menu Menu
Jeffrey Eugenides: Virgin Suicides - Kauniina kuolleet
Eugenides Jeffrey, Käännöskirjallisuus, Otava, Yhdysvallat 02/08/2019 0 kommenttia
Paul Auster: Kuun maisemissa Edellinen Jane Austen: Pride and Prejudice & Carol Shields: Jane Austen | Klassikkohaaste 9 Seuraava

Se tapahtui kesäkuussa pahimman sarvikorentosesongin aikaan. Joka vuosi nuo häilyvät hyönteiset nousevat suurina pilvinä saastuneen järven leväkasvustoista ja peittävät alleen koko kaupungin. Ne pimentävät ikkunat, levittäytyvät autojen ja katulamppujen päälle ja sotkevat venelaiturit ja purjeveneiden mastot kaikenkattavalla ruskealla töhnällä. Rouva Scheer, joka asuu meidän kadullamme, sanoi nähneensä Cecilian päivää ennen itsemurhayritystä. Cecilia oli seissyt katukäytävällä iänikuisessa antiikkisessa hääpuvussaan, josta oli saksittu helma lyhyeksi, ja tuijotellut sarvikorentojen peittämää Ford Thunderbirdiä. ”Paras kun haet luudan”, rouva Scheer oli neuvonut häntä, mutta Cecilia oli katsonut häntä syvähenkisen näköisenä ja sanonut: ”Ne ovat kuolleita. Ne elävät vain vuorokauden. Kuoriutuvat, lisääntyvät ja heittävät veivinsä. Ne eivät kerkiä edes syödä.” Sen sanottuaan Cecilia oli pannut kätensä söhröiseen itikkapuuroon ja piirtänyt siihen nimikirjaimensa: C.L.

Jeffrey Eugenides: Virgin Suicides – Kauniina kuolleet

Jeffrey Eugenides on erinomainen kirjailija! Voisin lopettaa tähän, mutta ehkä haluatte kuulla jotain muutakin. Olen lukenut aiemmin Eugenidesilta loistavan romaanin Middlesex ja kiehtovan novellikokoelman Fresh Complaint, joka julkaistiin keväällä suomeksi nimellä Oikukkaat puutarhat. Nyt oli vuorossa esikoisromaani Virgin Suicides, josta Sofia Coppola ohjasi menestyselokuvan vuonna 1999. Elokuvaa en ole nähnyt, mutta se muistui taas mieleen, kun toimittaja Susanna Karhapää kirjoitti siitä kiinnostavan esseen muutama päivä sitten Helsingin Sanomissa. Päätin siis tarttua kirjaan, joka on odottanut hyllyssäni jo jonkin aikaa. Olen kai säästellyt sitä sellaisen päivän varalle, kun haluan lukea jotain takuuvarmasti hyvää. Kirjan lukemiseen menikin vain päivä, kun liimauduin tekstiin yhtä tiukasti kuin sarvikorennot (ks. alla) auton tuulilasiin.

Romaanin aihe on kammottava. Se kertoo Lisbonin perheen viidestä teinityttärestä, jotka päätyvät kukin vuorollaan riistämään hengen itseltään yhden vuoden aikana. Kauniita ja enigmaattisia siskoksia ja heidän kotitalonsa traagisia tapahtumia seurataan naapuruston teinipoikien tarkkailevin silmin. Pojat eivät voi lakata ajattelemasta Ceciliaa (13), Luxia (14), Bonnieta (15), Marya (16) ja Theresea (17). Eivät edes vuosia myöhemmin, kun tytöistä jokainen on kasvanut koiranputkea jo hyvän aikaa. Pojat, nyt jo aikamiehiä, tarkastelevat keräämäänsä todistusaineistoa ja haastattelevat Lisbonin tytöt tunteneita ihmisiä ymmärtääkseen miksi nämä nuoruutensa kukoistuksessa olleet sisarukset halusivat niin kiihkeästi pois tästä maailmasta. Lopullista syytä ei koskaan saada tietää, mutta jokainen voi tehdä omia johtopäätöksiään. Ainakaan tiukka uskonnollinen kasvatus ja eristäminen muista nuorista ei asiaa auttanut.

