menu Menu
Joonatan Tola: Punainen planeetta & Hullut ihanat linnut
Kotimainen kaunokirjallisuus, Otava, Suomi, Tola Joonatan 07/02/2023 2 kommenttia
Emily St. John Mandel: Sea of Tranquility Edellinen Barbara Kingsolver: Demon Copperhead Seuraava

Isoäidin vierailua oli odotettu viikkokaudet kuin joulua, eikä vähiten siksi että me paastosimme jotta isä sai ostettua ruokajuomat hienoille vieraille. Isä myös säästi rahaa uuteen ilmakivääriin, ja jo senkin takia kaurapuurolla ja kahvilla piti pärjätä. Ja siinä oli sitten sellaista Jeesuksen haudasta nousemisen tuntua, kun viikkoa ennen juhannusta, pahimman nälänhätämme aikoihin, 77-vuotias varatuomari karautti Mersullaan pihaan. Isä otti vieraat vastaan puolialasti preeriaintiaaniksi pukeutuneena. Isän viiksien toinen kärki – terävä kuin jääpuikko – retkotti alempana kuin toinen.

“Hau! Tervetuloa Ringon valtakuntaan! Tuolla näette linnani”, isä sanoi, osoitti mummonmökkiämme ja kahmaisi sukulaisensa kymmenen sekunnin ryhmähalaukseen. Aurinko paahtoi pilvettömältä taivaalta. Ilmassa leijui lämmenneen nurmikon lemu.

Joonatan Tola: Punainen planeetta

Joonatan Tolan esikoisromaani Punainen planeetta kiinnitti huomioni jo ilmestyessään pari vuotta sitten, mutta sen lukeminen on aina vaan jäänyt. Nyt Tolalta ilmestyi jo jatkoa tarinaan, joten kiirehdin ottamaan vahinkoni kiinni. Kuuntelin molemmat kirjat putkeen äänikirjoina ja mikä kuunteluputki se olikaan! Tola on tehnyt mielikuvituksella höystetyn matkan lapsuuteensa, joka on jo itsessään niin eeppistä romaaniainesta, ettei lisäväriä ole tarvinnut keksimällä keksiä. Omintakeinen huumori ja inhimillinen lämpö sävyttävät ahdistavan lapsuustarinan kirkkain värein. Omaelämäkerralliseen sarjaan on myöhemmin tulossa vielä kolmaskin osa. Punainen planeetta keskittyy Tolan isään ja tämän sukuun, toinen romaani Hullut ihanat linnut puolestaan kertoo äidin ja lasten elämästä isän kuoleman jälkeen. Tämän jutun alla lisää uudesta romaanista.

Romaanin kehyskertomuksessa Joonatan menee tapaamaan isoäitiään, töölöläistä hienostorouvaa, joka on jäänyt hänelle vieraaksi. Nyt tämä isän Hurtaksi kutsuma nainen on vakavasti sairaana ja on viimeiset hetket kysyä isästä: miten ja miksi isä sairastui? Isoäiti ei kuitenkaan ole valmis puhumaan ikävistä asioista ja itse asiassa luulee pojanpoikaansa omaksi pojakseen Mikoksi. Mikko J. Tola (1954-1989) sairastui jo nuorena skitsofreniaan, kuuli päässään natsiupseerin ääniä ja teki useita itsemurhayrityksiä. Toisaalta perusti myös nelilapsisen perheen, hämmästytti taiteellaan ja elämänfilosofiallaan ja lopulta teki itsemurhan 35-vuotiaana, Joonatanin ollessa 5-vuotias. Joonatanin on itse koottava palapelin palat luodakseen edes jollain tapaa ehjän kuvan rikkinäisestä lapsuudestaan, jota määritti psyykkisesti sairaan taiteilijaisän luoma turvattomuuden ilmapiiri.

