkussa. Elämäni rottana on vaikuttavan puistattava romaani.

Joyce Carol Oates:
Elämäni rottana
My Life as a Rat (2019),
suom. Kira Poutanen
HarperCollins 2020
Arvostelukappale

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Elämäni rottana HarperCollins hyväksikäyttö Joyce Carol Oates perheet rakkaus rikos selviytymistarina väkivalta


Edellinen Seuraava

Vastaa

keyboard_arrow_up