Lisbonin perheen isä oli matematiikanopettajana tyttöjen koulussa ja olisi ainakin omien puheidensa mukaan sallinut tytöille vapauksia, mutta taipui vaimonsa jyrkempiin rajoihin. Tyttöjen ylisuojeleva äiti ei anna heidän seurustella muiden nuorten, varsinkaan poikien, kanssa. He eivät myöskään saa käyttää meikkiä tai kuunnella rockia. Pikkusisko Cecilian itsemurhayrityksen ja lopulta onnistuneen itsemurhan jälkeen kodin ovet sulkeutuvat entistä tiiviimmin tyttöjen ympärillä. Itse talokin alkaa rapistua ja naapurusto seuraa henkeään pidätellen likaisten ikkunoiden takana vilahtelevia riutuneen oloisia tyttöjä. Pojat ajattelevat tyttöjen lähettävän heille salaisia viestejä väläyttelemällä valoja ja soittamalla levyjä puhelimessa. Pojat uskovat olevansa avain Lisbonin siskosten vapautumiseen, mutta siskoksilla on ihan oma ajatuksensa vapaudesta. Teinipoikien nenän edessä he toteuttavat karmivan suunnitelmansa.

Eugenides kirjoittaa vangitsevasti ja kirjaa lukee kuumeisen keskittyneesti. Tarina rönsyilee sinne tänne ja 70-luvun michiganilaisen pikkukaupungin persoonallisuudet kuvataan mehukkaasti. Karmivasta aiheesta huolimatta kerronta hengittää ja huvittaakin, joten lukeminen ei tunnu raskaalta. Lisbonin tyttöjen ympärillä pyörivissä ihailijoissa on koomisiakin hahmoja, kuten kaikkien ihailema seksikäs pössyttelijä Trip Fontaine, joka hullaantuu Lux Lisbonista. Koska Lisbonin perheen tapahtumia tutkaillaan matkan päästä, kaiken ylle jää salaperäisyyden huntu. Perheen salaisuudet jäävät seinien sisälle ja lopullinen totuus haudataan tyttöjen mukana.

Juhani Lindholmin suomennos on muuten sujuvaa luettavaa, mutta yhdestä pikkuasiasta on nyt nipotettava. Kuten tuossa valitsemassani lainauksessakin, kirjassa mainitaan usein sarvikorennot, jotka peittävät kesäkuussa alleen koko kaupungin. Eugenides kuvaa näitä öttiäisiä ja ihmisten taistoa niiden kanssa niin kiehtovasti, että menin heti googlettelemaan minkälainen otus on sarvikorento. Hakusana sarvikorento tuotti yllättäen vain pari osumaa, jotka kaikki johtivat tästä kirjasta kertoviin blogijuttuihin. Taitaa siis olla Juhani Lindholmin keksintöä koko tämä sarvikorento. En jättänyt asiaa tähän, vaan menin alkulähteelle ja tarkistin mitä sanaa Eugenides on käyttänyt näistä ötököistä: fish fly. Se taas näyttää pikaisen googlettelun perusteella viittaavan kaislakorentoon. Oli mikä tahansa korento, ei se ainakaan itikka ole, niin kuin Lindholm myös näitä nimittää. Alkutekstissä esimerkiksi tuo lainauksen söhröinen itikkapuuro on foamy layer of bugs eli suoraan suomennettuna vaahtoinen kerros ötököitä. Söhröinen puuro on minusta mainio kuvailu, mutta miksei se ole korentopuuro tai ötökkäpuuro? Eiväthän korennot ole mitään verta imeviä itikoita. Harvemmin kiinnitän huomiota tällaisiin asioihin suomennoksissa, mutta joku sisäinen hyönteistutkijaminäni (jota en todellakaan tiennyt omaavani) ärsyyntyi tästä nyt ihan kohtuuttomasti 😅

Jeffrey Eugenides: Virgin Suicides – Kauniina kuolleet
The Virgin Suicides (1993),
suom. Juhani Lindholm
Otava 2012

Muissa blogeissa:
Kirjaneidon tornihuone
Kirjoihin kadonnut
Luetut, lukamettomat
Ullan luetut kirjat

70-luku itsemurha Jeffrey Eugenides nuoruus Otava Virgin Suicides Yhdysvallat


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

keyboard_arrow_up