Toisella tapaa värikäs persoona oli myös Mikon isä, aivokirurgian erikoislääkäri Jaakko Tola, joka sairastui polioon ja halvaantui Mikon ollessa parivuotias. Neliraajahalvaus ja hengityskone eivät estäneet Jaakko Tolaa tekemästä töitä ja johtamasta perhettään rautaisella otteella. Kaikkivoipainen yleisnero käänsi lääketieteellistä materiaalia, piti lehdessä lääkäripalstaa ja hänestä tuli myös Suomen ensimmäinen tv-kolumnisti. Nuorimman pojan sairastuminen skitsofreniaan ja lukuisat itsemurhayritykset olivat vanhemmille suuri häpeän aihe ja he käsittelivät asian omilla tavoillaan: isä turrutti pojan psyykenlääkkeillä, äiti ei halunnut tunnustaa koko sairautta. Mikko ihaili isäänsä ja katkeroitui tämän kuoleman jälkeen erityisesti äidilleen, joka kehtasi vielä ottaa uuden miehen erinomaisen isän tilalle. Mikko oli kova lähettelemään kirjeitä ja käräjöimään ja onnistui katkaisemaan lopulta kokonaan välit sukulaisiin.

Vaikka olikin jo mieleltään sairas, Mikon onnistui löytää itselleen kulkija rinnalleen. Vaimoa hän kutsui Omenankukaksi ja kyllä heidän välillään rakkautta oli. Mikko oli karismaattinen, komea ja hauskaa seuraa, hänen kanssaan ei tylsää hetkeä ollut. Pariskunta vietti boheemia hippielämää. Lapsia syntyi yhteensä neljä ja perhe muutti paikkakunnalta toiselle aina kun edellisen paikkakunnan naapurit kyllästyivät kylähullunsa toilailuihin. Lopulta he päätyivät lähiöön Joensuuhun. Sen rahan mitä oli isä käytti viinaan, taksimatkoihin ja taiteilijan tarvikkeisiin. Niillä hän maalasi tauluja, joita yritti myydä tai vaihtaa perheen tarvitsemaan tavaraan tai ruokaan. Lapset tottuivat syömään riisiä vedellä jatketun ketsupin kanssa. Isän luomisvoima oli melkoinen: taulut, runoteokset ja jopa romaanit syntyivät vuorokaudessa eikä niitä enää editoitu sen jälkeen. Taiteilija luotti omaan erinomaisuuteensa, muilta nerokkuus jäi enimmäkseen huomaamatta. Aikojen saatossa alkoholi alkoi ottaa yhä enemmän tilaa ja itsemurha-ajatukset palasivat. Perheen elämää varjosti myös äidin sairastuminen MS-tautiin, joka vei äidin pyörätuoliin.

Vanhin lapsista, näkijäsisko, joutui jo kuusivuotiaana ottamaan aikuisen roolin: maksamaan laskut, siivoamaan, käymään kaupassa, hoitamaan nuorempia sisaruksiaan ja krapulaisia vanhempiaan. Hän myös osallistui isän meediosessioihin, joissa hänen tehtävänsä oli katsoa eri planeettoihin ja ennustaa isän kuolinaikaa. Eriparisilmäinen sisko taas uskalsi ottaa toisenlaisen roolin ja kapinoida isän sääntöjä ja hullutuksia vastaan. Kertoja itse oli äidin poika, symbioottisesti äidissä kiinni ja höpötteli omaa puhettaan, jota muiden oli vaikea ymmärtää. Saadessaan ilmoituksen isän kuolemasta, 5-vuotias Joonatan vastasi okei ja jatkoi autoleikkejään. Pikkuveli taas oli vielä aivan vauva eikä ehkä muista juuri mitään tuosta ajasta.

Hengästyttävällä tahdilla Tola marssittaa lukijan eteen tilanteita, joita päivitellä, kunnes seuraava käänne taas päihittää edellisen hulluudellaan. Itse hän ei sorru surkuttelemaan, vaan antaa tilanteiden puhua puolestaan. Lukija on lasten puolesta koko ajan sydän syrjällään, mutta onneksi lohtuna on tieto siitä, että hyvin heidän on lopulta käynyt. Yksi heistä on kirjoittanut tämän hienon teoksen ja yksi näyttelee ja ohjaa menestyksekkäästi. Terapiaa traumasta selviäminen on varmasti vaatinut. Lukiessa myös tajuaa, että vaikka omasta näkökulmasta kaikki kuulostaa niin erikoiselta ja kamalalta, lapsille tuossa hetkessä tuo elämä on ollut “normaalia”. Eivät he ole tienneet muunlaisesta, mutta toki turvattomuuden tunne on ollut läsnä. Isän kuoleman jälkeen äiti ja lapset ehtivät viettää viisi vuotta äitinsä kanssa ennen kuin äitikin kuoli. Mutta tuosta jaksosta lisää alla.

