Tulee liian harvoin luettua novelleja. Jouluna herkuttelin lahjaksi saamani Ali Smithin Public library and other stories, mutta se taisikin olla ainoa lukemani novellikokoelma viime vuonna. Koska en ole harjaantunut novellien lukija, huomaan ahmivani niitä liian nopeasti. En tiedä onko viisasta hotkaista novellikokoelmaa yhtenä suupalana, kaikki vivahteet tulisivat varmasti paremmin esiin kun malttaisi makustella yhden novellin päivässä. No enpä taaskaan malttanut. Kriitikoiden ylistämä George Saundersin Joulukuun kymmenes tuli pureskeltua kahdessa illassa, vaikka novellien vinksahtaneessa maailmassa on kyllä sulattelemista vielä pitkäksi toviksi.

Joulukuun kymmenes sisältää kymmenen novellia, jotka on julkaistu alunperin The New Yorkerissa ja Harper’sissa vuosina 1995–2012. Novellien yhteinen nimittäjä on amerikkalaisen lähiöelämän nyrjähtänyt elämänmeno ja tyylilajina mustaakin mustempi satiiri, joka aiheuttaa tahattomia naurunpyrskähdyksiä, joissa on vähän syyllinen jälkimaku. Kaikissa novelleissa henkilöt ovat tavalla tai toisella rikkinäisiä, tyytymättömiä tai yrittävät pysyä kasassa rikki menneessä maailmassa. Novellikokoelmista on muutenkin vaikea valita yhtä tekstinäytettä, mutta Saundersin tapauksessa se on entistäkin vaikeampaa. Hän nimittäin liikkuu niin kameleonttimaisesti kielen eri ilmaisumuodoissa, että jokaisella tarinalla ja kertojalla on täysin omanlaisensa ääni. Tämä tekee novellien lukemisesta älyllistä ilotulitusta.

Saundersin aiheet ovat rankkoja: on itsemurhaa, raiskauksia, kidnappausta, mielialalääkkeitä, sotatraumoja, syöpää ja yleistä eksintentialistista pahoinvointia. Silti kyseessä ei ole mikään “ranteet auki” -lukukokemus. Saunders pakottaa lukijan katsomaan äärirajoille vedettyjä dystopioitaan nyrjähtäneestä maailmasta, joka on pelottavan lähellä todellisuutta. Hän tekee sen kuitenkin armollisesti, käyttäen satiiria pehmentämään iskua. Novellien lukeminen on hieman hämmentävä kokemus, sillä raja naurun ja järkytyksen välissä on niin häilyvä. Yksi tällaisia hämmentävimpiä oli novelli Semplica-päiväkirjat, jossa 40-vuotias perheenisä kirjoittaa päiväkirjassaan yrityksistään parantaa perheensä sosiaalista statusta naapurustossa, jossa vaurautta ja asemaa mitataan sillä kenellä on hienoin piha. Ja hienoon pihaan kuuluu tietenkin ns. ST-ripustus eli teline, jossa köyhistä maista lähtöisin olevia nuoria tyttöjä ripustetaan roikkumaan ohimoiden läpi asennettavan siiman varaan. Isä saa kuitenkin harmaita hiuksia kun perheen nuorimmainen, “liian herkkä” tyttö, päästää kalliit ST-tytöt vapaiksi.

Tulevat sukupolvet huom.: joskus, ainakin meidän elinaikana, perhe eksyy pimeään. Perheestä tuntuu: ollaan luusereita kaikki, kaikki menee pieleen. Vanhemmat huutaa, syyttelee toisiaan. Isä potkii seiniä, jääkaapin viereen tulee reikä, kenenkään ei tee mieli syödä. On niin kireä tilanne, ettei voi istua pöydässä. Sietämätöntä. Ihminen (isä) alkaa miettiä onko missään järkeä, eli isä (minä) miettii eikö olisi parempi elää yksin, omin päin, metsässä, huolehtia omista asioista, olla rakastamatta ketään. Meidän perheessä tänään sellainen päivä.

Semplica-päiväkirjat

Suosikkini novellien joukossa oli ehdottomasti niminovelli Joulukuun kymmenes. Ehkä siksi, että se oli tarinoista toiveikkain. Siinä syöpää sairastava mies on luovuttamassa ja päättää palelluttaa itsensä kuoliaaksi, mutta joutuukin keskeyttämään aikeensa pelastaakseen jäiseen järveen pudonneen pikkupojan. Pakkasen, jään ja viiman keskeltä kumpuaa lopulta lämpöä, joka jättää lupauksen paremmasta. Varmasti sillä on tarkoituksensa, että tämä novelli on päätynyt niminovelliksi ja kirjan viimeiseksi tarinaksi. Kiitos siitä!

Sillä lailla. Tämän verran hän saattoi tehdä. Jospa pojalle tulisi näin parempi mieli? Oliko se hänen ansiotaan? Siinäpä hyvä syy. Pysyä elävien kirjoissa. Vai mitä? Muita ihmisiä on mahdotonta lohduttaa ellei ole itse elävien kirjoissa. Minkäs teet jos olet kuollut?

Joulukuun kymmenes

George Saunders: Joulukuun kymmenesGeorge Saunders: Joulukuun kymmenes
Tenth of December (2013), suom. Markku Päkkilä.
Siltala 2015. 

Saundersin satiirinhuuruisia näkyjä ovat nähneet myös mm.:
Omppu
Tuijata 
Ullan luetut kirjat
Suketus

Tietoa kirjoittajasta

Kirjaluotsi on valmentaja ja viestijä, joka hengittää kirjallisuutta ja uskoo kaikenlaisten kirjojen ja tarinoiden elämänlaatua parantavaan voimaan. Kirjaluotsi kuvaa omia kokemuksiaan mieltä avartaneista tarinoista.

Jätä vastaus.