Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä.
Iltakuudelta Hans on unohtaa sulkea oven Katharinan perässä, sillä niin kiire hänellä on sulkea nuori nainen syliinsä. Toisaalta heillä on jälleen onnellisen olosuhteen vuoksi kokonainen yö edessään, ja hän haluaa olla kiirehtimättä. Katharinakaan ei riisu hopeanhohtoista boleroaan tervehtimisen jälkeen. Hans kaataa turkkilaista kahvia, kuohuviinin hän on laittanut viilenemään jo kaksi tuntia aiemmin. Kaksi kuppia ja kaksi lasia on jonkin ajan kuluttua asetettu sängyn päädyssä olevalle kirjojen täyttämälle hyllylle, ja he makaavat aviovuoteen päiväpeitteellä, vaikka Hans ei sanokaan sitä aviovuoteeksi vaan leveäksi seslongiksi. Suudelmia, mutta aluksi ei mitään muuta, he juovat kuohuviiniä, juovat kahvia, syleilevät, Katharina kiemurtelee Hansin kosketuksista, mutta Hans ei vieläkään riisu Katharinalta hopeista boleroa. Hän on viimeisen viikon aikana oppinut odottamaan. Se vei minulta hengen, sinun odottamisesi siis, Hans sanoo, mutta samalla oli hyvä, että se teki niin kipeää. Katharina vetää Hansin pään itseään kohti ja suutelee. Varasin jo eilen aamupäivällä Schinkelstubesta meille pöydän täksi illaksi – luultavasti pakottaakseni jumalat näkemään, että olet todellakin palannut luokseni.
Suunnitelmataloutta, Katharina sanoo, tosi hieno ajatus, ja suutelee Hansia vielä kerran.
Minua pelotti, Hans sanoo.
Niin minuakin, Katharina sanoo, nyt aivan vakavana.
– Jenny Erpenbeck: Kairos
Olen odottanut Kairos-romaanin lukemista siitä asti, kun se voitti International Booker -palkinnon viime vuonna. Jenny Erpenbeckin edelliset suomennetut romaanit, Mennä, meni, mennyt ja Päivien loppu, ovat jättäneet vahvan muistijäljen: ne ovat olleet yhtä aikaa runollisia ja rajuja, viiltävän älykkäitä mutta samaan aikaan ihon alle meneviä. Odotukset olivat siis korkealla – ja kuten usein suurten odotusten kohdalla käy, ne sekä täyttyivät että eivät.
Kairos on kerronnallisesti intensiivinen ja kiehtova teos, joka vaatii lukijaltaan paljon – ja antaa vastineeksi paljon sellaista, jota ei heti osaa pukea sanoiksi. Se kertoo Katharinan ja Hansin suhteesta, joka alkaa Itä-Berliinissä vuonna 1986. Katharina on vasta 19-vuotias opiskelija, Hans 53-vuotias naimisissa oleva kirjailija. Alku on kiehtovaa ja intohimoista, mutta nopeasti käy selväksi, ettei kyseessä ole mikään tavanomainen rakkaustarina, vaan jotain synkempää ja syvästi epätasapainoista.
Kirja kuvaa henkilökohtaisen suhteen dynamiikkaa, joka muistuttaa epävakaata valtiota. Hans kontrolloi Katharinaa, tarkkailee, rankaisee, mitätöi – ja Katharina alistuu, kadottaa identiteettiään, yrittää sopeutua. Suhteen myötä lukijakin joutuu peilaamaan omaa moraalista epämukavuuttaan: kuinka kauan tätä voi seurata, ennen kuin tekee mieli huutaa “lähde karkuun”? Silti en pystynyt lopettamaan lukemista. Erpenbeckin kieli on tarkkaa ja harkittua, jopa silloin kun se kuvaa raastavinta kontrollia ja henkistä väkivaltaa.
Itä-Saksan ja DDR:n romahdus toimii taustana, mutta ei vain kulissina. Se on osa romaanin rakennetta, tapa tarkastella, miten suuret yhteiskunnalliset järjestelmät tunkeutuvat intiimeihin kokemuksiin. Hansin hahmo, jossain määrin DDR:n puolestapuhujana, ei niinkään idealisoi mennyttä aikaa kuin edustaa järjestelmää, joka ei lopulta kestä. Kuten Booker Prizen esittelyssä todettiin, Kairos esittää rakkaussuhteen, joka on aluksi täynnä mahdollisuuksia mutta lopulta tukahduttava – aivan kuten autoritaarinen valtio.
Lukukokemuksena Kairos oli paikoin raskas. Kirjan toisella puoliskolla, kun suhteen sadistiset sävyt voimistuvat ja toisto käy lähes piinaavaksi, huomasin toivovani, että olisin jo lopussa. Ja kun sinne lopulta pääsin, tunsin ennen kaikkea helpotusta. Tämä ei ole kirja, joka hellii lukijaansa, mutta ei se ole sen tarkoituskaan. Se pakottaa näkemään ja tuntemaan asioita, joita ehkä mieluummin väistäisi.
On silti sanottava: Erpenbeck on mestari. Hän kirjoittaa tavalla, joka ei tee kompromisseja. Vaikka Kairos ei ole lempeä lukukokemus, se on syvä, älykäs ja tärkeä. Se on romaani vallasta – niin henkilökohtaisesta kuin poliittisesta – ja siitä, miten historian suuret linjat näkyvät yksilön elämän pienissä liikkeissä. Ja vaikka välillä olin uupunut, olen myös vakuuttunut: harva kirjailija kirjoittaa näin kunnianhimoisesti, näin tinkimättömästi.
Helmet-lukuhaaste 2025:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 19 – Kirja on Keltaisen kirjaston kirjalistalla.
Jenny Erpenbeck:
Kairos
Kairos (2021),
suom. Jukka-Pekka Pajunen
Tammi 2025
DDR helmet2025 helmethaaste ihmissuhteet International Booker Jenny Erpenbeck Kairos Keltainen kirjasto rakkaus valta
Edellinen Seuraava