Helmet-lukuhaaste 2023:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 46 – Kirjassa on epätavallinen mies tai poika.

Joonatan Tola:
Punainen planeetta
Otava 2021
Äänikirjan lukija: Ilkka Villi

Muissa blogeissa:
Kirjasähkökäyrä
Kirjavinkit
Kirsin Book Club
Kulttuuri kukoistaa
Marjatan kirjat ja mietteet
Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Joonatan Tola: Hullut ihanat linnut

Juoksin nuoremman isosiskon perässä käytäville hillumaan, hyppelimme ja pomppelimme niin kuin lapset jotka eivät tajua että huonosti menee. Ihailimme laitoksen kattoa ja loisteputkia ja vitivalkoisia seiniä, kaikkialla oli valkoista kuin unessa, josta on poistettu värit, ja siskon silmissä tiukki vuorille paenneen zeniläisen munkin öljylamppu, ongelmat olivat aina tulleet ja menneet, ihmiset eläneet tai kuolleet, kaikki meni aina päin helvettiä, joten turha oli stressata mistään. Mutta molempien niskat olivat kierrekorkeilla siitä alituisesta ympäristön taka-ajatusten ja mielialojen kyttäämisestä, kasvin lailla piti taipua milloin minnekin, valoon päin.

Joonatan Tola: Hullut ihanat linnut

Joonatan Tolan omaan lapsuuteen perustuva romaanisarja sai toisen osansa nyt vuoden alussa. Hullut ihanat linnut keskittyy aikaan isän itsemurhan jälkeen, kun äiti ja lapset yrittävät pärjätä keskenään Toisen romaanin kehyskertomuksessa Joonatan on tulossa itse isäksi ja jännitys lähestyvästä synnytyksestä saa hänet muistelemaan omaa synnyttäjäänsä. Tarina jatkuu siitä mihin viimeksi jäi eli aikaan heti isän kuoleman jälkeen. Liikuntavammainen äiti raahustaa pyörätuolissa puristaen miehensä tuhkat sisältävää ämpäriä sylissään. Jotenkin olisi selvittävä surusta, sairaudesta ja lesken elämästä neljän pienen lapsen kanssa. Apua ei kuitenkaan haluta vastaanottaa, sillä Mikko-vainaa oli onnistunut iskostamaan pelon ja inhon sossua ja lastensuojelua kohtaan myös vaimoonsa. Äiti päättelee, että uusi mies voisi auttaa ja rustaa lasten avulla seuranhakuilmoituksen lehteen. Tuloksena on uusi poikaystävä Markku, josta on lopulta enemmän haittaa kuin hyötyä.

Ensimmäisen kirjan näkijäsisko on nyt budjetinlaskijasisko, joka jatkaa huushollin pyörittämisvastuuta. Eriparisilmäinen sisko taas jatkaa kapinalinjalla ja on nyt ylennetty huligaanisiskoksi. Hän vastaa perheen viihdykkeestä, nyt kun isä ei ole tarjoamassa omaa showtaan. Joonatankin joutuu puolipakolla mukaan siskon talk show -hankkeisiin. Kuusivuotias Joonatan huolehtii äidistä, koska on edelleen äidin poika. Kun äiti menee yhä huonompaan kuntoon, Joonatan hoitaa, pesee, pukee ja ruokkii äitiä, siivoaa sotkut ja hellittelee. “Kellidäänkö nyt kuin kiddanpennut henikodda!” Kirjan nimi Hullut ihanat linnut viittaa romaaniin, jota äiti kirjassa kirjoittaa kylpyammeessa tuntikausia istuen. Joonatan oli auttanut virittämään ammeen päälle huteran tason sähkökirjoituskonetta varten. Se oli juurikin niin vaarallista ja hullua, miltä kuulostaakin, ja yhden kerran äiti ja poika meinasivat molemmat käräyttää itsensä. Hengenvaarallisia tilanteita riittää, ennen kuin lapset lopulta pakkohuostaanotetaan.

Turha huokaista helpotuksesta, kun lapset pääsevät viranomaisten huostaan. Lapset sijoitetaan laitokseen, joka on tarkoitettu koulukotitaustaisille moniongelmaisille nuorille. Ei tosiaan pienille lapsille, jotka ovat koko ikänsä kärsineet turvattomuudesta ja epävakaasta arjesta. Äiti sijoitetaan laitoksen viereen omaan asuntoon, mutta saa lähtöpassit, kun meinaa polttaa paikan tuhkaksi holtittomalla tupakoinnillaan. Kovin vakaita aikuisia ei lasten elämään päädy tälläkään keinolla, varsinkin laitoksen hoitaja Esa on melkoisen värikäs persoona. Asiat helpottuvat, kun lapset pääsevät pysyvämpään sijoitukseen perhekotiin, mutta persoonallisuutta löytyy aimo annos myös tästä suurperheestä. Lapsilla on nyt kuitenkin tukea ja turvaa kohdata äidin menetys. Hoitokodissa kuolemaa tekevä äitikin saa lisää kädestäpitelijöitä, kun perhekodin lapset haluavat kyläillä koko orkesterin voimin. Ehkä tässä kohtaa voi jo huokaista edes vähän helpotuksesta, kun jonkinlainen turvaverkko on ottamassa koppia näistä elämän heittelemistä.

Olen lukenut paljon rikkinäisistä perheistä ja monet näistä kirjoittajan omaa traumaa käsittelevistä kirjoista ovat jääneet vahvasti mieleen. Päällimmäisenä vertailukohtana tulee mieleen alkoholistiäitiään hoitava poika Douglas Stuartin omakohtaisessa romaanissa Shuggie Bain tai Jeannette Wallsin muistelmateos The Glass Castle, jossa hän kertoo omasta ja kolmen sisaruksensa lapsuudesta mielenterveysongelmista ja alkoholismista kärsivien taiteilijavanhempiensa kanssa. Varsinkin jälkimmäisessä kirjassa on paljon samaa Tolan kertomusten kanssa: vanhempien karismaattisuus, sosiaaliviranomaisten pakoilu, jatkuvat muutot, lasten ja vanhempien roolien sekoittuminen. Tolan karnevalistisesta tyylistä tulee mieleen myös Karin Smirnoffin Jana Kippo -trilogia. Tolan romaanit eivät lainkaan kalpene näiden rinnalla, vaan ovat aivan omalla planeetallaan ja hullun ihania! Hienoa, että kaunokirjallisuudella voidaan hälventää turhaa stigmaa, jota mielenterveysongelmien ympärillä edelleen on. Jos niihin ei liittyisi niin paljon häpeää ja ennakkoluuloja, avun pyytäminen ja saaminen voisi olla helpompaa. Jään mielenkiinnolla odottamaan päätösosaa tähän tunteita liikuttavaan saagaan.

Helmet-lukuhaaste 2023:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 49 – Kirja on julkaistu vuonna 2023.

Joonatan Tola:
Hullut ihanat linnut
Otava 2023
Äänikirjan lukija: Ilkka Villi

Muissa blogeissa:
Anun ihmeelliset matkat
Kirjasähkökäyrä
Kulttuuri kukoistaa
Marjatan kirjat ja mietteet
Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

autofiktio Hullut ihanat linnut huostaanotto Joonatan Tola köyhyys lapsuus lastensuojelu mielenterveys Punainen planeetta sairaus taiteilijuus


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Aivan omalla planeetallaan ja hullun ihania! Miten kivasti muotoiltu määrittely Tolan tyylistä. Minäkin odotan kovasti tarinalle jatkoa.

    1. Tola tarjosi kirjan nimillään hyvät eväät tuohon määritelmään 😊 Pakkohan näihin oli itsekin tutustua, kun äitini jo innoissaan referoi minulle molempien kirjojen tapahtumat. Nyt on sitten helpompi äidin kanssa näistä keskustella 😄

keyboard_arrow_up